8-13-10 Makuyamadai
Fukuyama-shi
721-0913 Japan
Puh. +81-849-47-6602
http://www.pihkala.net
26.9. 2004
Jorma
ja Lea Pihkala
8-13-10 Makuyamadai |
26.9. 2004 |
Jumalan rauha, rakkaat ystävät! |
|
|
"Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajotetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty. "(2. Kor. 5:1) Miten minun pitäisi rukoilla, että saisin Jumalan armon osakseni eikä minun enää tarvitsisi jatkuvasti yrittää kelvata? Miten voisin syntyä kokonaan uudeksi? Nämä kaksi kysymystä kahdelta eri hätääntyneeltä ihmiseltä samana päivänä tällä viikolla kertovat mielestäni siitä huutavasta hengellisestä hädästä, joka tässä maassa vallitsee ja jota yritetään hoitaa ruumiin ja psyyken tasolla, mutta jäädään kuitenkin ilman todellisia vastauksia. Tähän liittyy aika yllättävä piirre. Enää vain 47% japanilaisista nukkuu yönsä pyjama päällään. Muut ovat valinneet sellaisen asun, että sillä voi milloin tahansa aamuyöstä hypätä sängystä ja käväistä esimerkiksi korttelin päässä 24 tuntia vuorokaudessa auki olevassa pikkuliikeketjujen myymälässä ja palata sitten takaisin unten maille. Yö- ja päivärytmi on monilla hyvinkin erikoinen varsinkin suurkaupunkialueilla. Asian voisi sivuuttaa olan kohautuksella, ellei tietäisi, että monen syy on siinä, ettei uskalla nukkua muuta kuin vaatteet päällä. Varsinkin maanjäristysten jälkeen nukkumispelko saattaa olla hyvinkin yleistä.
Toisaalta unilääkkeiden käyttö on lisääntynyt rajusti täällä aivan niin kuin Suomessakin. Ihmiset pelkäävät nukkumista. Mutta toisaalta on pakko saada nukkua, sillä muuten ei jaksa elää. Sakari Kähkönen taannoin muistutti meitä Ryttylässä, että jokainen nukahtaminen on itse asiassa pieni kuolema. Siinä ihminen joutuu ikään kuin päästämään irti päivän elämästä ja jättäytymään vuoteen varaan kykenemättä hallitsemaan omaa elämäänsä unensa aikana. Nukkumisvaikeuksien taustalla on paljossa torjuttu kuolemanpelko. Sitä täällä ruokkivat uutiset, jotka päivittäin kertovat mitä kammottavimmista murhista ja toisaalta luonnon voimien tuhoista. (Taifuuneja onkin tähän mennessä pyyhkinyt normaalia enemmän ja maanjäristyksetkin ovat muistuttaneet ihmisen kuolevaisuudesta.) Kerroimme eilen eräässä ryhmässä, miten pienestä pitäen olemme opettaneet lapsiamme rukoilemaan illalla: "Levolle lasken Luojani, armias ole suojani. Aamulla jollen nousisi, taivaaseen ota tykösi". Eräs äideistä tokaisi siihen: "Tuohan on aivan suurenmoista!" Niin, suurenmoista on nukahtaa tietoisena siitä, että Jeesuksen veressä on kaikkien syntien anteeksiantamus ja että yön unen jälkeen vastassa voi todellakin olla iankaikkinen kirkkaus. Lepo
löytyy jättäytymällä koko painollaan, ei sängyn
vaan Jeesuksen armon varaan. Siinä riittää rukoukseksi
lyhyt väsyneen huokauskin, kun se suuntautuu Häneen, joka ei
nuku eikä torku ja on joka hetki Varjelijana vierellämme. Uuden
sydämen saamme Häneltä, joka ei vaadi eikä purista,
vaan antaa koko Golgatan täytetyn uhrin verran armoa ja laupeutta.
Hänen kanssaan saa myös nousta uuteen aamuun täällä
ajassa, jos ja kun sellainen meille vielä huomennakin annetaan. Jumalan armahtava rakkaus näkyy nyt kuitenkin juuri siinä, että Jeesus tuli pimeyden ja kuoleman keskelle. Hän itse on Ylösnousemus. Se, jota Jeesus armossaan koskettaa, saa kokea, miten elämän voima musertaa kuoleman jalkoihinsa. Itse asiassa Jeesukselle Nainin lesken poika ei paareilla maatessaankaan ollut kuollut (Jumalalle kaikki elävät), sillä Hän puhutteli tätä kuin konsanaan elävää. Hän kutsui ajan rajan toiselta puolelta nuorukaisen takaisin tänne, missä päivää vielä seuraa yö. Nuorukainen noudatti Herran kutsuvaa sanaa ja palasi palvelemaan äitiään, kotinsa tavanomaisiin kuvioihin, vaikka hän oli kyllä maistanut, jo kuinka ihmeellinen on todellinen yöttömyys. Tehtävä äidin tulena vaati vielä hetkeksi jäämistä tälle puolelle. Jotenkin oli liikuttavaa kuunnella todistusta siitä, miten Setsuko Taniguchi, Koben luterilaisen raamattukoulun eläkkeellä olevan johtajan vaimo, valmistautui siirtymään Herran luo yöttömään päivään. Sen lisäksi, että hän suunnitteli oman hautajaisohjelmansa hän pyysi erästä ystäväänsä hankkimaan hänelle kauniin valkoisen kimonon kuolinpuvuksi ja siihen sopivat valkoiset tossut, sillä hän tiesi hyvin pian pääsevänsä katselemaan Herraa kasvoista kasvoihin. Meidän
matkaa yhä jatkavien kohdalla ikuinen päivä on vielä
edessäpäin, mutta kun teemme matkaa Herran kanssa, Hän
vakuuttaa, että meillä ei ole syytä lohduttomuuteen silloinkaan,
kun ikävä iskee päälle. Jotenkin oli hieno hautajaisissa
puristaa tohtori Taniguchin kättä, kun hän hymyillen kertoi,
että hänen vaimonsa pääsi taivaaseen! Se oli iloa
kyynelten keskellä, koska itse Ylösnoussut oli noissa hautajaisissa
läsnä sanassaan. Loma oli tapahtumarikas. Kaarina valmistautui häihinsä ja vietti viimeisiä tyttöpäiviä Asakon luona Palmuilla ja osin meillä. Olimme vuokranneet lomaamme varten kaksion oman kotimme naapurista, jotta Asakon perheellä olisi oma rauha. Saimme leikkiä päivittäin kaksivuotiaan Benjaminin kanssa. Joella uimisen ilo loppui kaatosateen tuomiin tulviin veden muuttuessa uimakelvottomaksi. Puutarhassa riitti karviaisia ja muita marjoja.. Benjaminin herkkua olivat vadelmat ja hän taisi saada jokaisen vadelman, mitä löysimme. Naapuriemme ja esirukoilijoittemme Aution sisarusten kasvattamat salaatit odottivat meitä heti tullessamme Suomeen. Loman alussa oli luonamme Japanista Emi U. Hän tutustui Suomeen kahden viikon ajan ja otti osaa Nuorten Kesään. Tyttäremme Helena oli Emin kanssa opastaen ja pitäen häntä vieraana omassa pienessä yksiössään. Minun tehtäviini kuului mm. ruoan laittaminen joka päivä varmuuden vuoksi mahdollisimman monelle, sillä ei koskaan tiennyt kuinka monta sinä päivänä tuli syömään. Erityinen ilo oli tavata 23 vuoden tauon jälkeen oppikouluajan luokkatoveri. Puhetta riitti ja vanhat muistot pulppusivat esiin. Tämä ystävä oli avainasemassa etsiessäni rauhaa ja elämän tarkoitusta. Sitten sainkin Jumalan armosta löytää Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen. Hausjärven kirkossa jumalanpalveluksissa käydessämme mainittiin esirukousosuudessa myös nimemme ja Japanin lähetystyömme. Se rohkaisi. Työ tarvitsee esirukoilijoita ja uhraajia. Yhä on Japanissa työn ja toiminnan aika. Pyhän Hengen läsnäoloa rukoilemme Japaniin ja elämäämme. Siunausta teille kaikille. Lea Jorma
jatkaa
Viiden seurakunnan yhteinen nuorisojumalanpalvelus oli rohkaiseva kokemus. Yonagon seurakunnan nuorten bändi innosti muita ja antoi selkeää toivoa siitä, että nuoria voidaan yhä tavoittaa. Samasta kertoo se, että Koben raamattukoulussa on jälleen kasvava määrä opiskelijoita ja Teologiseen Seminaariin on hakeutumassa mukava joukko uusia opiskelijoita ensi huhtikuussa alkavalle vuosikurssille. Työhön kuuluu toki murhettakin. Erään seurakuntalaisemme vanha isä kuoli ja hautajaiset pidettiin tyypillisin buddhalaisin menoin. Täytyy sanoa, että buddhalaiset hautajaiset ovat synkät. Niissä luetaan vajaa tunti sutria kielellä, jota läsnäolijat eivät ymmärrä. Ne toki luetaankin kuolleelle sielulle, eikä sureville kyetä antamaan mitään lohdutusta. Kyllä sanoma Ylösnousseesta on saatava tämän kansan ulottuville. Ilon puolelle kuuluu se, että lokakuussa saamme viettää Mio Aoto nimisen tyttövauvan kastejuhlaa ja joulun kastetta silmällä pitäen nuori mies Hisanori A opiskelee ahkerasti kristinoppia. Muitakin etsiviä voitaisiin kastaa, mutta erilaiset siteet pidättelevät heitä. Tässä tarvitsemme erityistä rukoustukeanne.
Esirukouksiinne haluamme jättää 23.-24.10. pidettävät evankelioimispäivät, joiden valmistelu on täydessä käynnissä. Pääpuhujaksi on lupautunut pastori Masao Tanaka. Herran
siunaamaa syksyn jatkoa! Lea, Jorma ja Sinikka Pihkala |
Tuen yhteystiedot:Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan, Pyynikin, Langinkosken, Anjalankosken, Hirvensalmen ja Hausjärven seurakuntien kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä. Vierellä piirien yhteys ja tilitiedot. |
|
|
