Jorma Pihkala                             Lea Pihkala
11-11-302 Ishizai-cho              Punkankuja 6 as 4
Nishinomiya-shi                      12310 Ryttylä
662-0928 Japan

994-81-798-33-8551                (019) 757 112
 

Ystäväkirje 1.10.1999


Rakkaat ystävät!
 

"Minä kyselin heiltä juutalaisista" Neh.1:2

Nehemia koulutuksessa tehtäväänsä Jerusalemin muurien rakentamiseksi

Noin kaksitoista vuotta oli kulunut Esran johdolla tapahtuneesta uudesta juutalaisten paluuaallosta pakkosiirtolaisuudesta. Nehemia oli johtajakoulutuksessa Persian kuninkaan hovissa Susanissa, maan pääkaupungissa. Tehtävät, joihin Jumala oli Nehemiaa viemässä, edellyttivät synnynnäisten lahjojen lisäksi pitkää ja perusteellista koulutusta ja kokemusta. Nehemia tarvitsi hallinnollista kokemusta pääkaupungissa ymmärtääkseen sekä maallisen että hengellisen johtamisen kiemuroita. Hovissa hän oli joutunut törmäämään virkamiesten keskinäiseen kilpailuun, kateuteen ja vallanhaluun. Siellä hän oli hankkinut myös johtamiseen tarvittavaa peruskoulutusta. Mutta kaiken tämän lisäksi Herra oli vienyt hänet syvälle oman Sanansa tuntemiseen.

Nehemia oli Persian kuninkaan huipputurvamies, juomanlaskija, ja täten läheisessä suhteessa kuninkaaseen. Mutta samalla hän oli mitä syvimmin kiinnostunut "veljiensä" juutalaisten kohtalosta. Siksi hän kyseli Jerusalemista valtakunnan pääkaupunkiin saapuneilta miehiltä, miten asiat olivat Jerusalemissa kehittyneet. Uutiset olivat todella masentavia. Hän murehtui ja alkoi rukouksessa kantaa taakkaansa Jumalan eteen.

Rukouksen mies
Nehemian kirja sisältää kaikkiaan yhdeksän rukousta ja ensimmäinen luku on yksi Raamatun ajattomista rukouksista. Se alkaa tunnustuksella, jossa Nehemia ilman puolusteluja tunnustaa kansansa synnin ja samaistuu kansaansa niin, että hän tunnustaa ne omina synteinään. Sitten hän vedoten Jumalan lupauksiin rukoilee, että hän saisi osakseen kuninkaan suosion, sillä hänen murheensa ei jäänyt pelkän säälittelyn tasolle, vaan hän oli valmis ryhtymään toimenpiteisiin pakkosiirtolaisuudesta palanneiden ja Jerusalemin tilan kohentamiseksi, jos Jumala avaisi siihen mahdollisuuden.

Nehemian rukous lähti liikkeelle voimakkaasta tunnemyrskystä ja järkytyksestä, kun hän oli kuullut uutisen heimoveljiensä surkeasta tilasta Jerusalemissa. Hän itki ja paastosi, murehti ja rukoili. Viilipyttymäinen tyyneys synnin järkyttävän todellisuuden keskellä ei todellakaan ole kristillistä. Jos voimme elää "kaikessa rauhassa" synnin rehottaessa ympärillämme, meidän tulee ensiksi rukoilla silmävoidetta nähdäksemme todellisuuden oikein. Meidän tulee pyytää Pyhää Henkeä murtamaan paatumuksemme ja tehtävä parannus omasta välinpitämättömyydestämme.

Kukaan ei voi rukoilla ilman uskoa siihen, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät. Nehemian usko perustui siihen, että hän tunti Jumalan ilmoituksen ja Jumalan tekoja. Hän tiesi, miten suuri ja pelättävä Jumala oli toiminut oman Sanansa mukaisesti. Jumalaan voi uskoa vain siinä määrin kuin Häntä tuntee. Usko ei ole tunne vaan meidän vastauksemme, tahtomme kuuliainen vastaus sille, kuka Jumala on ja mitä Hän sanoo. Jumala voi ja tahtoo.

Rukousprosessi
Nehemia ei aloittanut rukoustaan anomalla, ei liioin tunnustamalla syntejään eikä ylistämällä, vaan kiinnittämällä katseensa Jumalaan. Jumalan mieleen palauttaminen sytyttää hänessä uskon ja rohkeuden. Mutta juuri Jumalan katseleminen vie hänet katumukseen ja synnintunnustukseen. Hän tunnustaa, että hän yhdessä kansan kanssa on rikkonut Jumalan liittoa vastaan ja on siksi joutunut kärsimään syystä. Sydämemme on oltava herkkä Jumalan Hengelle, kun Hän osoittaa anteeksisaamisen tarpeen elämässämme.

Yhteisvastuu ja yhteisöllisten syntien käsittely Jumalan edessä kuuluu raamatulliseen kristillisyyteen, vaikka kulttuurimme on kovin individualistinen. Nehemia ei synnintunnustuksessaan tyydy pelkkään yleiseen toteamukseen syntisyydestä, vaan tunnustaa yksityiskohtaisesti kansansa rikkomuksen suhteessa Jumalan sanaan. Isä meidän -rukous ei ole yksilöllinen vaan yhteisöllinen rukous.
 

Rukouksen edetessä synnintunnustus vaihtuu Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa vetoamiseen. Nehemia anoo ja puhuu kansansa puolesta. Niin tekivät Aabraham, Mooses, Jeremia ja Daniel. Paavali anoi. He anoivat tosissaan ja täydestä sydämestä. He anoivat siihen määrään asti, että eivät pitäneet omaa henkilökohtaista kohtaloaan minkään arvoisena, kunhan vain Jumalan nimi tulisi tunnetuksi, Jumalan armo ja totuus voittaisi ihmisten elämässä. Mooses uskalsi rukoilla: "Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi." (2 Moos 32:32). Kiivaus Jumalan puolesta, rakkaus lähimmäisiin ja välinpitämättömyys omasta kohtalosta muodostavat anomisen edellytykset. Ne taas nousevat Raamatun sanan ja lupausten tuntemisesta.
 
Nehemian rukouksen pyyntö: "Anna tänä päivänä palvelijasi hankkeen menestyä ja suo hänen saada armo kuninkaan edessä!" kuulostaa mitättömältä, jopa epäsuhtaiselta muuhun rukoukseen verrattuna. "Tämä päivä", johon hän viittaa lienee noin neljän kuukauden päästä siitä, kun hän aloitti rukoustaistelunsa. Rukous alkaa Jumalasta, se on Pyhän Hengen työtä meissä. Rukous on myös vuoropuhelua. Nehemian kohdalla rukoustaistelu oli johtanut siihen, että Herra oli saanut puheenvuoron: "On hyvä Nehemia, että rukoilet Jerusalemin puolesta, mutta parempi olisi, että pyydät kuninkaalta luvan lähteä rakentamaan Jerusalemin muurit."

Nehemia tiesi, että pyyntö saada lähteä Jerusalemiin merkitsi hänen koko virkauransa jopa henkensä vaaralle alttiiksi panemista. Asia ei ollut pieni. Siitä oli kiinni nyt koko suuri hanke Jerusalemin muurien jälleenrakentamisesta ja kansakunnan palauttamisesta Jumalan sanan turvamuurin taakse.

Evankelioimis- ja lähetystyö lähtee aina liikkeelle tunnustuksesta, että kansa, kaupunki, ihmisryhmä ja yksilö ovat suhteessa Jumalaan, samaistumisesta niiden suruun ja syntiin ja halusta ja päätöksestä auttaa tavalla, joka on Jumalan tahdon mukainen.


Kuumuutta ja synkkiä uutisia

Edellä on katkelma Nehemian kirjan luentomonisteesta. Luennot pidin aikanaan Ryttylässä raamattukurssilaisille ja nyt syyskuussa Koben Luterilaisen Raamattukoulun oppilaille. Monisteen kääntäminen japaniksi oli mukava viikon työ elokuun pahimmilla helteillä ilmastointilaitteen viilentäessä huonetta.

Kesä, jonka vietin kokonaisuudessa täällä suurkaupungin kuumuudessa oli vuosisadan kuumimpia ellei kuumin. Lämmintä on jatkunut läpi koko syyskuun, niin että vain neljänä päivänä on mittari jäänyt hiukan alle 30 asteen. Syyskuun kuumuutta lisäsi lähes 100%:iin noussut kosteus, kun taifuuni 18 pumppasi mereltä kosteaa ja kuumaa ilmaa. Taifuunissa kuoli kaikkiaan 27 henkeä, joka tuntuu kuitenkin pieneltä niiden viestien rinnalla, joita on Turkista ja Taiwanilta kantautunut. Nishinomiyan asukkaille, jotka kokivat oman järistyksensä vajaa 5 vuotta sitten, nämä uutiset eivät ole olleet kaukaista puhetta. Apua on heti haluttu lähettää tuhoalueille. Samalla pelko Tokion alueen tulevasta suurjäristyksestä on kasvanut.

Synkkien uutisten sarjaan kuuluvat kaksi silmitöntä murhatyötä. Kummassakin ihmisiä täynnä olevalle asemalle syöksyi mies ja alkoi puukottaa kuoliaaksi tai haavoittaa kymmeniä ohikulkijoita. Japanilaiset ihmettelevätkin, miksi tällaista yhä enemmän tapahtuu maassa, jota on pidetty yhtenä maailman turvallisimmista asua. Kylmät väreet kulkivat taas eilen selkäpiissä, kun Tookaimuran ydinpolttoaineen rikastuslaitoksella pääsi tapahtumaan vakava ketjureaktio, jossa kymmenittäin työntekijöitä sai vaarallisia annoksia säteilyä, kaksi erittäin vakavasti. Lisäksi radioaktiivisia aineita pääsi leviämään ympäristöön.

Vasta- vai myötävirtaan
Poliittisella rintamalla on samaan aikaan käynyt voimakas virtaus uusoikeistolaiseen suuntaan. Eräänä osoituksena siitä parlamentti ajoi läpi lain, jolla Japanin aurinkolippu ja keisarin ikuista valtaa rukoileva "Kimigayo" määriteltiin valtakunnan lipuksi ja kansallislauluksi, vaikka molempien kytkös sodan ajan julmuuksiin on erittäin syvä. Samalla ovat voimistuneet jälleen puheet Yashukuni-nimisen shinto-temppelin muuttamiseksi "uskonnottomaksi", jotta kaikki ihmiset voisivat hyvillä mielin palvoa sodassa kaatuneiden henkiä. Sotaa ennenhän shintolaisuus julistettiin "ei-uskonnoksi" ja kaikkien muiden uskontojen edustajilta vaadittiin shinto-seremonioiden suorittamista ja keisarin palvontaa ennen omia jumalanpalveluksiaan.

Eräs syy, miksi Japanin kirkko ei tänään kasva, on siinä historiallisessa tosiasiassa, että sodan aikana se teki täyden kompromissin nationalismin kanssa ja suostui vapaaehtoisesti - aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - suorittamaan vaaditut shinto-seremoniat. Jopa joukko pastoreita lähti Koreaankin "opettamaan" sikäläisille kristityille, ettei keisarin palvonta ole uskontoa. Tuskallisen noin kymmenen viimevuoden ajan kestäneen prosessin seurauksena kristilliset kirkot ovat vihdoin tunnustaneet sodanaikaiset syntinsä ja pyytäneet niitä julkisesti anteeksi myös naapurikansojen kristityiltä. Nykyisessä virtauksessa tämän päivän kristityille tulee entistä selkeämmin opettaa, että Jumala ei milloinkaan hyväksy kompromissia epäjumalanpalveluksen kanssa. Ei ole helppo kulkea pienenä vähemmistönä vastavirtaan, mutta se on aina ollut tie, jonka Jumala läsnäolollaan siunaa.

Kesän kohokohtia
Kesän kohokohtiin työssämme kuului Asakon vierailu heinä-elokuun vaihteessa. Samalla kun Asako keräsi tietoja opintojensa lopputyöhön, vierailimme monien ihmisten luona ja saimme tilaisuuksia todistaa Jeesuksesta. Vastaanotto Shikokulla oli lähes mykistävä. Kun saavuimme pitämään sunnuntai-illan kokousta, Yoshinogawan kirkko oli tupaten täynnä - joukossa oli paljon myös meille uusia ihmisiä. Ilo oli tavata uskollisia ystäviä vuosien takaa ja myös nähdä, että parinkymmenen vuoden takainen siemen oli alkanut itää joidenkin sydämissä aivan hiljattain. Ananissa ja Itä-Tokushimassa saimme myös yllättävän vastaanoton. Ihmisiä oli arkipäivinäkin koolla hämmästyttävän paljon. Jumala on Shikokun työtä siunannut. Kaikki kolme seurakuntaa ovat kasvussa ja uusia etsijöitä on mukana.

Elokuun puolenvälin nuorten konferenssi Hiruzenin leirikeskuksessa oli rohkaiseva kokemus. Osanottajia oli noin 50. Nishinomiyasta kuskasin viisi opiskelijaa sinne ja sain nauttia kolme päivää vuoriston viileyttä ja virvoittavaa Jumalan sanaa.

Kiireinen syyskuu
Elokuun loppupuoli olikin sitten kiireistä valmistelua, kun radiopastori Ariki tuli puhumaan erikoiskokouksessa 29.9. Mainoksia levitimme muutaman tuhatta ja tulijoita oli ennätysmäärä eli kokonaista 34 henkeä, mikä oli samalla kirkkotilamme vetoisuuden ehdoton katto. Sen enempää ei olisi mahtunut sisään. Joukossa oli myös ensikertalaisia ja iloitsimme siitä, että osa näistä tuli mukaan myös syyskuun alussa pidettyyn neljän päivän ruokapiirisarjaan. Ruokapiirille saamme tänä syksynä vielä jatkoakin, kun Anne Silfverberg Otsusta tulee auttamaan kerran kuussa jouluun asti.


Lea Nishinomiyassa

Syyskuun ajan Lea viipyi luonani ja saimme ensi kertaa lähes 30 vuoteen olla jälleen kahden ja tehdä työtä yhdessä - kokien olevamme juuri sillä paikalla, johon sydän on kaivannut. Ruokapiirin lisäksi kiersimme varsin monen ihmisen luona ja kävimme myös Shikokulla ja saimme aivan yhtä mahtavan vastaanoton kuin Asakon kanssa käydessämmekin. Lea kuvasi matkaansa näin:


Oloni täällä Nishinomiyassa on ollut mielekästä. Työskentely Jorman kanssa on tuottanut iloa. Olen ottanut osaa jumalanpalveluksiin Nishinomiyassa kolme kertaa ja Shikokun Ananissa kerran. Minulla on ollut todistuspuheen vuoroja ja olen jonkin verran keskustellut sielunhoitoasioissa.

Ruokapiiri Nishinomiyassa kesti neljä aamupäivää. Jorma oli valmistellut ennen tuloani piirejä levittämällä mainoksia. Piiriin tuli joka päivä 10-11 ihmistä. Heistä uusia oli 6 ja kaikkiaan kävi 18 eri ihmistä. Yksi rouva halusi Raamatun. Kun olin opettanut leivän, pullan, kakun ja pizzan teon, jäi Jormalle aikaa puhua Jumalan synnyttämästä ilosta, rauhasta, rakkaudesta ja toivosta.

Kävin sairaskäynnillä katsomassa äitiä ja tytärtä, jotka kumpikin ovat kotonaan vuoteen omana. Heidän kanssaan sain viettää "taivashetken".

Naapurikaupungin Ashiyan Sanjoo -kirkolla kävin auttelemassa myyjäisvalmisteluja rouva Nakanon kanssa. Häntä olenkin tapaillut harva se päivä. Hän on kristitty ja 27 vuotta sitten auttoi meitä kielikoulun aikana lastenhoitajana. Tutustuminen kehitysvammaisten ja vanhusten yhteiseen työtupaan oli myös mielenkiintoinen kokemus. Avopuolen mielenterveyspotilaita olen tavannut vain yhden. Hän on ennestään tuttu henkilö.

Vierailuja olemme tehneet mm Shigeru Miyazakin luona. Silfverbergeillä kävimme kerran, minä Annea ja vauvaa tapaamassa, Jorma auttoi Peteriä tietokoneasioissa. Valkamilla olemme olleet kaksi kertaa, johtuen heidän uudesta tietokoneenhankinnastaan ja sen edellyttämistä järjestelmä- ja ohjelmistoasennuksista. Pastori Masakin vaimon vanhempien luona olimme hyvällä aterialla. He eivät ole vielä kristittyjä. Tutustuin heihin Suomessa elokuussa. He olivat meillä neljä yötä Ryttylässä.
Kotikokouksia on ollut neljä. Aotanin Raamattukoulussa olen käynyt kahdella luennolla, joissa Jorma on opettanut Nehemian kirjaa sekä teologisen seminaarin kappeli-hetkessä, jossa Jorma puhui. Raamattu- ja rukouspiirissä olen ollut pari kertaa.

Shikokun reissulla meni kolme päivää. Ananin jumalanpalveluksen lisäksi ohjelmamme sisältyi mm Itanossa lounaskokous, Hiwasassa kotikokous. Matkaan kuului paljon ihmisten tapaamista ja Itä-Tokushiman kirkolla pidimme Jorman kanssa lastenkasvatuksesta luennon sekä raamattuopetusta ihmissuhteista ja Jobin elämästä. Olimme yötä Baba -nimisessä perheessä sekä Inaba -nimisessä perheessä.

Monin tavoin saimme suurenmoista rakkautta osaksemme. Japanilaiset osoittivat suorastaan häkellyttävää kiitollisuutta. En tiedä toista kansaa, joka niin avoimesti osoittaisi välittämistä ja rakkautta.

Nishinomiyan seurakuntaa
Työ Nishinomiyassa alkoi noin 8 vuotta sitten. Työntekijä on vaihtunut tiuhaan tahtiin. Liivolat olivat kaksivuotta, Valkamat  noin vuoden, sitten Sirkka Sihvonen nelisen vuotta, Silfverbergit vuoden ja Raili Hiironniemi runsaan vuoden. Vaikka näin suurta vaihtuvuutta pidetään täällä erittäin epätoivottavana, siitä on olut oma hyötynsäkin. Katain perhe, joiden talosta kokoustila on vuokrattu, on ottanut todella paljon vastuuta työstä. Rouva Katai hoitaa toimistoasioita ja rahaliikennettä sekä pitää yhteyttä mukana käyneisiin. Hänen miehensä johtaa jumalanpalveluksia, on innokas jäsen ILO-nimisessä laulu- ja soitinyhtyeessä sekä on pitänyt jo elämänsä ensimmäisen saarnankin. Katain poika ja rouvan isä ovat myös säännöllisiä kirkossakävijöitä.

Seurakuntaan on asettumassa Yookan seurakunnasta Nishinomiyaan toukokuussa muuttanut Yoshidan perhe. Mies on Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkon nimittämä vanhimmiston jäsen ja kykenee saarnaamaan ja auttamaan muutenkin evankelioimistyössä. Jo pitempään seurakunnassa liikkunut Akedon perhe on myös asettumassa pysyvämmin seurakuntaan. Mies on ILO-ryhmän vetäjä ja avustaa myös pyhäkoulun pidossa, rouvakin säestelee jumalanpalveluksissa. Kotikokouksia pidämme rouva Shibakawan kodissa. Ohjelmien ja kuukausitiedotteen taitossa palvelee rouva Kabumoto, joka on muuttanut Tokushimasta naimisiin menonsa yhteydessä.

Nuorten piiri kokoontuu kerran kuussa ja kantavina sieluina ovat Ryoko Ishigami, Yoshinogawan seurakunnan erään keskeisen vanhimmiston jäsenen opiskelijatytär sekä nuorukainen Yuusaku Tani, hänkin opiskelija, joka on alun perin kotoisin Ananista ja saanut kasteen Ananin kirkossa. Englannin piireissä käy joitakin muiden seurakuntien nuoria. Nuorisotyö on siis pääosiltaan kristittyjen perheiden lasten parissa tapahtuvaa. Rukouksemme on, että näillä nuorilla olisi rohkeutta ja intoa todistaa ei-kristityille tovereilleen. Lokakuun 24. päivä meillä Nishinomiyassa on tarkoitus pitää Osaka-Koben alueen seurakuntien yhteinen nuorten piiri.
Jumalanpalveluksissa käy enemmän tai vähemmän säännöllisesti myös joukko muissa seurakunnissa kastettuja henkilöitä kuten rouva Amano, Luterilaisen tunnin työssä oleva Koyaman pariskunta jne. Haasteemme on saada ruokapiirissä ja evankelioimiskokouksissa mukana käyneet säännölliseen toimintaan mukaan. Englannin ja suomenkielen ryhmissä käy noin 6 henkeä, joista pari on ei-kristittyä. Työpisteellämme on siis alkavan työn näkökulmasta varsin hyvät lähtökohdat, kunhan uusia etsijöitä saataisiin mukaan ja lapsityö käyntiin.

Kaikki edellä luetellut henkilöt haluan jättää esirukoustenne alle samoin kuin sen, että Lea pääsisi tulemaan tänne ensi vuoden alusta. Työ ilman häntä on ilmeisellä tavalla ontuvaa.

Siunattua syksyn jatkoa Sinulle ja rakkaillesi!
Jorma ja Lea Pihkala


PS 1. Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Pyynikin, Langinkosken, Anjalankosken seurakuntien kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä. Alla piirien yhteys ja tilitiedot:

Kiertokirje 5.8.1999
Kiertokirje 25.5.1999


 
PS 2.  Jos Sinulla on sähköposti käytettävissäsi, niin ilmoita siitä osoitteeseeni
jorma.pihkala@sekl.fi
niin saat ystäväkirjeen sähköpostiliitteitä, joita ei tavallisessa postissa lähetetä eikä julkaista internetissä.