He
menevät itkien, kun vievät kylvösiemenen. He palaavat
riemuiten, kun tuovat lyhteensä. (Ps. 126:6)
Heinäkuun
alkupäivinä kolmen vuoden Japanin pestiltään Nishinomiyasta
Suomeen palanneet Henry ja Tuula Liivola kuvailivat 5.6. vietettyjä
Yoshinogawan seurakunnan 30-vuotisjuhlia tapaan, joka kuvastaa myös
hyvin omia tuntojamme:
Yoshinogawan
seurakunta 30 vuotta
"Pari
viikkoa sitten saimme viettää mielenpainuvan juhlan Aizumissa.
Yoshinogawan seurakunta eli entinen työpaikkamme (jossa työskentelimme
vuodet 1983-1991) vietti kolmekymppisiään. Jumalanpalveluksessa
juhlasaarnan piti seurakunnan 70-luvulla perustanut Jorma Pihkala. Kuulijoita
oli vanhassa ja osin jo raihnaiseksikin käyneessä kirkkosalissa
tungokseen saakka. Iltapäivän juhlaan osallistui edustajia
myös kirkkomme muista Tokushiman alueen seurakunnista. Erityisen
rohkaisevaa oli nähdä juhlavieraiden joukossa ne kristityt,
jotka aikoinaan saimme kastaa. Jumala on uskollinen, Sanansa mukaisesti.
Nyt nuo veljet ja sisaret ovat seurakunnan vastuunkantajia, jotka muun
muassa taitavasti rakensivat sunnuntain upean juhlaohjelman. Iloitsimme
myös niistä kotirouvista, jotka vajaat parikymmentä vuotta
sitten rohkenivat ensimmäisinä perheistään ottaa
kasteen vastaan, että heidän aviopuolisonsa ovat alkaneet
osallistua säännöllisesti seurakunnan jumalanpalveluksiin,
ja olivat mukana myös 30-vuotisjuhlassa. Samoin oli rohkaisevaa
nähdä, että seurakunta oli saanut heidän jälkeensä
monia uusia jäseniä, ja että seurakunnassa kaiken kaikkiaan
on runsaasti aviopareja. Lähettien jälkeen työtä
jatkaneet kansalliset pastorit ovat paimentaneet laumaa taidolla. Saimme
kuulla kuinka 90-luvulla seurakunnassa työskennellyt kansallinen
pastori nousi joka aamu aikaisin ylös rukoilemaan jokaisen seurakuntalaisen
puolesta. On rohkaisevaa ajatella ja nähdä, miten Jumala on
vastannut rukouksiin. - Olkoon tämä teillekin rohkaisuksi
jatkaa rukousta Japanin työn puolesta. Se ei ole turhaa työtä.
"
Noissa
juhlissa käytti seuraavan todistuspuheenvuoron Kazuko Miyazaki,
joka on kulkenut yhtä matkaa koko Yoshinogawan seurakunnan 30 vuoden
taipaleen:
"Ylistetty
olkoon meidän Herramme nimi!
"Olen
kiitollinen Herralle, joka on johtanut niin, että saan todistaa
näissä Yoshinogawan seurakunnan 30-vuotisjuhlissa. Kuluneiden
30 vuoden ajan Jumalan on lukemattomin tavoin osoittanut rakkauttaan,
johdattanut ja jakanut armoaan seurakunnallemme. Toinen toisensa jälkeen
olemme saaneet työntekijöiksi lähettejä ja pastoreita,
jotka ovat jakaneet meille Jumalan sanaa ja joiden arkielämän
keskellä olemme saaneet nähdä Jumalan läsnäoloa.
He ovat antaneet meille sielunhoitoa. Pelkkä heidän läsnäolonsa
on ollut meille lohdutukseksi, kun olemme joutuneet koettelemuksiin
ja ahdistuksiin. Heidän lämmöllä jakamansa rohkaisu
on antanut uutta voimaa nousta ja jatkaa vaellusta.
"Palauttaessani mieleeni kulunutta silmieni eteen nousee tilanne
toisensa jälkeen. Erityisesti suurena ilona muistan ne ihmiset,
joiden pelastusta olimme rukoilleet. Jumala johdatti heitä jokaista
yksilöllisellä tavalla ja johti heidät omiensa laumaansa."
"Siitä
kun itse pääsin osalliseksi pelastuksesta on jo 35 vuotta,
mutta siitä lähtien kun 30 vuotta sitten muutimme tänne
Kagawan läänistä olen saanut kasvaa tässä seurakunnassa.
Sinä aikana mieheni ja poikamme pääsivät sisälle
pelastukseen. Tyttäremme ei ole vielä sisällä Jumalan
valtakunnassa, mutta mielenkiinnolla odotamme, millä tavalla Herra
vastaa rukouksiimme hänen puolestaan. Kovin nopeasti ohikiitäviltä
menneet vuodet tuntuvat. Niihin on sisältynyt epälukuinen
määrä arkielämän kysymyksiä, ihmissuhdeongelmia,
työasioita ja kotikiusoja, mutta kaiken keskellä vaelluksemme
on ollut tarrautumista Jumalan sanaan."
"Katsoessani
menneisyyteen joudun kiitollisena huudahtamaan: 'Ai niinkö se olikin,
Jeesus!' Toki on vielä sellaista, mitä en vielä ymmärrä,
mutta odotan sitä päivää, kun taivaassa kaikki kysymykset
saavat lopullisen vastauksensa. Omalla kohdallani seitsemän kahdeksan
vuotta sitten alkaneet vaihdevuosiongelmat veivät minut niin fyysisesti
kuin henkisestikin todella tuskalliseen tunneliin, josta vihdoin viimein
olen päässyt ulos. Pahimmillaan en kyennyt puhumaan asioistani
kenellekään ja kirkkoon tuleminenkin oli työn ja tuskan
takana. Oli jakso, jona joka yö minun oli otettava unilääkettä
saadakseni nukutuksi. Noina unettomina öinä, kun en kyennyt
edes lukemaan Raamattua enkä rukoilemaankaan, kaivoin esiin Jorma
Pihkalan lähettämiä sananselityskirjeitä ja luin
niitä moneen kertaan. Kuuntelin eri pastoreiden puhekasetteja ja
hengellisten laulujen kasetteja. Niin tehden sydämeni rauhoittui,
sieluni virkistyi ja sain avun. Jumalan sanan voima tuli todelliseksi."
"Runsaat
15 olen antanut kalligrafian (japanin käsialakirjoituksen) pienimuotoista
opetusta. Mutta erään ystäväni neuvosta aloitin
kotiavustukseen keskittyvän yrityksen. Epäröivä
ajatukseni siitä, että minähän olen sentään
jo aika vanha, muuttuikin iloiseksi tietoisuudeksi siitä, että
minullekin tarjoutui vielä tilaisuus tehdä sellaista, joka
on todellakin tarpeellista. Hoitotyö on kyllä fyysisesti varsin
vaativaa, mutta toisaalta vanhukset ovat suuresti rohkaisseet minua,
mistä olen todella kiitollinen. Työtä tehdessäni
mieleeni nousee usein Saarnaajan sana: "Muista Luojaasi nuoruudessa-si,
ennen kuin pahat päivät tulevat."(12:1) Olen enimmäkseen
tekemisissä 85-90 -vuotiaiden kanssa. Heidän joukossaan moni
toistaa sanoja: 'Elämälläni ei ole mitään mieltä
enää, haluaisin vai kuolla pian pois.' Ne, jotka ovat eläneet
tavoitellen tämän maailman kunniaa ja loistoa, joutuvat vanhetessaan
ja heikentyessään näkemään, kuinka ihmiset
hylkäävät heidät. Mutta niitä, jotka ovat ottaneet
vastaan Jeesuksen sydämeensä, ei olosuhteiden muutos hallitse.
Heillä on tulevaisuus, heillä on taivaan toivo, heidän
olemuksestaan loistaa päivittäin kiitollisuus. Ero on kuin
maan ja taivaan välillä. Kun teen työtä vanhusten
parissa, jotka eivät tunne Jumalaa, rukoilen ja pidän mielessäni
Jeesuksen sanat: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, mitä
olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle'.(Matt. 25:40) Haluan niiden mukaan työssäni
toimia."
"Millaisen
vanhuksen muodossa Jeesus tuleekaan minua vastaan huomenna! Ilolla sitä
odotan. Halleluja, kiitos Herran!"
