"Taivas
ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Matt. 24:35)
Elokuisen
kesäloman aikana Jorman harrastuksiin kuului mm Herran kirkkauteen
siirtyneen pastori Eiichi Itoon vuonna 1987 julkaistun todistuskirjan
"Herra elää" japanilaisen version siirtäminen
Internetin kotisivuille. Lainaan tähän kirjan lopusta pienen
katkelman, joka kuvaa ei vain hänen tapaansa tehdä evankeliumin
työtä, vaan sitä mihin itsekin haluaisimme pyrkiä
ja pitäytyä työssämme. (Koko kirja löytyy myös
suomeksi Internetistä osoitteesta: http://www.pihkala.net/Kirjat/HerraElaaEichiItoo.pdf
)
Työtä
Herran sanan varassa
"Minulta
kysytään usein, miten evankelioimistyötä teen. Haluan
lopuksi kertoa siitä muutamalla sanalla. Ennen kaikkea on kysymys
sanomani sisällöstä eli siitä, mitä kokouksissa
julistan. Korostan aina sitä, että 'jos joku on Kristuksessa,
hän on uusi luomus, vanha on kadonnut'. Olen itse saanut kokea,
kuinka Herra muuttaa ihmisen. Jos Herra saa tehdä työnsä
meissä, muutumme aivan varmasti."
"Viisitoistavuotiaana
syyskuun 27. päivän iltana olin pimeyden lapsi matkalla kadotukseen.
Menin kokoukseen ilman mitään odotuksia tai etsintää,
mutta sen aikana sydämeni avautui Jeesukselle. Aloin lukea Raamattua,
pääsin seurakunnan yhteyteen, opin rukoilemaan. Ja todellinen
muutos tapahtui elämässäni. Siksi joka saarnassa ja kaikissa
tilanteissa on julistettava mahdollisimman suoraan pelastusta Jeesuksessa
ja Jumalan rakkautta Golgatan ristillä. Vaikka ihmiset pitäisivätkin
ristin sanaa hullutuksena, tosiasiana pysyy, että sen voimasta
olen itse saanut kokea muutoksen ja olen sitä, mitä nyt olen.
Siksi siitä on kerrottava ihmisille. Päivittäin muistutan
vakavasti myös omaan mieleeni, että olen sitä mitä
olen vain siksi, että olen saanut oppia tuntemaan Jumalan Jeesuksen
ristin rakkauden kautta, ja siksi, että Jeesus nousi kuolleista
ja nytkin vakuuttaa minulle:
'Älä pelkää! Minä olen sinun kanssasi'."
"Yhdeksän
vuotta sitten lääkäri kertoi minulle, että vaimollani
oli haimasyöpä ja ettei hän eläisi puolta vuotta
pitempään. Syöpä oli levinnyt niin, ettei leikkaushoito
ollut enää mahdollista. Kun ainoa poikamme Makoto sai kuulla
tästä, hän murehtui syvästi. Kuuden päivän
kuluttua siitä, kun vaimoni oli joutunut sairaalaan ja sairauden
laatu selvinnyt, Makoto meni autolla hoitamaan joitakin asioita ja ehkä
tuon murheen herpauttamana ajoi kolarin ja joutui kriittiseen tilaan.
Kolmihenkinen perheemme joutui näin syvään koettelemukseen."
"Minut
pantiin todella rukoilemaan. Vuodattaessani sydäntäni Herralle
minulle annettiin psalmin 50 jakeen 15 sana: 'Avuksesi huuda minua hädän
päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun
pitää kunnioittaman minua.' Panin turvani näihin sanoihin
ja uskoin, että Herra tekee niin kuin oli luvannut. Noissa ahdistuksissa
vaimoa hoitaessani ja monella tavalla kiireisessä elämäntilanteessa
jatkoin julistustyötäni aiemmin laatimani aikataulun mukaisesti.
Minulla oli kokouksia Kamojimassa ja muilla alueilla. Kun elämäni
on ollut jatkuvaa pioneerityötä, meillä ei ollut säästöjä
ja kahden sairaan hoitamisesta oli suuret kulut. Mutta tartuin jatkuvasti
rukoillessani tuohon lupaukseen: 'Avuksesi huuda minua hädän
päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua'."
"Kaikkialla
todistan, että Raamattu ei ole vain 2000 vuoden takainen kirja
vaan elävä ja vaikuttava tänäänkin. Herra elää.
Kahden vakavasti sairaan hoitokuluista selvisin velkaantumatta, kun
monet ihmiset toivat tai lähettivät lahjansa heitä varten.
Kun vaimoni kuoli, seurakunta hoiti hautajaiset. Sain japanilaisen tavan
mukaan paljon rahalahjoja, joilla ihmiset ilmaisivat osanottonsa. Niinpä
saatoin kaikkein syvimmän ahdistuksen keskellä uhrata kirkolle
enemmän ja useammin kiitosuhreja kuin koskaan. Tällaista Herran
huolenpitoa olen saanut kokea enemmän tai vähemmän nuoruudestani
asti. Kaikessa puutteellisuudessani olen yrittänyt parhaani mukaan
julistaa, että pelastuksen lähde on Jumalan Sanan luottavaisessa
noudattamisessa ja Jeesukseen Kristukseen turvautumisessa."
"Kohta
minulta tulee täyteen 60 vuotta kokotoimisessa julistustyössä.
Näiden vuosien aikana Japanin kirkko on milloin ajautunut eräiden
virtausten mukana heikkouden ja hajaannuksen tilaan, milloin taas vainon
ja painostuksen alla taipunut ja joutunut alennustilaan. Mutta silloinkin
kun evankeliuminjulistus on kohdannut suuria vaikeuksia, kun omassa
perheessä on ollut koettelemuksia, tai kun seurakunnissa on esiintynyt
monenlaisia ongelmia, olen yksin ja ainoastaan turvannut Herraan ja
uskonut, että Jumalan Sanan lupaukset toteutuvat varmasti:
'Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa'."
Fukuyaman
seurakunnan syyskausi
Fukuyaman
kuuman ja kuivan kesän jäljiltä seurakuntalaiset olivat
varsin väsyneitä syyskuun alussa, mutta alkavat pikku hiljaa
piristyä ja normaali viikko-ohjelma on käynnistynyt. Sen lisäksi
pidimme lasten leirin kiitosjuhlan, johon tosin pääsi mukaan
vain osa leiriläisistä. 23.9. Tsuyaman kirkossa pidettiin
sitten jo perinteeksi muodostunut Sanyon alueen yhteinen nuorisojumalanpalvelus,
joka keräsi yli 40 osanottajaa. Paikallinen Gospel-kuoro ja Tottorin
seurakunnan bändi musisoivat ja nuori pastori Igi piti tosi hyvän
puheen. Porukassa oli myös aika monta ei-kristittyä, jotka
kuuntelivat sanaa avoimin mielin.
Seurakuntamme
suuri kysymys on, mistä löytyisi uusi pastori tai työntekijä
ensi vuoden huhtikuusta, kun työkautemme päättyy. Seurakunta
on taloudellisesti vielä tiukoilla, kun kirkkorakennuksen velkoja
pitäisi maksaa vielä viitisen vuotta Norjan Luterilaiselle
Lähetysliitolle. Jätämme työntekijäkysymyksen
esirukouksiinne.
Syksyn
voimanponnistus keskittyy tällä kertaa 22.-23.11. pidettäviin
evankelioimispäiviin. Niiden aihe on "Buddhalaisuudesta kristinuskoon"
ja pääpuhuja on entinen buddhalainen munkki ja nykyinen kristillisen
kirkon pastori Hirokazu Matsuoka, jonka todistuksen voi lukea
kotisivultamme osoitteesta: http://www.pihkala.net/JapaninLahetys/HirokazuMatsuoka.pdf
Päivien musiikista vastaavat oman seurakuntamme Hanna Gospel ja
Yoshinogawan seurakunnan samisen -ryhmä (samisen on japanilainen
perinnesoitin). Odotamme päiviin liittyvään seminaariin
myös muitten seurakuntien edustajia sekä omasta kaupungistamme,
että Sanyon alueeltamme.
Jouluajan
ohjelma on myös valmistelujen alla. Lasten joulujuhlaa varten pyhäkoulumme
varhaisnuoret harjoittelevat näytelmää ja joulukonserttiin
Hanna Gospel on valmistautunut jo viime keväästä asti.
Hanna Gospel unelmoi myös keväällä matkasta Suomeen
yhdessä evankelista Keiko Fujiin kanssa. Jouluna toivomme voivamme
kastaa erään etsijöistä ja viettää myös
erään seurakuntamme nuoren miehen häitä.
Vereksiä
voimia kentälle
Lähettikuntaa
ilahdutti suuresti, kun yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Japanin
työala sai verestä voimaa Lauri ja Asako Palmun perheen
muodossa. He ovat asettuneet hyvin viihtyisään asuinympäristöönsä
meren äärellä Nishinomiyassa ja kielikoulu on alkamassa.
Jatkoa odottelemme tammikuussa, kun Harri ja Elina Huovisten
perhe on tulossa kielikouluun. Elina on Seppo ja Vuokko Vänskän
tytär.
Kuopiossa
kävimme Egyptin lähetti, sairaanhoitaja Leena Mäkäräisen 60-vuotisjuhlassa. Samalla saimme tavata monia ystäviä Kuopiosta
ja Karttulasta. Ystävämme ja esirukoilijamme Seija Turunen on ollut 30 vuotta halvaantuneena. Hänen luonaan saimme jälleen
virkistyä yhteisestä uskostamme. Harjulan sairaalassa poikkesimme Marja-Liisa Rissasen luona. Siilinjärvellä tapasimme
Kaija Tiihosen ja muistelimme yhteisiä hetkiä Leon
kanssa. Kuopiossa piipahdimme Eino Torniaisen luona muistelemassa
Aunea ja Lahjaa ja kiittämässä heistä
Herraa. Monia muitakin tapasimme, mutta loma oli aivan liian lyhyt tavataksemme
kaikkia ystäviä. Ensi vuonna maaliskuun lopussa tulemme vuoden
kausilomalle ja silloin olet tervetullut meille Ryttylään.
Jospa silloin saisimme tavata ja yhdessä iloita Herramme uskollisuudesta.
Kansanlähetyksen lähetysosastolle olemme ilmoittaneet olevamme
valmiit lähtemään uudelle työkaudelle vuoden 2007
alkupuolella, jos Herra suo ja elämme.
Herran
siunaamaa syksynjatkoa Sinulle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
