Adventtina 2006
|
|
|
|
|
Kristus-valon juhlaa, rakkaat ystävät! "Joka
voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä
pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja
minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä
ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5.) Joulun lähestyessä mieleeni palaa usein viikkoa ennen joulua 1996 kirkkauteen siirtyneen rouva Fusayo Fukuin sanat, kun hänet oli ensimmäisen adventin jälkeen kastettu: "Tänä vuonna voisin ensi kertaa elämässäni todella juhlia joulua, mutta tiedän etten enää jouluun saakka elä." Sitten hän vielä lausui joulutervehdyksen: "Olemme onniteltavia, koska meille syntyi Jeesus Vapahtajaksi." Luulen kuitenkin, että kun hän suuri ilo ja kiitollisuus sydämessään nukkui pois tästä ajasta, hän pääsi parempaan ja suurempaan joulujuhlaan, kuin mitä osasi edes odottaa. Kun enkelit veivät hänet taivaalliseen Karitsan ylistystä ja Isän Jumalan kunniaa laulavan juhlajoukon luo, hänen päälleen puettiin säteilevän valkea Jeesuksen pyhällä ja kalliilla verellä hankittu vanhurskauden vaate. Milloinkaan maan päällä hänen päällään ei ollut mitään niin kaunista ja ihanaa, kauneimmatkin kimonot ja häävaatteet ovat kuin varjo tuon vitivalkoisen ja Kristuksen pyhyyttä ja puhtautta loistavan puvun rinnalla.
Yhtäkkiä tuo ajasta varsin nuorena kutsuttu Fusayo Fukui huomaa, että itse Herra Jeesus Kristus on hänen aivan vierellään täynnä sellaista rakkautta ja hyvyyttä, josta hän ei ajassa voinut edes unelmoida. Jeesus ojentaa kätensä, jossa Fusayo näkee Golgatalla lävistetyn haavan jäljen. Fusayon sydän tulvii kiitollisuutta Jeesusta kohtaan, kun he kävelevät yhdessä elämän kirjan luo. Sieltä hän saattaa lukea oman nimensä ja myös sen uuden taivaallisen nimen, jonka Jeesus hänelle antoi. Hän voi lukea myös päiväyksen, jona kasteen pyhä vesi oli liittänyt hänet tuon vierellä kävelevän kirkastetun Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Jälleen hänen sydämensä ja suunsa täyttää riemulaulu tälle Herralle, joka kulkee nyt hänen vierellään. Sitten he saapuivat taivaallisen valtaistuimen luo. Siitä loistaa Jumalan kirkkaus ja siitä vuotaa Pyhän Hengen elämän veden virta, joka täyttää pyhien juhlajoukon ja enkelikuoron sydämet ja synnyttävät uuden virren säveliä heissä. Kun Fusayo ja Jeesus saapuvat Isän valtaistuimen eteen, ylistyslaulu lakkaa pieneksi hetkeksi, kun Jeesus nostaa hellästi Fusayon käden koholleen ja lausuu: "Tässä on Fusayo Fukui, hän on minun, hän kuuluu minun seurakuntamorsiameeni." Hän saa nyt istua kanssani valtaistuimelleni. Isä ja enkelikuoro vastaavat Jeesukselle veisaamalla teurastetun Karitsan juhlavirttä. Taivaallinen joulujuhla jatkuu siten, että Jeesus tuo elämän puun hedelmiä ja taivaallista ehtoollisviiniä ja jälleen enkelikuoro toistaa jouluvirtensä: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita Hän rakastaa!" Jospa
jokainen meistäkin pääsisi perille tuohon jouluun. Herra
rohkaisee meitä: "Pidä, mitä sinulla on, jotta voittaisit
elämän kruunun!" Pidä kiinni Herran sanan lupauksista,
pidä kiinni Jeesuksen täytetystä teosta, käy tänäänkin
omistamaan uusi armo ja puhdistus Hänen pyhässä veressään,
niin Sinäkin pääset tuohon suureen jouluun. Saarnamatkoja eri puolilla Suomea Jotain taivaallisen kirkkauden kauneudesta loisti marraskuisten pakkasen huurruttamien koivunoksien kimaltelusta, kun yhdessä Lean kanssa ihailimme loistavaa aamua Ryttylässä valmistautuessani saarnamatkalle. Syksy on ollut vilkasta aikaa ja olen iloinnut saadessani jakaa Herran sanaa eri puolilla Suomea. On ollut ilo tavata monia ystäviä ja nähdä, että Herra on ollut uskollinen ja pitänyt teitä Japanin lähetyksen ystäviä uskollisina esirukous- ja palvelutehtävässänne. Kiitos monipuolisesta huolenpidosta, mitä olemme saaneet osaksemme mm Helsingissä, Tampereella, Nurmijärvellä, Sippolassa, Kouvolassa, Toijalassa, Pieksämäellä, Joroisissa, Hirvensalmella, Kotkassa, Kirkkonummella, Vihdissä, Keravalla, Hausjärvellä, Oulussa, Lappeenrannassa, Salossa, Riihimäellä, Alajärvellä, Valkealassa, Orivedellä, Hämeenlinnassa, Vironlahdella, Valkeakoskella, Lahdessa, Haukiputaalla, Kiimingissä, Imatralla, Lohjalla, Nokialla, Kuopiossa, Pyhtäällä, Jäppilässä, Loviisassa, Kontiolahdella, Kärkölässä. Maata kierrellessä myös huoli omasta rakkaasta ja liitoksissaan natisevasta kirkostamme on muuttunut entistä syvemmäksi. Voi jospa Herra väkevä käsi voisi vielä herättää kansamme ja kirkkomme, niin että harhapoluilla ja monenlaisten tuulten heittelemät ihmiset saisivat armon tehdä parannuksen ja palata kuuliaisuuteen Herran sanalle.
Kutsu Japanista Lokakuun alkupuolella saimme pitää vieraanamme muutaman päivän Länsi-Japanin ev.lut. kirkon varapresidenttiä Ritsu Takuwaa, joka toimii myös Koben Luterilaisen Raamattukoulun rehtorina ja Luterilaisen tunnin radiotyön pääsihteerinä. Hän esitti kirkon virallisen pyynnön siitä, että siirtyisin ensi huhtikuun alusta Koben Luterilaisen Raamattukoulun opetustehtäviin. Olen tästä kutsusta iloinen ja suunnittelemme paluuta uudelle työkaudelle siten, että Jorma matkustaa maaliskuun lopussa Kobeen ja Lea tulee sitten kesäloman jälkeen syyskuun alusta. Leahan pääsee nyt joulukuun alusta eläkeläisen asemaan, joten hänen palveluksensa kentällä tulee tapahtumaan ns. sopimussuhteisesti. Lean äiti Valerie Salojärvi viettää toukokuussa 90-vuotisjuhlia, mikä on syy siihen, että hän tulee vasta kesän jälkeen Japaniin.
Oma äitini vietti 12.11. 95-vuotisjuhlaa, johon sukulaisten ja ystävien kanssa saimme kokoontua ja saimme kiittää Herraa siitä pitkästä ja rikkaasta elämästä, jonka Lilja-äitimme on saanut viettää. Japanin kuulumisia Tapahtumia Japanissa olemme ymmärrettävästi seuranneet tiiviisti ja kiitos ilmaisten Skype Internetpuhelujen olemme voineet osallistua myös Japanissa asuvien ystäviemme sielunhoitoon täältä Suomesta käsin. Iloitsemme suuresti siitä, että joulukuussa valmistuu Nishinomiyan kirkon jumalanpalvelustila käyttöön. Ananin seurakunnan 30-vuotisjuhla ja Itä-Fukuyaman seurakunnan syksyn evankelioimispäivien onnistuminen on myös ollut ilon aiheena. Joulun aika tarjoaa jälleen Japanissa kristillisille kirkoille poikkeuksellisen hyvän mahdollisuuden pitää evankeliumin sanaa esillä.
Lean osuus "Minun lampaani kuulevat ääntäni, ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua." (Joh.10:27) Lapsuus Helsingissä ilman lammaslaumoja jätti vieraaksi edellisen Raamatun kohdan. Pyhäkoulussa siitä kyllä puhuttiin, mutta en osannut sitä yhdistää itseeni. Tässä jakeessa Jeesus Kristus sanoo tuntevansa omansa. Hän sanoo tietävänsä, olemmeko hänen omiaan. Hänen omansa kuulevat hänen äänensä. Miten me voimme kuulla Jeesuksen ääntä? Sana puhuu meille meidän sydämellemme sitä lukiessa ja mennessämme kirkkoon kuulemme Jeesuksen ääntä. Pyhässä Ehtoollisessa saamme omalle kohdallemme kuulla Sanat, että kaikki syntimme ovat anteeksi annetut Hänen nimessään. Esirukouspyyntö: Helena ja Jukka Kallioinen pyytävät erityistä esirukoustukea Sumotossa sijaitsevan Awajin ev.lut. seurakunnan vaikean tilanteen vuoksi. Taivaallista
valoa adventti ja jouluaikaasi! Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala |
Aiemmat ystävä-
|
|
|
|
