|
Iloa Ylösnousseen seurassa, rakkaat ystävät!
"Varhain
aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi, lähti ulos
ja meni autioon paikkaan. Siellä hän rukoili. Simon ja hänen
kanssaan olevat riensivät hänen jälkeensä. Löydettyään
hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua."
Jeesus sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin
kyliin, että minä sielläkin saarnaisin. Sitä vartenhan
minä olen tullut." (Mark.. 1:35-38)
Edellinen päivä
oli ollut täynnä työtä ja tapahtumia. Jeesus oli opettanut
Kapernaumin synagogassa, vapauttanut siellä riivatun miehen, parantanut
Pietarin anopin kuumetaudin ja lopulta sapatin iltana kaikki kaupungin
sairaat, jotka Hänen luokseen oli tuotu.
Mutta Jeesuksen
elämässä tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen
ei ollut työ vaan viipyminen Isän edessä rukouksessa. Aamuvarhaisessa
hiljaisuudessa Hän vetäytyi rukoukseen. Opetuslapsille kansan
tarpeet ja Jeesuksen saavuttama
kansansuosio olivat niin tärkeitä, että he tulivat kutsumaan
Jeesuksen pois rukouksesta kansan luo, joka etsi Jeesusta. Jeesuksen vastaus oli kuitenkin
yllättävä: ”Menkäämme muualle!” Jeesuksen
tehtävä oli ensisijaisesti saarnata evankeliumia. Kaikkien paikkakuntien
tuli saada tasapuolisesti mahdollisuus kuulla Jumalan pelastussanoma.
Jeesuksen elämän
prioriteettijärjestys oli yhteys Isään, sitten pelastuksen
evankeliumi, jotta ihmiset pääsisivät osalliseksi Jumalan
valtakunnasta ja vasta kolmantena ihmisten muihin tarpeisiin kuten sairauksien
parantamiseen vastaaminen. Jeesukselle kansan suosio tai sen puute eivät
merkinneet mitään näiden asioiden rinnalla.
Kun meille on
uskottu pelastuksen evankeliumi Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen
tähden, Herra kysyy meiltä, mikä on meidän henkilökohtainen
ja yhteinen tärkeysjärjestyksemme elämässämme.
Herra, jolla on kakki valta maan päällä ja taivaassa, lupaa
olla omiensa kanssa joka päivä Jeesuksen toiseen tulemiseen
asti. Mutta samaan hengenvetoon
Hän antaa tehtävän: ”Menkää ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni!”
Viime kuukaudet Fukuyamassa
Kaksi viimeistä kuukautta Fukuyamassa oli varsinaista
matalalentoa. Maaliskuun alussa saimme tavaramme lähtemään
Suomeen ja talomme suunnilleen tyhjäksi uutta norjalaista Kirsti
Strand nimistä veteraani lähettiä varten, joka jatkaa
Itä-Fukuyaman seurakunnan päätoimisena työntekijänä Itä-Himejin seurakunnan pastorin
Norio Ookuman tukiessa häntä vastuupastorin ominaisuudessa
kerran kuussa.
Työn siirtäminen uusille työntekijöille
vaati paljon kirjoitustyötä, kun Kirsti Strand pääsee
tulemaan Japaniin vasta toukokuun alussa. Seurakuntaneuvoston jäsenet
ovat ottaneet tässä tilanteessa ihailtavalla tavalla vastuuta
ja lisätehtäviä.
Meille pidettiin eri ryhmissä useita eri lähtöjuhlia,
joista suurin oli jumalanpalveluksen yhteydessä 26.3. Siihen saapui
osanottajia läheltä ja hyvinkin kaukaa, kuten Kymenlaakson vs
piirisihteeri Teija Patjas Suomesta asti sekä Shikokulta ja
Koben alueen ystäviämme. Japanilainen vieraanvaraisuus tulee todella
lämpimällä tavalla esiin nimenomaan lähtöjuhlissa.
Isoja päätöksiä
Aivan paluumme kynnykselle ajoittuivat Länsi-Japanin
ev.lut. kirkon yleiskokous ja lähetyksemme vuosikokous. Molempiin
otti osaa Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä
ja aluekoordinaattori Sakari Valkama.
Edellisessä tärkeimpänä ja ajoittain
varsin kiivaankin keskustelun aiheena oli naispappeuskysymys, joka tuotiin
ensi kertaa varsinaisena päätösasiana yleiskokoukseen.
Tarvittavaa 2/3 määräenemmistöä ei kirkkohallituksen
esitys kuitenkaan saanut taakseen, joten pappisvirkaa ei kirkossa avattu
naisille. Kokouksessa vihittiin
kätten päälle panemisella papiksi Shigeru Okazaki,
entinen työtoverimme Nishinomiyan ajoiltamme.
Lähettikokouksemme suuri aihe oli taas Japanin työmme
kehittäminen nyt, kun kentälle on saatu uutta nuorta lähettipolvea
ja edessä on väistämättä sukupolven vaihdos.
Iloinen asia oli se, että Nishinomiyan seurakunnalle löytyi
erittäin keskeiseltä paikalta sekä tontti että sen
päälle rakennettu kirkon näköinen kolmikerroksinen rakennus itse asiassa pelkällä tontin hinnalla. Tontin
ja rakennuksen ostopäätöksen hyväksyi Suomen Kansanlähetyksen
hallitus 1.4. kokouksessaan. Kirkon rahoitus tapahtuu pääosin
Suomessa meneillään olevasta pääosin seurakuntiin
ja seurakuntayhtymiin kohdistuvasta keräyksestä. Rakennus on
varsin uusi liikerakennus, josta suhteellisen pienellä remontilla
saadaan kaunis kirkkotila. Koemme, että Jumala on vastannut rukouksiimme
Nishinomiyan työn kipeässä tilatarpeessa.
Lean terveys
Viime marraskuusta asti Lean terveyttä rasittaneet
rajut kohtaukselliset verenpaineheilahtelut veivät hänen voimiaan
ja syyn etsiminen oli varsin työlästä. Vasta maaliskuun
puolen välin tienoilla syy alkoi selvitä ja jatko vaatii leikkaushoitoa
lähi aikoina. Jätämme tämän asian esirukouksiinne.
Paluu kotimaan työjaksolle
Niin
kuin päiväyksestä ja osoitteesta voitte päätellä,
palasimme pari päivää sitten vuoden kausilomalle Suomeen.
Tarkoituksemme on jos Herra suo ja elämme palata 1.4.2007 jälleen
uudelle työkaudelle Japaniin. Pian saamme toivon mukaan tavata teitä
eri puolilla Suomea.
Japanilaisvieraiden
kierros
Suomen
työjaksomme alkaa melko vauhdikkaasti, kun Ananin seurakunnan pastori
Yoshihiro Kooriki
ja osa Itä-Fukuyaman seurakunnan Hanna Gospel lauluryhmän jäsenistä
tulee runsaan kahden viikon kierrokselle Suomeen. Sen ohjelma on seuraavanlainen:
La 29.4. Helsinki "Kolmen kohtaamisen ilta"
klo 19
Su 30.4. Jumalanpalvelus Aleksanterin kirkossa ja iltapäivätilaisuus
Pyynikin seurakunnassa Tampereella
Su 30.4. klo 18 Nurmijärvi
Ma 1.5. klo 13:00 tilaisuus Sippolan seurakuntatalossa ja klo 17:00
Kouvolassa
Ke 3.5. klo 12 Akaan seurakuntatalossa Toijalassa
Ke 3.5. klo 19 Pieksämäen kirkossa
To 4.5. klo 19 Joroisten seurakuntatalolla
Pe 5.5. Hirvensalmen seurakunnassa
Su 7.5. jumalanpalvelus ja lähetysjuhla Langinkosken kirkossa Kotkassa
Su 7.5. klo 17 F5-messu
Ma 8.5. 18.30 Kirkkonummen seurakuntatalolla
Ke 10.5. klo 19 Vihdin
Nummelan seurakuntakodissa
To 11.5. klo 9:35-14:30 Kansanlähetysopistolla
To 11.5. 18.30 Keravan seurakuntakeskus
La 13.5. ohjelmaa Oulun alueen isoiskoulutuspäivässä
sekä Iltatilaisuus Oulussa
Su 14.5. klo 16 leipäjumalanpalvelus Hervannan kirkossa Tampereella
Myöhemmin ti 23.5. klo 18 on tulojuhlamme
Lappeenrannassa, johon tosin japanilaisvieraat eivät enää
ehdi mukaan.
Pastori Yoshihiro Koorikin todistus
Synnyin Shimanen läänissä Zen-buddhalaisuuteen
kuuluvan Sootoo-suunnan historiallisesti merkittävän Chooden
-nimisen buddhalaistemppelin piirijohtajan kotiin. Ala-asteen ensimmäisestä
luokasta kuudennelle luokalle asti kävin joka lauantai temppelikoulua
(joka on kristillisen pyhäkoulun vastine buddhalaisuudessa). Siellä
opiskelu sisälsi lauluja, joilla ylistettiin Buddhaa, ja opimme toistamaan
buddhalaisia sutria (buddhalaisia pyhiä kirjoituksia). Buddhalaisen
papin selitysten kuuntelu oli hauskaa ja ne rauhoittivat lapsensydäntäni.
Kodissani juhlittiin 8. päivä huhtikuuta Buddhan syntymäpäivää,
kukkajuhlaa, huomattavasti komeammin kuin joulua konsanaan. Söimme
juhlariisiä ja makeita soijapapukakkuja.
Kun nykyinen Chooden temppelin pappi meni naimisiin, puhemiehenä
ja avioliiton todistajana toimi isoisäni. Aina yläasteen alkuun
asti buddhalainen temppeli edusti minulle ainoata mahdollista pelastustietä,
antoi sydämeeni rauhaa enkä epäillyt vähääkään,
etteikö buddhalainen opetus olisi totta.
Mutta sitten minua kohtasi syvä järkytys. Iso isoäitini
kuoli. Hän oli toistanut buddhalaisia sutria päivittäin
ja oli uskossaan erittäin palava Buddhan palvoja. Mutta kun hän
joutui sairasvuoteeseen, hänen päivänsä olivat kuolemaan
asti pelkkää epätoivoa. Kun näin, miten tämä
iso isoäitini, joka oli 70 vuotta uskollisesti lausunut sutria
ja viettänyt innokasta buddhalaisen uskonelämää, menetti
ennen kuolemaansa toivonsa ja rauhansa, minun uskoni buddhalaisena alkoi
pahasti horjua. Siitä päivästä omaakin elämääni
alkoi kalvaa kuolemanpelko.
Yliopistoaikoihin tuo jäytävä pelko muuttui hyvin
todelliseksi. Sairastuin pariksi viikoksi, jouduin syvän kauhun valtaan
siitä, mitä minulle tapahtuisi, jos nyt kuolisin tässä
tilassa. Vaikka olisin halunnut turvautua johonkin, löytää
avun jostakin, minulla ei ollut mitään mihin uskoa. Kun vointini
sitten hiukan parani, markettiin ostoksille mennessäni huomasin kaukana
punaisen ristin. Merkillistä kyllä en palannutkaan kotiini,
vaan tuon ristin johtamana kävelin rakennuksen luo ja menin sisään.
Sisälle päästyäni tajusin, että kyseessä
oli kristillinen kirkko. Paikka oli Koben Tarumin luterilainen kirkko
ja sen silloiselta pastorilta, nykyisen Koben luterilaisen teologisen
seminaarin rehtorilta Akio Hashimotolta, sain kuulla Kristuksen rististä
ja ylösnousemuksesta sekä syntikysymyksestä. Kuunnellessani
pastorin raamatunselitystä minulle heräsi ajatus, että
tästä saattaisi löytyä vastaus minua ahdistaviin kysymyksiini.
Valmistuttuani yliopistosta palasin kotipuoleeni Tottorin lääniin,
missä Yonagon luterilaisessa kirkossa pastori Yasushi Ikegami antoi
minulle raamattuopetusta. 22 -vuotiaana tein Jeesuksen Kristuksen edessä
synneistäni parannuksen, uskoin ylösnousemuksen ja sain kasteen.
Nyt vasta 22 -vuotiaana pääsin ensi kerran maistamaan todellista
elämäniloa.
Mutta 25-vuotiaana vyöryi elämääni suuri koettelemus.
Töissä oli kiireistä ja ylirasittuneena sairastuin ja minulla
todettiin krooninen haimatulehdus. Viiden kuukauden sairaalassaolon aikana
tajusin, että samoin kuin itselleni Jeesus Kristus on välttämätön,
myös monet sairaat, ahdistetut ja koettelemusten kanssa kamppailevat
tarvitsevat Jeesuksen Kristuksen elämänsä. Minun tulisi
toki kertoa siitä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka pelastaa
meidät kaikenlaisesta ahdistuksesta ja synnistä. Herra kutsui
näin minua kokotoimiseen julistustyöhön ja 27-vuotiaana
sain aloittaa teologisessa seminaarissa opinnot valmistuakseni papiksi.
Siitä asti kun sain tulla kristityksi, minua on toistuvasti
rohkaissut seuraava Raamatun sana: "Mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme
tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme
paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin
meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme." (Jes. 53:5-6)
Kristus tuli todellakin tänne maan päälle ja otti
meidän syntimme, kärsimyksemme ja surumme kantaakseen ristin
puulle. Juuri siksi usko Kristuksen ristiin tulee suureksi voimaksemme
ja samoin, kuin Jeesus Kristus herätettiin kuolleista, mekin saamme
iankaikkisen elämän. Sydämeni halu on, että myös
Japanissa monet uskoisivat Jeesukseen Kristukseen ja saisivat kokea todellista
elämäniloa.
Sydämelliset
kiitokset tuestanne kuluneen työkautemme aikana. Haluamme edelleen
jäädä esirukouksiinne.
Herran
siunaamaa kevään jatkoa Sinulle!
Jorma, Lea ja Sinikka
Pihkala
|
