|
Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
"Me
kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran
kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta
kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor.
3:18)
Heti
Japaniin uudelle työkaudelle saavuttuani sain osallistua suureen
juhlaan, kun Awajin seurakunnassa Jukka Kallioinen sai kastaa professori
Tetsuya Fujimuran ja hänen vaimonsa Harumin 1.4.
Alla osa miehen ennen kastetta pitämästä todistuspuheesta:
 Syy
siihen, että minut tänään kastetaan on Jumalan johdatus
ja kohtaamieni kristittyjen rakkaus. Haluan hiukan selittää,
mitä edellä sanomani tarkoittaa.
Ensi
kertaa elämässäni kohtasin kristinuskon vuoden 1980 huhtikuussa.
Työskentelin silloin eräässä firmassa ja aamuisin
herätyskellon sijasta nousin radion ääneen. Viiden jälkeen
radiosta tuli Luterilaisen tunnin ohjelma. Ohjelmassa lainattiin Paavalin
opetusta siitä, että "vaikka ihminen puhuisi kuinka ihanilla
sanoilla tahansa, ilman rakkautta sanat eivät kosketa kuulijan
sydäntä". Sanat iskivät sisimpääni ja
jäivät itämään mieleeni.
Seuraava
kohtaaminen tapahtui 6.4.1996, kun osallistuin pastori Makito Masakin
johtamaan miesten Raamattu-keskustelupiiriin ja sain opetusta Raamatusta.
Siitä lähtien jo 11 vuoden ajan olemme piiriä jatkaneet
ja vetäjinä ovat toimineen pastori Masakin jälkeen pastori
Inagaki, Arto Hukari, Seppo Vänskä ja
Jukka Kallioinen.
Alussa
en ymmärtänyt Raamattua enkä liioin kyennyt sen sanomaa
siksi myöskään uskomaan. Mieleeni jäivät kyllä
pastori Masakin korostukset "yksin Raamattu, yksin uskosta ja yksin
armosta". Sydämeeni osui 22.2.1998 pastori Masakin sanat:
"Kun on tehtävä suuria valintoja elämässä,
kannattaa nousta vuorelle tekemään päätös."
Pienestä pitäen olen pitänyt kovasti vuorikiipeilystä
ja elänyt vuorten parissa. Talvisinkin nousin vuorille. Siksi ymmärsin
erittäin hyvin pastori Masakin kehotuksen päätösten
tekemisestä vuorella, sillä noihin aikoihin uskoin vuorten
shinto -henkiin, joita kumarsin kunkin vuoren huipulla. Samoin opetus
sudenkorennon toukasta, joka elää lammessa, mutta muuttuu
kotelon kautta korennoksi avasi sydäntäni ymmärtämään
opetusta armosta joka antaa iankaikkisen elämän.
Näin
lukemalla Raamattua ja keskustelemalla ryhmässä pikku hiljaa
aloin ymmärtää mistä kristinuskossa on kysymys.
Aloimme myös perheenä keskustelemaan Raamatun sisällöstä
ja lukemaan sitä avaavia hengellisiä kirjoja, vierailimme
eri kirkoissa ja tutustuimme myös suomalaisiin hautausmaihin ja
kaikki tämä tuntui vakuuttavalta. Mutta kaiken keskellä
ymmärsin sen, että vaikka kuinka yritin ymmärtää,
en sittenkään kyennyt ymmärtämään. Aloin
tajuta, että vain uskomalla Jumalaan ja tunnustamalla syntini voisin
vasta päästä ymmärtämään sydämestäni,
mitä "yksin Raamattu, yksin usko ja yksin armo" merkitsevät.
Tilaani
nyt kuvaa se, mitä Jobin kirjan alkua lukiessani tajusin. Minulle
ei riitä muodollinen usko eikä oma vanhurskaus. Päästäkseni
eteenpäin minun on saatava kristinuskon Jumalaan vanhurskaus ja
syntien anteeksiantamus. Päästäkseni niistä osalliseksi
pyydän saada kasteen.
Kirkegaard
kuvaa kirjassaan "Suuren vihreän puun alla" ihanteellista
rakkautta näin: "Hyödyllisintä ja onnellisinta,
mitä miehenä voin lapsilleni antaa, on se, että rakastan
heidän yhteistä äitiään." Tiedän,
että kysymys on ihanteesta, mutta toivoisin voivani tästedes
vaeltaa Jumalan agape rakkaudessa.
Raamattukoulu
Koben
Luterilainen Raamattukoulu sijaitsee noin 10 minuutin bussimatkan päässä
Koben miljoonakaupungin keskustasta, Rokkoo-vuorten ja meren välisessä
kapeahkossa rantamaisemassa aivan vuorten juurella. Koulun päärakennus
on vuodelta 1956 ja samalla tontilla sijaitsee myös Koben Luterilainen
Teologinen Seminaari. Länsi-Japanin ev.lut. kirkon keskustoimisto
ja Luterilaisen tunnin radio-ohjelman toimisto ja studio sekä Aotanin
seurakunnan kirkkotila ja lastentarha kuuluvat myös kompleksiin,
joten viikolla riittää monenlaista toimintaa ja tapahtumaa.
Ympäristössä on useita suuria lukioita ja yliopistoja,
jotka tuovat katukuvaan paljon nuorisoa.
Uusi
kouluvuosi Japanissa alkaa huhtikuusta, joten myös Raamattukoulu
ja Seminaari alkoivat yhteisellä juhlalla. Raamattukoulussa on
viisi kokoaikaista opiskelijaa ja toinen mokoma muutamille oppitunneille
osallistuvia lähialueen opiskelijoita. Seminaarin puolella on kymmenen
kokotoimista ja noin 20 osa-aikaista tai jatko-opiskelijaa. Raamattukoulua
ylläpitää Länsi-Japanin ev. lut. kirkko yhdessä
Norjan Lähetysliiton (NLM) kanssa. Seminaari on taas laajemmalla
pohjalla, myös Kinki ev.lut. kirkko ja Norjan lähetysseura
(NMS) vastaavat sen toiminnasta osaltaan. Molempiin tulee oppilaita
myös muista kuin luterilaisista seurakunnista.
Kaksivuotisessa
Raamattukoulussa opetetaan kristinoppia, todistamista ja saarnaamista,
musiikkia, Uuden ja Vanhan testamentin johdantoja, kirkkohistoriaa,
sielunhoitoa ja eri Raamatun kirjoja, liikuntaa ynnä muuta. Opettajina
toimii Seminaarin opettajia ja lähialueen seurakuntien pastoreita
vakituisen henkilökunnan lisäksi. Viimeksi mainittu tarkoittaa
koulun johtajaa, joka toimii myös Luterilaisen tunnin pääsihteerinä
sekä kirkkohallituksen varapuheenjohtajana, opettajaa, joka on
Jorma, sekä toimiston hoitaja.
Koulupäivä
alkaa 6.30 herätyksellä, 7.00 on siivousta, 7.30 aamupala,
8.30-10.10 oppitunnit, 10.20- 10.35 yhteinen hartaus seminaarin kanssa,
10.50- 12.30 oppitunnit ja 12.40 lounas. Iltapäivällä
on oppilaskunnan oppilaskunnan kokous ja rukouspiiri kerran viikossa.
Viikon vaihteessa oppilaat menevät omiin seurakuntiinsa tai kiertävät
opettajien kanssa Raamattukoulu-sunnuntaita pitämässä
eri seurakunnissa.
Jorman
vastuulla on kristinopin opetus, hartauksissa puhumista, sielunhoitoa,
noin kaksi saarnaa kuussa eri kirkoissa (erityisesti Akoon seurakunnassa,
joka on tällä havaa vailla pastoria). Lisäksi hänelle
on siunaantunut melko lailla koko kompleksin mikrotukea ja Raamattukoulun
kotisivuston laatimista sekä lähetyksen hallinnollisia tehtäviä.
Raamattukoulun
oppilaskuntaan on ensi kertaa tullut myös Koreasta oppilas. Miesten
asuntolassa onkin kansainvälistä tuntua, kun samassa kerroksessa
asuu norjalainen, kiinalainen, korealainen ja suomalainen mies ja japanilainen
perhe. Raamattukoulutyö on mielenkiintoista, usein myös todella
hauskaa. Siinä on myös paljon hyvin arkista siivousta, tiskausta
ja juoksevien asioiden hoitoa. Sielunhoitotyötä liittyen aiempiin
seurakuntiimme kuuluu myös työkuvaan.
Lyhytaikaisen
eron ikävää
Maaliskuun
lopussa ennen kentälle paluuta kävin hyvästelemässä
äitiäni hyvin tietoisena siitä, että tässä
ajassa emme enää tapaa. Hyvät keskustelut saimme käydä
ja rakkaudella jättää toisemme Herran käsiin. Kolmea
viikkoakaan ei kestänyt, kun Herran kutsu käydä taivaan
iloon kävi Lilja-äitimme kohdalla. Samana päivänä
sain vielä jonkun sanan puhua hänelle puhelimessa. Edellisenä
päivänä hän oli sanonut vuoteen vieressä olleille
sisarilleni: "Nyt jo näkyy." Kun kysyttiin, mitä
näkyy, hän vastasi: "Enkeleitä." Kun kysyttiin,
näkyykö myös Jeesus, vastaus oli: "Ei vielä."
Ne jäivätkin väsyneen matkalaisen viimeisiksi sanoiksi
tässä ajassa. Mutta tiedämme, että nyt hän
saa koko sydämensä kyllyydestä katsella sitä Ylösnoussutta
Vapahtajaa, joka oli hänetkin verellään lunastanut omakseen.
Kiitollisin mielin saamme odottaa jälleennäkemistä Herran
luona. "Autuaat ovat ne, jotka Herrassa kuolevat!"
Kiitollisuutta
Sydämelliset
kiitokset esirukouksistanne ja muistamisesta erityisesti näinä
päivinä. Kiitos myös tuestanne Japanin työlle.
Herran
runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka
Pihkala
|
