Lisäys 9: Mitä varten elän?
Yhä kasvava on niiden ihmisten määrä, jotka eivät kykene vastaamaan kysymykseen, mitä varten elän? Tarkkaan ottaen kysymys, mitä varten elän, on kuitenkin väärä kysymys, eikä väärin asetettuihin kysymyksiin ole oikeita vastauksia. Kysymyksen virheellisyys liittyy siihen, että ihminen ei syvimmässä merkityksessä elä ollenkaan, ellei hän ole päässyt Jumalan henkilökohtaiseen tuntemiseen Jeesuksen kautta.
Heti kun ihminen uudestisyntyy, hänen kysymyksensä muuttaa muotoaan. Hän ei enää kysy, mitä varten hän elää, vaan: "Kuka ja millainen oletkaan Sinä Jeesus, joka armahdit ja pelastit minut?" Oikea kysymys kuuluu siis: "Kenelle saan elää?" Ratkaisevaa uskoon tulon jälkeen ei ole myöskään se, mitä elämässäsi teet, vaan ketä saat palvella kaikkein pienimmissäkin asioissa.
Läheinen ystävämme ja työtoverimme Japanissa, lähetyssaarnaaja Chase oli käynyt kesälomalla kotimaassaan Yhdysvalloissa. Siellä rouva Chase oli vienyt nuorimmat lapsensa eräänä päivinä Disneylandiin. Yllättäen samana päivänä sinne tuli myös Japanin silloinen keisari, joka oli valtiovierailulla maassa. Rouva Chase jäi seuraamaan keisarillisen saattueen kulkua muun yleisön joukkoon. Mutta tunnetusti kohtelias keisari kääntyikin yleisön puoleen, tuli rouva Chasen kohdalle ja alkoi kätellä ihmisiä. Rouva Chase vaihtoi muutaman sanan keisarin kanssa ja sai kuvansa seuraavan päivän lehteen.
Japaniin palattuaan hän ensimmäisessä yhteisessä kokoontumisessaan alkoi kehua kaikille, miten hän oli kätellyt keisaria. Aikani kuunneltuani kateuden "vihreä käärme" nousi sydämestäni ja menin hänen luokseen ja sanoin: "Jos kättely on jotain noin mahtavaa, niin tässä olisi minun käteni, saat puristaa sitä vielä toistamiseen." Mutta hän ei ollut erityisen innostunut sitä enää kättelemään. Kysymys ei ollutkaan kättelystä, vaan siitä KETÄ sai kätellä.
Jeesus lupaa: "Joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41 Ei ole niin pientä palvelusta, ettei siitä saisi taivaassa armopalkkaa, kun se tehdään itse Herraa Jeesusta varten. Taivaallista palkkaa jaettaessa ei siis ole lainkaan kysymys siitä, mitä olet elämässäsi tehnyt, vaan tunsitko Jeesuksen ja elitkö Häntä varten ja annoitko Hänen hallita elämääsi kaikessa siinä, mitä teit. Pieninkin saa iankaikkisen arvon, kun se tehdään iankaikkiselle Kuninkaalle. - Vastaavasti tietysti synnin suuruutta elämässämme ei lopulta määrää, mitä pahaa teemme, vaan se, että teemme sen viime kädessä iankaikkista Herraa vastaan. Vain Golgatan ristin iankaikkisen syvä tuska kykenee poistamaan pienimpienkin syntiemme tuomion. Mutta kiitos Jumalan, Jeesuksen veri riittää siihen!