Silla
elamä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.(Fil. 1:21)
Japanin
henkis-hengellisestä tilasta
Millaisia
odotuksia tavalliset japanilaiset kohdistavat kristinuskoa ja muita
uskontoja kohtaan? Vuonna 2001 julkaistiin Sankei -sanomalehdessä
tulos kyselytutkimuksesta, joka oli kohdistettu opiskelijoihin. Siihen
saatiin vastaukset noin 5700 hengeltä.
Kysymykseen,
kenen puoleen kääntyisit hakemaan neuvoa, jos törmäisit
syviin ongelmiin, 12 % vastasi kääntyvänsä buddhalaisen
papin, 20 % kristillisen kirkon papin, 6% shinto-papin ja 11% ennustajan
ja 3% jonkun muun uskonnon edustajan puoleen.
Ei-kristitty
tutkimuksen tekijä valitteli sitä, että tulos oli buddhalaisten
kannalta masentava, kun kristittyjen puoleen menijöitä olisi
20%.
Miksi
sitten nuoret suhtautuvat näin eri uskontoihin? Syitä on tietenkin
paljon. Kristillisten avioliittoon vihkimisten, joulun ja ystävänpäivän
vieton johdosta yleinen mielikuva kristinuskosta on nuorten keskellä
suhteellisen hyvä. Lisäksi buddhalaisuuden ja shintolaisuuden
rooli mielletään vain tiettyihin elämän tilanteisiin
kuuluviksi, kuten edellisen hautajaisiin ja jälkimmäisen lasten
siunaamisiin 3, 5 ja 7 vuoden iässä, avioitumiseen jne. Näin
ollen henkilökohtaisista vaikeuksista ei heidän puoleensa
käännytä. Sen sijaan kristityistä papeista nuorilla
on käsitys, että he huolehtivat ihmisistä kehdosta hautaan.
Tällainen
kuva kristinuskosta on erittäin tärkeä ja merkittävä
asia evankeliumin julistamisen kannalta. Toisaalta jos katsotaan tämän
päivän japanilaisten kirkkojen todellisuuteen, niin juuri
noita ihmisiä ei hevin näy kirkoissa eikä sielunhoitoa
tarjoavissa keskuksissa. Se kertoo siitä, että japanilaisen
kirkon kynnys on yhä todella korkea, vaikka halua tulla kirkkoon
olisikin.
Muistan,
miten eräs rouva tuli Yoshinogawan kirkolle raamattupiiriin ja
alkoi sen jälkeen purkaa sydämensä syviä taakkoja.
Syy miksi hän tuli oli siinä, että hänen tyttärensä
halusi viettää kristillisiä häitä amerikkalaisen
luterilaisen miehen kanssa. Vasta tämä "tikku" oli
riittävä syy, että hän uskalsi tulla kirkkoon. Hän
kertoi, että oli jo useamman vuoden ajan halunnut mennä kirkkoon,
olipa mopollaan ajanut tarkoituksella kirkon oven edestäkin monta
kertaa, mutta rohkeus ei riittänyt astua sisälle. Mutta kun
hän oli saanut taakkansa purkaa, hän myös löysi
Vapahtajan.
Kirkkojen
ja seurakuntien korkea kynnys on kyllä pohjimmiltaan seurakunnissa
itsessään, kun emme ole antaneet Kristuksen rakkauden vaikuttaa
niin, että olisimme avoimia ahdistuneita ihmisiä kohtaan ja
auttaisimme heitä sisälle pelastukseen.
Toinen
mielenkiintoinen tulos tuosta tutkimuksesta oli se, että tämän
päivän nuoret pelkäävät "henkien kostoa"
eli tataria. Sintolaisittain tai buddhalaisittain sielun ja hengen
olemassaoloon uskovia opiskelijoita on paljon. Sinto-jumalien
olemassaoloon uskoi 15% ja buddhien olemassaoloon 12%, sielun olemassaoloon
15%, mutta moniin jumaliin uskovien japanilaisten ajattelussa nämä
asiat menevät paljossa päällekkäin.
Kysymykseen
näiden henkien, buddhien tai jumalten kostosta eli tatarista, joka
ilmenee onnettomuuksina, sairauksina jne, lähes puolet kaikista
vastaajista pelkäsi enemmän tai vähemmän. Erityisestä
pelkoa tunnettiin, jos kuolema tapahtui epänormaalilla tavalla,
jolloin ruumiista poistuneet henget eivät pääse helposti
lepotilaan ja aiheuttavat tatareja.
Nuorten
tällainen pelko kuvastaa, miten japanilaisten uskonnollisuus ja
maailmankuva on syvästi animismin läpitunkemaa. Japanilaisilla
on kaksi perusasennetta kuolleitten sieluihin. Toisessa shintolaistyyppisessä
asenteessa pyritään sieluja palvelemaan ja puhdistautumaan
kultillisesta epäpuhtaudesta. Buddhalaisessa mallissa taas pyritään
henkien palvonnalla saamaan yliote hengistä. Molemmissa malleissa
on kysymys osittain tiedostamattomasta pelosta, joka kohdistuu niiden
mahdollisesti aiheuttamaan kostoon.
Shintolaistyyppiset
ja buddhalaistyyppiset uskonnot ja ääriryhmät pyrkivät
nimenomaan hyödyntämään tätä pelkoa.
Johanneksen
kirje osoittaa, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon ja
pelossa on rangaistusta. Niin kuolemanpelon kuin tatari -pelonkin taustalla
on siis omantunnon syytöstä, johon todellisen vastauksen voi
antaa vain evankeliumi Jeesuksen sijaiskärsimyksestä puolestamme
ja Hänen voitostaan kuolemasta.
Kristillisen
lähetystyön suurimpana esteenä Japanissa on pitkään
koettu danka-systeemi, jossa ratkaisevaa ei ole niinkään
oma uskonto vaan perheen ja suvun kuuluminen tiettyyn buddhalaistemppeliin.
Lukemattomia kertoja juuri kristilliselle kasteelle valmistautuvat ihmiset
ovat törmänneet tämän vuoksi kovaan perheensä
vastustukseen. Nyt kuitenkin suurkaupunkialueilla tämä järjestelmä
on vakavasti horjumassa ja tilanne tarjoaa kristilliselle kirkolle ja
evankelioimistyölle suuria mahdollisuuksia. Yllättävää
kyllä kristillisten hautajaisten merkitys saattaa jatkossa muodostua
erittäin suureksi maan evankelioimisessa. Kaupungistunut väestö
on jo tottunut kristillisiin häihin, kristilliset hautajaiset taas
ovat kustannuksiltaan aivan toista luokkaa halvemmat kuin buddhalaisten
ja niiden valoisuus ja iankaikkisuustoivo on jotain aivan muuta kuin
buddhalaisten hautajaisten synkkyys.
Herätyksessä
ja ihmisten pelastumisessa on tietenkin kysymys paljon syvemmistä
asioista. Herätys, kansakunnan pelastuminen on Jumalan teko ja
sitä saamme Japaniinkin rukoilla, mutta toisaalta pienten kristillisten
seurakuntien on myös tartuttava niihin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin,
jotka yhteiskunnan ja asenteiden yleinen muuttuminen maassa tarjoavat.
Uusi
lukukausi täydessä vauhdissa
Raamattukoulun
uusi lukukausi lähti nopeasti liikkeelle, sillä syyskuussa
oli täällä useita eri tapahtumia. Oli toveripäivät,
prof. Gyoji Nabetanin uuden psalmien selitysteoksen julkaisujuhlaa
ja ennen kaikkea Koben Luterilaisen Teologisen Seminaarin 50-vuotisjuhla,
jota juhlistamaan saapui Norjasta useita kutsuvieraita ja Seminaarin
entisiä opettajia. Juhlan kokokohta oli seminaarin opiskelijoiden
esittämä näytelmä Lutherin elämästä.
Siinä kaikui kirkkaana "yksin uskosta, yksin armosta, yksin
Kristuksen tähden". Vain Raamatun, Jumalan sanan varaan rakentuva
elämä kestää.
Lea
jatkaa
Runsas
kolme viikkoa sitten saavuin Jorman ja Sinikan kanssa Japaniin 1,5 miljoonaiseen
Koben satamakaupunkiin. Asetuimme 60 neliön suuruiseen ja toimivaan
paritaloon. Sinikalla on oma tatamihuone, jossa viihtyy sopeuduttuaan
taas uuteen kotiympäristöönsä. Olemme saaneet asunnon
kuntoon ja kahden istuttava nahkasohva alakerrassa on meidän kolmen
suosiossa. Periaate on sellainen, että kuka ehtii ensimmäisenä
istumaan.
Koben
Luterilainen Raamattukoulu on kahden minuutin kävelymatkan päässä.
Asumme Rokkoo- vuorijonon rinteellä. Alhaalla levittäytyy
kaupunki kapeana uomana meren ja vuoren välissä. 12 vuotta
sitten oli suuri maanjäristys tällä alueella ja 400 000
rakennusta vaurioitui tai tuhoutui ja 6400 ihmistä kuoli. Nyt on
kaupunkiin rakennettu aikaisempaa huomattavasti korkeampia ja komeampia
kerrostaloja. Katsoessani kaupunkia täältä ylhäältä
käsin kaikki kaupungin rakennukset näyttävät uusilta.
Suurta rohkeutta ja taloudellista vaurautta on vaatinut toteuttaa näin
nopeasti uudisrakennushankkeet.
Tavallista
kuumempi kesä jatkui eiliseen asti. Varjossa oli edelleen 34-36
astetta ja kosteutta 80%. Kaskaat ja muut hyönteiset pitivät
iltaisin konserttia. Kaupungin hälyääniin kuten aamun
kello 4 mopolla liikkuviin lehden jakajiin alkaa tottua. Varikset alkavat
vaakkua jo kolmen aikaan. Naapuritalot ovat aivan lähellä
ja ikkunat ovat kaikilla auki. Iltaisin kuuluu naapureista kotoista
veden loisketta japanilaisen ofuron eli kuumaan kylpyyn menijöiden
ääniä.
Oma
työni täällä on vasta muotoutumassa. Jormalla on
kädet täynnä työtä toimien kentän varaesimiehenä
ja opettaen Raamattukoulussa. Nishinomiyan kirkolle haluan antaa apuani.
Myös olen kysellyt muualtakin lahjojeni mukaisia tehtäviä.
Nishinomiyassa ovat kirkon työssä Jukka Vänskä
perheineen, tuuraten Seppo ja Vuokko Vänskää heidän
kausilomansa ajan.
Sinikan
kanssa otamme osaa Raamattukoulun eri ohjelmiin. Saamme tavata oppilaita,
joista yksi on Koreasta ja muut Japanista.
Kaipausta
Hyvä
ystävä ja pitkäaikainen lähettisihteerimme Sisko
Bergman kuoli vaikeaan, harvinaislaatuiseen sairauteen 7.9. Siskoa
jäivät kaipaamaan hänen miehensä ja tyttärensäpuolisoineen
sekä suuri ystävien ja sukulaisten joukko. Ennen lähtöämme
Japaniin kävimme Siskoa tapaamassa Tampereella 25.8. Saimme yhdessä
jutella ja rukoilla. Siskolle kuolema ei ollut ongelma, koska hän
tiesi Jeesuksen verellä lunastettuna omistavansa taivasosan. Sen
sijaan Sisko odotti täydellistä parantumista. Sen hän
nyt saa siirryttyään kuoleman portin kautta taivaan kirkkauteen.
Siellä ei ole tuskaa eikä kipua ja ahdistusta. Ylösnousemus
ruumis on oleva täydellisen terveyden maja niin hänelle kuin
meillekin, jotka haluamme seurata samaa Jeesusta, johon hänkin
turvasi.
Olemme
suuresti kiitolliset Herralle kaikesta siitä hyvästä,
mitä vuosien varrella Hän on meille jakanut Siskon uhrialttiin
elämän kautta. Iloitsemme siitä, että Herran edessä
saamme taas kerran kohdata ja siihen asti saamme eri puolella ajan rajaa
palvella ja katsella samaa Herraa Jeesusta, joka on meidän pelastuksemme.
Myönteiseen
suuntaan
Valmistaessani
iltahartautta Lähetyksen retriittiä varten löysin minua
puhuttelevan ajatuksen, jonka laitan tähän lopuksi. Ajatus
on Esa Saarisen ja koskee ihmissuhteita.
"Tarvitsemme
kaikissa ihmissuhteissa positiivisuutta, sillä negatiivisuus pitää
meissä huolen itse itsestään. Me olemme jatkuvasti puolueellisia
negatiivisten seikkojen hyväksi! (Oma huomioni. Taitaa em. johtua
syntiinlankeemuksesta) Meidän tulee pyrkiä synnyttämään
positiivinen kierre ylöspäin. Anna anteeksi ja pyydä
anteeksi. Anteeksiannolla on voiteleva vaikutus ja se voi katkaista
negatiivisen kierteen."
Tiedän,
että minulla on taipumus mennä negatiiviselle puolelle ajatellessani
eteen tulevia asioita tai ihmisiä ja Jorma on siitä kärsinyt
vuosien varrella paljon. Kokeilin tuota edellä mainittua positiivisuutta,
kun mieleni täyttyi eräästä asiasta karvailla, negatiivisilla
ajatuksilla ja mieli oli musta. Tietoisesti rukoilin oman negatiivisen
väärän mielen poistumista ja ajattelin asiaa positiivisesti.
Huomasin että mielen karvaus hävisi ja pystyin asiaa ajattelemaan
puolueettomasti. Sydämeen jopa tuli kiitosmieli. Eikö ole
ihme, että vanhakin oppii uutta.
Me
kolme olemme saaneet olla terveinä. Viime aikoina omaa kompurointia
miettiessäni minun kait tulisi olla varovaisempi. Ei ole viisasta
polttaa kättä kiireessä tai kaatua kadun reunan alle
mahalleen jäädessäni katselemaan pientä lasta kadun
toisella puolella.
Sydämelliset
kiitokset jatkuvasta rukoustuesta, jonka varassa työmme ja matkamme
on jatkunut.
Herran
runsasta siunausta elämääsi!
