Jumalan
rauhaa, rakkaat ystävät!
Filippus rupesi puhumaan ja lähtien tästä kirjoituksesta
julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Jatkaessaan matkaa he
tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: "Tässä
on vettä. Mikä estää kastamasta minua." [Filippus
sanoi: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon".
Hän vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on
Jumalan Poika".]Hoviherra käski pysäyttää vaunut.
He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra,
ja Filippus kastoi hänet. ( Apt. 8:35-38)
Joulujumalanpalvelus
on Japanissa perinteisesti monien kastehetki, vaikka toki Japanissakin
kasteita tapahtuu muinakin ajankohtina. Taaksejäänyt joulu
ei muodostanut poikkeusta, niin kuin jo viime kirjeessämme hiukan
uumoilimme. Ystävämme Yokohamasta sai kasteen, samoin Nishinomiyan
seurakunnan aktiivikristityn Shibakawan poika Naganossa. Sumotossa kastettiin
23.12. Fukuokan pariskunta. Miehen Kiminorin kasteen yhteydessä
antama todistuspuheenvuoro alla kertoo siitä, miten Etiopian hoviherran
tapaan inhimillisesti onnellista elämää viettävä
ihminenkin tarvitsee Vapahtajaa ja saa pelastuksen uskomalla Jeesukseen
ja ottamalla vastaan kasteen.
Kohtasin
ensi kertaa elämässäni kristillisen kirkon opetuksen
joulukuun kolmantena lauantaina 20.12. 2004. Herra Toyosu kutsui minut
mukaan Ananin luterilaisella kirkolla pidettyyn Raamattu-keskustelupiiriin.
Kun en osannut tietä kirkolle, myöhästyin noin 30 minuuttia.
Kirkossa
minua odottivat Vänskien pariskunta ja Raamattu-keskustelun osanottajat,
jotka olivat juuri leikkaamassa ja jakamassa joulukakkua. Tässä
tilanteessa sain ensi kertaa elämässäni käteeni
Raamatun. Vänskien pariskunnan ja osanottajien persoonan lämpö
välittyi sydämeeni.
Aloitin
23 -vuotiaana rakennusliikkeen ja sitä tietä olen tähän
päivään asti kulkenut. Näin ollen olen ollut tekemisissä
pääasiassa rakennusalan ihmisten kanssa ja aika vähän
muiden ammattien ihmisten kanssa. Siksi Raamattu-keskustelupiirin jäsenten
puheet ja ajattelutapa poikkesivat siitä, mihin olin tottunut ja
se kaikki tuntui minusta todella mielenkiintoiselta.
Synnyin
17.1.1945 aamuvarhaisella. Äitini mukaan olin keskonen ja kasvattamiseni
oli ollut vaikeaa. Vaimooni Junkoon rakastuin 24 -vuotiaana ja vuoden
seurustelun jälkeen pidimme häämme 10.6.1970 perheidemme
ja sukulaistemme siunausten saattelemina. Vaimoni on hyvän ystäväni
pikkusisko. Häitten jälkeen 7 kk kuluttua 3.1.1971 syntyi
esikoispoikamme. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi toinen poikamme
ja siitä edelleen kahden vuoden päästä tyttäremme.
Vanhimmalla
pojallamme on nyt kaksi poikaa ja tytär, toisella pojallamme poika
ja kaksi tytärtä ja tyttärellämme poika ja tytär,
lisäksi hänelle on tässä vuodenvaihteessa syntymässä
tytär. Omaisiini kuuluu minun ja vaimoni lisäksi äitini
ja lähellä asuvat kolmen lapsemme perheet. Elämme onnellisissa
oloissa, lapsemme käyvät meillä usein ja lastenlapsemme
tulevat meille leikkimään.
Minä
ja vaimomme söimme jo 38 vuotta sitten kielletyn puun hedelmää,
niin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa 1. Mooseksen kirjan mukaan. Mutta
nyt häpeämättömyydestämme huolimatta olemme
saaneet käsiimme Raamatun.
Ennen
kuin pääsimme tutustumaan Raamattuun pidimme päivittäisinä
itsestään selvyyksinä sitä, että on taivas
ja maa, valo ja pimeys, emmekä tajunneet Jumalan olemassaoloa.
Mutta se että tässä olemme nyt on jo itsessään
suuri ihme samoin kuin se, että sain tutustua vaimooni ja saimme
rakkaudessa liittyä toisiimme, saimme kolme lasta ja yhdeksän
lastenlasta. Raamattu avasi meidät näkemään, että
kysymys ei ole ihmisvoimin aikaansaatavista asioista.
Meissä
asuu synnynnäinen synti ja olemme omaa elämää suunnitellessamme
tehneet monenlaista syntiä. Tämän jälkeenkin tulemme
tekemään varmaankin monenlaista syntiä, mutta varjele
meitä Taivaallinen Isä!
Uskomme
Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka kantoi meidän syntimme ja
kuoli niiden tähden.
Iloitsemme
ja pidämme merkityksellisenä siitä, että saamme
yhdessä rakkaan vaimoni kanssa vastaanottaa kasteen juuri joulun
aatonaattona. Jouluhan on juhla, jona Jumala tuli ihmiseksi.
Olemme
kiitolliset Vänskille ja Kallioisille, Raamattu-keskusteluryhmän,
Ananin ja Awajin seurakunnan jäsenille, joiden kanssa olemme saaneet
tutkia Raamattua ja opiskella, miten ihmisen tulee elää ja
vaeltaa. Iloitsemme, että saamme tänään päästä
täällä tänään koolla olevien veljien ja
sisarten samoin kuin kaikkialla maailmassa elävien uskonveljien
joukkoon vaeltamaan yhtä matkaa.
*******************************
Lähettikunta
Niin
kuin todistuksen loppuosa kertoo, lähetystyö on yhteistyötä
niin teidän lähettäjien kuin lähettien kesken ja
sitten erityisesti kansallisten työntekijöiden ja seurakuntalaisten
kanssa. Lähetystyö on osallisuutta maailmanlaajaan Kristuksen
ruumiin kasvuun.
Iloitsemme,
että tämän vuoden alussa saamme jälleen lisävahvistusta
sukupolven vaihdosta elävään lähettikuntaamme, kun
helmikuun alussa saapuu maahan Ulla Pendolin aloittamaan
kielikoulunsa. Kansainvälisyyslinjalla kohta vuoden maassa lastenhoidossa
ja Nishinomiyan seurakuntaa tukevassa työssä ollut Tiina
Nyman saa myös jatkaa samoissa tehtävissä vielä
tämän vuoden loppuun. Haluamme kätkeä heidätkin
esirukouksiinne.
Raamattukoulun
kuulumiset
Toisin
kuin seurakuntatyössä, Raamattukoululla joulun aika vankilan
joulujuhlan, Koben yhteiskristillisen joulufestivaalin ja oman "Aotani-kylämme"
joulujuhlan jälkeen merkitsi oppilaille lomajaksoa eikä opettajillakaan
ollut kovin suuria joulukiireitä.
Näin
ollen kolmen viikon aikana pääsin keskittymään jo
useita kuukausia valmistelemaani projektiin eli Koben Luterilaisen Raamattukoulun
(KLBI = Kobe Lutheran Bible Institute) kotisivuston uusimiseen. Internet-yhteyden
omaavat voivat käydä tutustumassa jälkeen. Tekstit ovat
japania, joten niistä ei juuri selvää saa, mutta eräästä
linkistä pääsee katselemaan Raamattukoulun elämää
kuvien välityksellä. Se linkki on:
http://wjelc.sekl.fi/KLBI/shashinshuu.htm
Uuden
huhtikuusta alkavan lukuvuoden valmistelut ovat myös menossa. Ensimmäinen
haaste on uusien oppilaiden rekrytointi ja toisen haasteen muodostaa
se, että kristinopin sijaan vastuulleni tulee Uuden Testamentin
johdanto-oppi ja se vaatii melkoisen määrän opetusmateriaalin
valmistusta, koska opetan ainetta ensi kertaa.
Nykyisten
oppilaiden hengellisestä kasvusta olemme iloinneet. Tämän
vuoden oppilaista yksi tulee kokotoimiseen lähetystyöhön
Japaniin vaimonsa kanssa, yksi jatkaa toisella puolen katua teologisessa
seminaarissa tavoitteena pastorin tehtävät , yksi lähteen
kuunteluoppilaaksi sinne ja yksi on miehensä kanssa valmistelemassa
uuden työpisteen aloittamista.
Oppilaiden
kanssa tekemämme katuevankeliointi on myös kantanut sikäli
hedelmää, että eräs 37 -vuotias mies on käynyt
lukuisia kertoja keskustelemassa ja uskaltautunut myös jumalanpalvelukseen.
Aotani projektin eteneminen
Lea
on mukavasti päässyt Aotanin seurakunnan kuvioihin ja löytänyt
siellä omia tehtäviään. Seurakunnan kirkkoprojekti
on myös edistynyt siihen vaiheeseen, että peruskiven muuraus
on lähi päivinä ja kalan muotoinen kirkon perustus on
selkeästi nähtävissä. Lopputuloksen pitäisi
arkkitehdin mukaan näyttää oheisen kuvan kaltaiselta.
Shanghain
matka
Minulla oli tilaisuus käydä joulukuun alussa Shanghaissa. Pidin saarnan sikäläisen japanilaisen
seurakunnan jumalanpalveluksessa ja puheen kansainvälisen seurakunnan
soluryhmän joulujuhlissa. Saatoin aistia, että Kiinan hengellinen
ilmapiiri on huomattavasti avoimempi kuin Japanin, vaikka ulkonaisesti
maassa on evankeliumille vielä monia rajoitteita.
Lea
jatkaa
"Siinä
on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa,
vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ensin."(
1 Joh.4:10)
Kiitos
kaikesta joulumuistamisesta lähettäessänne joulupostia
meille. Kiitokset nimikkoseurakunnillemme ja Kansanlähetyspiireille.
Joulu
on vietetty ja uusi armorikas vuosi on alkanut. Joulumme oli ikimuistoinen.
Vietimme sen Shikokun saarella Tokushiman kaupungissa Laurin
ja Asakon kotona.
Otimme
osaa kolmen Shikokulla Kansanlähetyksen työntuloksena syntyneen
pikku kirkon jouluohjelmaan. Nuoremme lauloivat yhdessä ja olivat
näytelmissä ja Jorma saarnasi.
Minä mummona juoksin lastenlasten perässä. Juhlaruoat
olivat herkullisia joka kirkossa.
"Te
saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte
Herraa, Jumalaanne. (Joel 12:26.)"
Arki
on alkanut. Meidän ei tule unohtaa sitä tosiasiaa, että
Japanin kansasta (128 miljoonaa asukasta) on vain vajaa 1 % kristittyjä.
Täällä on isoja, uusia asuma-alueita, joissa asuu kymmeniä
tuhansia ihmisiä. Alueilla ei ole minkäänlaisia kirkkoja
tai evankelioimis-kokoushuoneita. Sydämellämme ja rukouksessa
on näillä alueilla mahdollisesti alkava kristillinen lähetystyö.
Rukoilethan
Japanin kansan puolesta, että ihmisten sydämet avautuisivat
ilosanomalle Jeesuksesta ja että japanilaiset kristityt olisivat
rohkeita todistajia kotonaan, työpaikoilla, koulussa ja suvun keskellä.
Japanilaisista seurakunnista tulisi myös lähteä japanilaisia
lähettejä lähetystyöhön muihin maihin. Meillä
on yhteinen lähetystehtävä.
Herran
runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
