Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarpeen kirjoittaa, sillä te tiedätte varsin hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. … Eihän Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuk-sen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän puolestamme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. ( 1 Tess. 5:1-2,9-10)
Viime päivinä luennoilla ja Uuden Tien Ilmestyskirjan opetussarjaa kirjoittaessani olen toistuvasti törmännyt siihen, että Herra muistuttaa toisen tulemisensa olevan lähellä. Tiedän vallan mainiosti, mitä kyynisesti Raamattuun suhtautuvat ajattelevat:”Niinhän se on aina ollut, että kun alkaa ilmetä maailmanlaajuisia kriisejä, uskovat alkavat tähytä Jeesuksen paluun suuntaan.”Tähän sinänsä ehkä totuudenmukaiseen lauseeseen voi kätkeytyä kuitenkin varsin järkyttävä perusasenne, jota Pietari kuvaa jo toisessa kirjeessään (3:3-4):
Ennen kaikkea tietäkää, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: Missä on lupaus Hänen tulemuksestaan? Onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt sellaisena kuin se on ollut luomakunnan alusta.
Jeesuksen toisesta tulemisesta vaikenemisen tai sen tietoisuudesta torjumisen taustalla saattaa olla ihmisen synnillinen halu elää omien himojensa mukaan. Siksi Jeesuksen toinen tuleminen herättää pelkoa, koska siihen sisältyy jokaisen ihmisen sydämen syvyyksissä itävä pelko siitä, että joutuu lopulta tuomittavaksi omista synneistään. Tämän päivän Euroopan ateistien bussimainostempaukset kertovat suoraa kieltä siitä. Jumalaa ei saa olla, koska muuten joutuisimme tuomiolle. 
Päivittäisessä parannuksessa ja syntien anteeksiantamuksessa vaeltavalle uskovalle ihmiselle ei kuitenkaan ole mitään sen ihanampaa ja iloisempaa uutista kuin se, että Jeesuksen paluu on lähellä. Lopullinen pelastus kaikesta pahasta on pian käsillä, mitään vihaa ei tule hänen osakseen. Vihdoin saamme kasvoista kasvoihin nähdä Herran ja pysyä iankaikkisesti Hänen luonaan. Jo nyt saamme sekä valvoessamme, että nukkuessamme olla Hänen kanssaan. Mutta silloin ilman syntisyyttä, ilman kipua ja tuskaa. Hän on meidän ihmeellinen Vapahtajamme, joka on vuodattanut verensä meidän puolestamme suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan.
Emme vain odota Herran pikaista paluuta, vaan saam-me jopa jouduttaa sitä, niin kuin Pietari kirjoittaa:
Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen sulavat ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat. (2. Piet. 3:11-12)
Evankeliumin vieminen lähelle ja kauas jouduttaa Herran tuloa, sillä ennen Hänen paluutaan evankeliumi on saarnattava todistukseksi kaikille kansoille. Samalla meidän on hyvä muistaa, että matkalla kirkkauden valtakuntaan ja kohti Herran paluuta, meidän on kilvoiteltava niin, että vaelluksemme kertoo siitä, mikä meitä edessäpäin odottaa.
Jeesus sanoo: ”Minä tulen pian!” Emme tiedä milloin, yhtä vähän kuin tiedämme varkaiden saapumisen. Siksi käytämme joka päivä avaimia jopa monia kertoja. Meidän olisi ehkä syytä joka kerta lukkoja avatessam-me muistuttaa itsellemme siitä, että Herran paluu on lähellä.
Kiinan seminaari
Edellisen kirjeemme jälkeen työssämme on tapahtunut monenlaista. Marraskuun lopulla hiukan toistasataa Länsi-Japanin ev.lut. kirkon jäsentä kokoontui tänne Koben Raamattukoululle päiväksi opiskelemaan Kiinan lähetykseen liittyviä asioita. Kirkkommehan ei vain vastaanota lähettejä Suomesta ja Norjasta vaan se itsekin osallistuu maailman evankelioimiseen myös Japanin ulkopuolella. Tällä hetkellä kirkon lähetysprojekti kohdistuu eteläiseen Kiinaan. Pitkään maassa työskennellyt lähetti kertoi maan hengellisestä tilanteesta ja niistä haasteista ja mahdollisuuksista, mitä Kiinan työhön liittyy.
Raamattukoulu
Normaalien luentojen lisäksi Raamattukoulumme oppilaat osallistuivat joulukuussa Koben Joulu-festivaalin järjestelyihin. Kokous keräsi noin 800 henkeä korkeatasoisen ohjelman ja sanoman ääreen. Yhdessä Teologisen Seminaarin oppilaiden kanssa kävimme myös pitämässä joulujuhlan Koben tutkintovankilan asukeille. Tällä hetkellä suuri haaste on saada huhtikuussa alkavalle uudelle lukuvuodelle riittävä määrä oppilaita. Jätämme tämän asian esirukoustenne alle.
HAT-Koben tilanne
Uudessa pioneerityössä olemme pikku hiljaa pääsemässä vaiheeseen, jossa jumalanpalveluksissa nyt muutamia kuukausia käyneet alkavat kokea seurakunnan kodikseen ja haluavat myös avata sydämensä. Osoituksena siitä oli se, että Uuden Vuoden jumalanpalveluksessa eräs vanhan pariskunnan rouva ilmoitti haluavansa kasteen ja mies, joka on jo entuudestaan kristitty ilmaisi halunsa siirtää kirjansa seurakuntaamme. Uuden Vuoden lapsityön koulutuspäiviltä intoa puhkuen palanneen työtoverimme Yoshidan perheen lapsetkin ilmaisivat halunsa antaa elämänsä Herran käyttöön. Vanhin lukion kolmasluokkalainen poika haluaa myös kasteen. Näin ollen olemme saaneet aloittaa kahdessa kodissa kasteopetusryhmät. Rukoilkaa näiden ja muiden sydämensä Sanalle avanneiden puolesta.
Pysyvän kokoontumistilan saaminen on ollut rukouksissamme ja viime viikkoina on käyty neuvotteluja erään liikehuoneiston vuokraamisesta, mutta tätä kirjoittaessani lopullista vastausta emme ole vielä saaneet johtuen siitä, että monella julkishallinnon organisaatiolla on merkillisiä periaatteita siitä, että tiloja ei saa antaa uskonnollisten tai poliittisten järjestöjen käyttöön.
Lähetyksen juhla 40-vuotisjuhla
Aivan vuoden lopussa Itä-Tokushiman kirkolla vietettiin Kansanlähetyksen Japanin työalan 40-vuotisjuhlaa. Tasan 40 vuotta sitten Juutilaisen perhe saapui ensimmäisinä lähetteinä maahan. Sen jälkeen noin 50 henkeä on saanut palvella maassa pitempiä tai lyhempiä aikoja Kansanlähetyksen lähettäminä. Työpisteitä on näinä vuosina perustettu Kakogawaan, Akoon, Aizumiin, Ananiin, Tokushimaan, Otsuun, Nishinomiyaan, Sumotoon ja Kobeen. Lisäksi on annettu panosta Aon ja Itä-Fukujaman seurakuntiin, Raamattukoululle ja Teologiseen seminaariin, Luterilaisen Tunnin radiotyöhön sekä kirkon musiikkityöhön.
Kaiken tämän on tehnyt mahdolliseksi Herra synnyttämällä uskollisen lähetysrakkauden monien suomalaisten kristittyjen sydämiin. Useat ovat kulkeneet koko tuon 40-vuoden ajan rinnallamme, mistä emme voi muuta kuin kiittää ja ylistää Jumalaa. Työ ei ole ollut helppoa, mutta odotamme, että vielä tulee se päivä, jona ”maahan kätketty nisunjyvä kantaa runsaan hedelmän.”
Jouluna saimme iloita jälleen siitä, että Awajin seurakunnassa Sumotossa kolme aikuista sai kasteen armon ja Jumalan lapsen etuoikeuden. Kokonaisuutena ottaen viime vuonna kirkossamme kastettujen ja konfirmoitujen määrä oli kuitenkin pienempi kuin vuosiin eli vain 62 henkeä. Rukous Japanin herätyksen puolesta jatkuu. Odotamme Herran suuria tekoja.
Lea jatkaa
Jouluna pidimme Hat-Koben pioneerityöpisteessämme joulujumalanpalveluksen ja joulujuhlan. Siihen osallistui 22 ihmistä. Olimme harjoitelleet joulukuvaelman. Yoshidan koko perhe ja meidän kolmihenkinen perheemme oli näyttelemässä. Joulujuhlan puheen ja laulujen lisäksi oli leikkiä ja tarjoilua. Tarjoilu sisälsi voileipiä ja japanilaiseen tapaan kermaisen joulutäytekakun mansikoineen.
Minulle jäi joulusta päällimmäiseksi läheisyys osan rakkaittemme kanssa joulun sanoman ympärillä:
"Älkää peljätkö: sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on TÄNÄ päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Daavidin kaupungista".
Vapahtaja on kaikelle kansalle, kaikille kansoille! Myös suomalaisille ja japanilaisille... Hän vapauttaa meidät kaikesta synnistä, kun sitä pyydämme. Hän antaa meille rauhan ja taivasoikeuden. Merkkinä oli pieni lapsi kapaloissa. Eli Hän on lihaa ja verta kuten mekin, kuitenkin ilman syntiä. Ja tämä pieni Pyhästä Hengestä syntynyt Jeesus-lapsi on Jumalan Poika, joka kasvoi ja kehittyi ja tahtoi tehdä Isänsä Jumalan tahdon ja kuoli 33 -vuotiaana ristillä meidän jokaisen syntien tähden. Hän ei vain kuollut vaan nousi kolmantena päivänä kuolleista. Sitten 40 päivän perästä Jeesus otettiin taivaaseen Jumalan oikealle puolelle monien ihmisten läsnä ollessa ja antoi lähetyskäskyn viedä evankeliumia maailman pimeyteen, ahdistukseen eli kaikkeen maailmaan.
Uusi Vuosi oli hiljaista aikaa. Japanilaiset juhlivat omaa vuoden tärkeintä juhlaansa sukujen kesken. Niille, joilla ei ole perhettä tai ovat jostain syystä erossa suvusta, on Uusi Vuosi hyvin surullinen juhla. Miljoonat ja miljoonat japanilaiset kävivät temppeleissä uhraamassa rahaa. He rukoilevat yleensä itselleen ja perheelleen terveyttä ja hyvää elantoa. Opiskelijat ja nuoret rukoilevat opiskelupaikkaa ja ystäviä ja maailmaan rauhaa.
Lämmin kiitos teille kuluneesta vuodesta, esirukouksista ja uhreista ja joulumuistamisista.
Herran runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
