Jumalan rauhaa ja pääsiäisiloa, rakkaat ystävät!
Edessään olleen ilon tähden Jeesus häpeästä välittä-mättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Juma-lan valtaistuimen oikealla puolella. (Hepr. 12:2)
Tätä kirjoittaessani edessäni on hiljainen viikko, Jeesuksen kärsimystie.
- Kun tutkimme Jeesuksen kärsimystien tapahtumia, meidän on suhteellisen helppo samaistua opetuslapsiin ja heidän täydelliseen kyvyttömyyteensä arvioida itseään.
- Meidän on myös mahdollista ymmärtää jopa Juudas Iskariotia, joka kavalsi Mestarinsa, kun aavistelemme jotain oman sydämemme pahuudesta.
- Ylipappien kateus ja vallanhalukaan ei ole meille vieraita, kun tiedämme miten kateus synnyttää omassa sydämessämme vihaa.
- Pilatuksen taipuminen toimimaan vastoin sitä, minkä tiesi oikeaksi, löytää myös kaikupohjaa meissä, sillä oman edun ja turvallisuuden tavoittelu ajaa kovin usein ohi oikeudenmukaisuuden meidänkin elämässämme.
- Sotilaiden raakuus ja julmuus saattaa meitä hirvittää, mutta paljastaa kuitenkin välinpitämättömyytemme niistä ihmisistä, jotka tänäänkin joutuvat julmuuksien uhreiksi.
- Kansan pilkka ja iva ei myöskään ole meille tuntematonta, sillä meistä löytyy aimo annos halveksuntaa niitä kohtaan, jotka ovat mielestämme tavalla tai toisella ala-arvoisia.
Viime kädessä Golgatan kärsimystie kertoo meille, millainen on oikea tuomio ja rangaistus kaikesta siitä, minkä se ensin on meistä paljastanut. Golgatan tuska, Jumalan hylkäämäksi tuleminen, iankaikkisen rangaistuksen tuskan liekit, joiden keskellä Jeesuksen sydän ja olemus pakahtui tuskasta, on oikea ja tasapuolinen rangaistus juuri minun käsittämättömän suuresta syntisyydestäni. Ristin puulla näemme, mitä on helvetin tuska ja tiedämme lisäksi, että juuri se meille kuuluisi. Siksi Jeesuksen kärsimystien seuraaminen on ajoittain meille todella tuskallista. Jumalan pyhyys ja oma syntisyytemme paljastuvat kaikessa äärimmäisyydessään. Golgatan ristin tie on siis meille rankinta mahdollista Jumalan lakia, kun se kertoo, mikä syntistä ihmistä kohtaa rangaistuksena.
Niin tavattoman tärkeää kuin meille onkin nähdä Jeesuksen kärsimystie myös edellä kuvatusta näkökulmasta, vielä tärkeämpää on yrittää päästä näkemään jotain siitä, mikä Jeesuksen sydämessä liikkui kaiken tämän keskellä. Samoin myös sitä, millä tavalla Hän suhtautuu ympärillään olleisiin ihmisiin – niin omiin opetuslapsiinsa kuin vangitsijoihinsa, tuomitsijoihinsa, ruoskijoihinsa ja pilkkaajiinsa sekä Hänen kohtaloaan itkeviin naisiin.
- Näemme ja kuulemme, miten Jeesus valmistaa opetuslapsiaan siihen, että he pakenevat Hänen luotaan.
- Näemme Hänet rajun rukoustaistelun jälkeen istumassa nukkuvien opetuslastensa vierellä.
- Näemme, miten Hän parantaa Pietarin miekalla hutiloiman Malkuksen korvan.
- Näemme, miten Hän suurella rakkaudella katsoo Hänet kolme kertaa kieltänyttä Pietaria.
- Näemme, miten Hän julistaa väärille tuomareilleen, että Hän on tuleva kirkkaudessaan ja Hän on lopulta tuova oikeuden maan päälle.
- Näemme, miten Pilatus joutuu kohtaamaan totuuden Kuninkaan.
- Näemme, miten Jeesus kääntää säälittelevien naisten itkun parannuksen kehotukseksi.
- Näemme, miten Jeesus rukoilee ristiinnaulitsijoilleen anteeksiantamusta ja avaa ryövärille tien taivaaseen.
- Näemme, miten Jeesus ristiltä huolehtii äidistään.
- Lopulta näemme, miten Jumalan rangaistustuomio kärsitään loppuun Isän hyljätessä oman Poikansa. Mutta näemme myös miten ristiltä kaikuu voitonhuuto: ”Se on täytetty!”
Jeesus kulkee kaiken tämän keskellä Kuninkaana ja Jumalan Uhrikaritsana koko tien ylösnousemuksen voittoon asti saadakseen sen ilon, että me pääsemme taivaaseen Hänen luokseen. Näemme jotain itse Jumalan sydämestä ja mielenlaadusta meitä kohtaan.
Getsemanen rukoustaistelussa Jeesus antoi täydellisen suostumuksensa Isälle. ”Isä saat tuomita minut kadotuksen tuskiin ja pimeyden valtojen hyökkäyksen kohteeksi!” Saat tehdä sen minulle, jotta syntiensä tähden hukkumassa olevat ihmiset pelastuisivat luokseni Sinun kirkkauteesi.
Jeesus näkee rukoustaistelussa kaikki meidät, kaikkien meidän syntiemme suuruuden, Hän tuntee jokaisen meistä nimeltä, kaikkien meidän kasvomme ikään kuin kulkivat Hänen silmiensä ohi. Jeesus antoi Isälle luvan laskea koko syyllisyytemme taakan Hänen hartioilleen, koska Hän yhdessä Isän kanssa ei mitään muuta niin hartaasti halua, kuin meidän pelastumistamme synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta iankaikkiseen elämään ja taivaan kirkkauteen. Getsemanessa ja Golgatalla loistaa taivaallinen rakkaus Sinua ja minua kohtaan!
Raamattukoulu
Raamattukoulun lukuvuosi päättyi 28.2. ja sen jälkeen oli lyhyt kurssi, jolla luennoin 2. Pietarin kirjettä. Uusi lukuvuosi alkaa huhtikuun 12. päivä. Uusien oppilaiden hakuaika on yhä menossa.
Kuvassa HAT Koben seurakuntalaisia iloitsemassa mm säestäjänä toimivan Ikuko Oohiran vuoden kurssin päätöstä. Syksyllä hänen on määrä jatkaa vielä toiselle vuosikurssille.
HAT-Koben seurakunta
Ulla Pendolin valmistui kielikoulusta ja aloitti HAT-Koben seurakunnan osa-aikaisena työntekijänä 1.2. alkaen. Hänellä on toisena vastuualueena lähettien lasten suomalaisesta tukiopetuksesta vastaaminen.
28.3. vietetään Lean ja Sinikan lähtöjuhlaa ja samalla Yoshidan perheen toisen pojan kastejuhlaa. Seuraavan kahden päivän ajan pidämme pienimuotoisen kevät-leirin Rokkoon vuorella. Mukaan tulee 6 lasta ja 7 aikuista. Pääsiäisjumalanpalvelus on tarkoitus viettää perhejuhlana, jossa HAT Kids eli pyhäkoulumme lapset esiintyvät eri tavoin. Sen jälkeen käymme vielä erään uuden kasteopetusta saavan etsijän kanssa suorittamassa hänen jouluna poisnukkuneen miehensä uurnahautauksen.
Jäähyväisiä
Maaliskuun alussa kävimme jäähyväisvierailulla Itä-Fukuyaman seurakunnassa ja saimme osaksemme suuren määrän ystävyyttä ja rakkautta.
Muutoksia
Viime kirjeessä mainitsin, että olisin jäämässä eläkkeelle heinäkuun alusta. Suomen Kansanlähetys siirsi kuitenkin eläkepäivää vuoden loppuun asti. Silti tulen aiemman suunnitelman mukaisesti 5.7. Suomeen, mutta palaan vielä marraskuun puolessa välissä jatkamaan työtä Raamattukoululla ja HAT-Kobessa aina ensi vuoden kesään asti. Ensi vuoden puolella työ tapahtuu ns. sopimussuhteisena eli eläkeläisen ominaisuudessa. Lea joutuu viipymään kuitenkin perhesyistä Suomessa vähintään vuoden.
Lea jatkaa
”Rakkaus olet ääretön,
oi Jeesus, toit sen julki,
kun kärsimykseen, kuolemaan
maan päällä tiesi kulki.
Kun meitä tuska ahdistaa
ja kaikki toivo katoaa,
on apusi jo läsnä.” (Virsi 436:1)
Pääsiäinen on pian. Saamme kulkea Jeesuksen kärsimystietä aina Ylösnousemuksen ihanaan iloon. Hyvää Pääsiäistä teille kaikille kirjeen lukijoille.
Juuri maahan saapuneet Savoset ja 28.2. Sumotossa kastettu pitkäaikainen ystävämme (toinen oikealta).
Kevät on parhaillaan Japanissa. Kohta kirsikkapuut puhkeavat kukkaan. Myös muut puut, kuten mangoliat ja kukkivat pensaat tuovat iloa silmiin. Vuoren kupeessa, Aotanissa asuminen on ollut suuri ilo. On vuoripuroja ja rotkoja sekä huikaiseva näköala Koben kaupungin lahdelle. Siellä on myös tekosaari asukkaineen ja Koben uusi lentokenttä meren päälle rakennettuna.
Meren rannalla on uusi asuma-alue, jossa olemme aloittaneet pioneerityön 1½ vuotta sitten. Suomalainen lähetystyöntekijä Ulla Pendolin ja korealainen pappispariskunta Kang avustavat pientä seurakuntaa japanilaisen Yoshidan perheen kanssa. Seurakunta tarvitsee paljon esirukousta ja myös uhreja, sillä vuokra pienestä kirkkosalista on korkea.
Sunnuntaina 28.3 on kastetilaisuus ja Sinikan sekä minun lähtöjuhla. On vaikea kuvitella itse lähtevänsä Japanista pois, ihan ruumiillisesti!!! Joskus täytyy kuitenkin lähteä ja antaa lähetystyö uusiin nuoriin leileihin.
Vuodet ovat vierineet nopeasti. On kuin se olisi ollut yksi ja ainut päivä....kaikkine uurastuksineen. Jumala tietää mitä on jäänyt jäljelle. Onko tähkäpäitä korjuuseen. Onko Jumalan aitoissa satoa? Ei oksa tiedä hedelmistä mitään muuta kuin, että se imee luonnollisesti itseensä voimaa rungosta. Näin koen. Herra on nostanut, kantanut ja pelastanut. Hän on ollut ainut oikea tuki ja turva. Hän on kutsunut ja pitänyt huolen. Ei ole meillä mitään hyvää itsessämme, vaan kaikki on tullut Herralta.
Sanon näkemiin ja kiitokset kaikesta näiden vuosikymmenien aikana. Herra palkitkoon vaivannäkönne. On ollut niitä jotka ovat uskollisesti jopa 40 vuotta uhranneet ja rukoilleet perheemme ja lähetyksen puolesta Japanissa. Se on Jumalan suuri teko teissä, rakkaat ystävät. Se on Jumalan rakkautta kirjaimellisesti. Lähetystyötä saamme tehdä niin kauan kun on armon aika. Älkäämme unohtako uutta nuorta sukupolvea, joka on astunut meidän vanhojen tilalle kantamaan iestä.
Jumalan runsasta siunausta Sinulle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
