Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä… Jos me tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:7,9)
HAT Koben seurakunnassa vietimme 28.3. kolminkertaista juhlaa. Lealle ja Sinikalle jätettiin jäähyväisiä, Raamattukoulun vuoden jakson päättänyt, pari vuotta sitten kastettu Ikuko Oohira otettiin seurakunnan jäseneksi ja iloitsimme Yoshidan perheen toisen pojan lukion kolmannella olevan Yuudain kasteesta. Ennen kastettaan hän todisti uskostaan seuraavasti:
Isäni ja äitini ovat kristittyjä, joten pienestä pitäen olen käynyt heidän kanssaan kirkossa.
Pienenä en vielä ymmärtänyt mitään uskosta. Kirkossa käynti oli minulle vain tapa ja tein monenlaista syntiä.
Ollessani alakoululainen perheemme kävi kirkossa, jossa oli sääntö, että käytettäessä toimiston puhelinta tuli laatikkoon maksaa 10 jenin kolikoita. Erään jumalanpalveluksen jälkeen, kun me lapset leikimme kuurupiiloa, sattumalta huomasin tuon kolikkolaatikon. Lankesin kiusaukseen ja sujautin siitä taskuuni yhden kolikon. Ei niin että olisin halunnut sillä jotain ostaa, vaan otin kolikon nauttiakseni varastamisen tuomasta jännityksestä, Tiesin koko ajan hyvin, että sen ottaminen oli väärin. Kun oli kerran kolikkolaatikosta varastanut, ottamisesta tuli minulle toistuva riippuvuus. Isäni sai minut kuitenkin kiinni itse teosta ja nuhteli minua. Rukouksessa tunnustimme asian yhdessä Jumalalle. Mutta Sielunvihollinen oli päässyt sydämeeni, enkä ristiessäni käteni ja sulkiessani silmäni todellisuudessa tehnyt parannusta ja katunut. Ajattelin mielessäni: ”Eikö sitä nyt saa vähän nauttia jännityksestä, kun kuitenkin ajattelin palauttaa rahan takaisin?”
Tapahtuneesta on nyt kulunut jo kymmenen vuotta, mutta asia nousi jälleen sydämelleni. ja tajusin, että en ole tätä syntiä vielä tunnustanut ja saanut anteeksiantamusta. Rukoilin Jumalaa ja tunnustin sen synnin, etten ollut tehnyt parannusta. Olen heikko ihminen ja lankean helposti kiusauksiin. Mutta se on suuri synti, että kääntää selkänsä Jumalalle eikä tee parannusta lankeemuksistaan. Vaikka nyt saan osakseni kasteen, luulen, että jatkossakin teen virheitä ja lankean. Kuitenkin tästedes haluan vaeltaa niin, että rukoilen Jumalaa ja etsin Hänen anteeksiantamustaan.
HAT-Koben seurakunta
Heti seuraavana päivänä alkoi kahden päivän mittainen lasten kevätleiri Rokkoo vuorella puolen tunnin matkan päässä sijaitsevassa kunnallisessa leirikeskuksessa. Mukana oli kuusi lasta ja saman verran aikuisia. Poikkeuksellisen viileä kevät yllätti leiriläiset tarjoten sekä lumisadetta että auringonpaistetta juuri sopivasti. Vuorikiipeily, monet hauskat leikit ja Jumalan sanan opetus olivat ohjelmassa. Samalla harjoiteltiin pääsiäisjumalanpalvelukseen sekä viittomakielisiä lauluja että käsikellosoittimen soittoa.
Pääsiäisjumalanpalvelukseen tuli mukaan mukavasti lasten vanhempia sekä kolme kukkopillin tapaisen soittimen taitajaa. Perhejumalanpalveluksen jälkeen nautittiin suklaisista antimista, ja lapset etsivät ulkona innokkaasti muovimunia.
Jumalanpalveluksen jälkeen kävimme vielä hautausmaalla. Siellä kätkimme erään kasteopetuksessa olevan lesken miehen tuhkauurnan hautaan odottamaan ylösnousemuksen aamua.
Pakkausta
Huhtikuun ensimmäisenä päivinä Savosen perhe pääsi muuttamaan kotimme vieressä sijaitsevaan vasta valmistuneeseen taloon ja minulla alkoi omien tavaroiden pakkaus Suomeen lähettämistä varten. Lean ja Sinikan palattua Suomeen Jorma muuttaa asunnostamme Raamattukoulun asuntolan yhteen huoneeseen kesäkuun lopussa.
Lea ja Sinikka ovat asettuneet Ryttylään, josta käsin Lea käy säännöllisesti hoitamassa Helsingissä äiti-ään, joka saavutti 5.5. kunnioitettavan 93 vuoden iän. Asako ja Lauri Palmun perhe on taas pakkaamassa pikku hiljaa omia tavaroitaan palatakseen Japaniin 21.6., tällä kertaa Nishinomiyan seurakunnan työhön. Sitä ennen vietetään Laurin pappisvihkimys juhlaa Tampereella 30.5. Kausilomansa ajan Lauri on opiskellut ahkerasti ja saanut teologian kandidaatin luvut päätökseen.
Raamattukoulu
Koben Luterilaisen Raamattukoulun ja Teologisen Seminaarin yhteiset alkajaiset pidettiin 12.4. Iloitsemme siitä, että syksyllä Raamattukoulu pääsee muutaman vuoden katkon jälkeen aloittamaan myös toisen vuosikurssin, jolla syvennetään ensimmäisen vuoden opintoja ja annetaan evankelistakoulutusta.
Osaka-Koben alueella yli 70 kirkkoa on joutunut viime aikoina ilkivallan kohteeksi. Myös Raamattukoulu sai osansa, kun yöllä joku heitti palosammuttimen sisääntulomme kahden lasioven läpi.
Näköaloja maailmanlähetykseen
Tokiossa pidettiin 11.-14.5. maailmanlähetyksen neuvottelu ja juhlakokous, johon Jorma pääsi osallistumaan. Kokouksessa kiitettiin Jumalaa niistä suurista teoista, mitä maailman evankelioimisessa on tapahtunut Edinburghissa 1910 pidetyn kuuluisan lähetyskokouksen jälkeen. Samalla hahmotettiin strategioita siitä, miten vielä evankelioimattomille kansanryhmille eri puolilla maailmaa saataisiin evankeliumi ennen Jeesuksen toista tuloa. Vielä saavuttamattomat ryhmät on mahdollista tavoittaa vuoteen 2025 mennessä nykyisellä vauhdilla. Korostus oli voimakkaasti se, että olemme viimeisellä maililla ennen Jeesuksen toista tuloa. Siksi juuri tämän sukupolven on saatava kuulla evankeliumi.
Kun 100 vuotta sitten pidetyssä kokouksessa 1200 hengestä vain 17-19 edustajaa oli muita kuin länsimaalaisia, Tokion kokouksen 2000 osallistujasta 90% oli muita kuin länsimaalaisia. Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian lähetykset olivat vahvasti edustettuina. Kaikkiaan 110 maan liput liehuivat kokouksen avajaisissa.
Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, että evankeliumi leviää myös muslimimaailmassa. Siellä uskoon tulleista moni tulee nimenomaan islamin ääriryhmistä. Juuri nämä ääriryhmien ihmiset ottavat uskontonsa tosissaan ja näin ollen myös ensimmäisinä joutuvat näkemään, että islamissa ei löydy todellista vastausta heidän sisäiseen huutoonsa.
Koskettavaa oli myös se, että Ruotsin Evankelisen Allianssin Stefan Gustavssonin raportoitua Euroopan kirkkojen lohduttomasta tilasta, Aasian ja Afrikan edustajat spontaanisti alkoivat itkeä. He pyysivät Euroopan edustajat eteen ja kyynelin rukoilivat maanosamme puolesta.
Kolmannen maailman (enemmistö maailman) lähetykset ovat kautta linjan omaksuneet 1974 pidetyn Lausannen kokouksen linjan ja ovat tiukasti Raamattuun uskovia, mikä ilmeni myös Tokion kokouksen julkilausumasta, jonka voi lukea (englanniksi) seuraavalta kotisivulta:
http://www.tokyo2010.org/conference/Tokyo_2010_Declaration.pdf
Sydämellinen kiitos esirukouksistanne ja tuestanne.
Jumalan runsasta siunausta Sinulle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
