Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Sen vuoksi, pyhät veljet, te, jotka olette osallisia taivaallisesta kutsusta, kiinnittäkää mielenne tunnustuksemme apostoliin ja ylipappiin, Jeesukseen. (Hepr. 3:1)
Jeesus astui taivaaseen 40. päivänä ylösnousemuksestaan eli helatorstaina. Astumalla ylös Isän luo Jeesus avasi meille tien perille asti, taivaan kirkkauteen. Omien sanojensa mukaan Hän meni valmistamaan meille sijaa eli pysyvän asunnon. (Joh. 14) Meidän tiemme kulkee samalla tavalla Herran pyhittämän haudan kautta uuteen ylösnousemusruumiiseen ja edelleen ylös Herran luokse. Jeesus lupasi tulla noutamaan omansa, niin että saamme lopulta katsella Hänen kirkastettuja kasvojaan.
Jeesuksen astuminen taivaaseen merkitsi myös sitä, että Vanhan Testamentin esikuvan mukaan Hän uhrattuaan ruumiinsa Golgatan kummulla ikäänkuin vei oman sovintoverensä kaikkein pyhimpään, taivaallisen Isän luo. Isä hyväksyi luokseen palanneen Pojan sovitustyön, ihmiskunnan syntien maksun. Siksi Isä antoi lupaamansa Pyhän Hengen Jeesukselle. (Apt. 2:33) Helluntaina Jeesus saattoi vuodattaa Pyhän Hengen näin sovitetun ihmissuvun ylle.
Tämän jälkeen Jeesus Suurena Ylimmäisenä Pappina suorittaa yhä esirukouspalvelua ajassa vielä matkaavien omiensa puolesta. Hänen rukouksensa takaavat sen, että he pääsevät osalliseksi lopullisesta pelastuksen täyteydestä. Suuntaamalla katseemme ja mielemme Häneen, joka kaiken aikaa kantaa meitä rukouksin, saamme rohkeuden tunnustaa Hänen nimeään.
Ilmestyskirja osoittaa, että taivaassa Jeesuksella on myös ratkaisevan tärkeä tehtävä johtaa maailman historian kulkua rajujen lopputaisteluiden kautta siihen asti, että kaikki Herran viholliset on alistettu Hänen jalkojensa alle. Lopulta viimeisen tuomion jälkeen avautuu pelastetulle morsiusseurakunnalle Karitsan hääjuhla, jossa Jumala on oleva kaikki kaikessa.
Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme,
katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. (Hepr. 12:1-2)
Raamattukoulu
Raamattukoulun uusi lukuvuosi alkoi 10.4. Kuluneeseen kahteen ensimmäiseen kuukauteen on liittynyt sekä iloa että surua. Pian alkajaisjuhlan jälkeen Kobeen Teologisen Seminaarin puolella saatiin viettää nuoren opiskelijan hääjuhlaa. Vain pari viikkoa myöhemmin yhden oppilaan hautajaisia. Kolmas keski-ikäinen oppilas taas on toipumassa vaikeasta sairaudesta kolmen leikkauksen jälkeen.
Huhtikuun lopulla pidimme Raamattukoulun retriitin Kiotossa aiheena Jeremian kirjan 18 luku. Siinä puhutaan savenvalajasta ja siitä, miten me olemme Herran käsissä kuin savi. Kaikissa vaiheissa olemme Suuren Savenvalajan käsissä – silloinkin, kun Hän musertaa meidät palasiksi saadakseen meistä parempaa ainesta uuteen astiaan. Sanan tutkistelua valmistelimme käymällä erään kristityn savenvalajan luona opissa.
Kuukautta myöhemmin saimme melkoisen pommin, kun erään oppilaamme kohdalla tämä Herran muovailemana oleminen tulee merkitsemään ehkä seitsemän vuoden vankeutta - syyttömänä. Korkeimman oikeuden päätös asiasta osui samalle päivälle, jona tien toisella puolella olevan Koben Teologisen seminaarin valoisa opiskelija sai yllättäen kutsun kirkkauteen Herransa luo vain vähän ennen kesäkuun loppuun suunniteltua valmistumisjuhlaansa. Tämä jo 65 -vuotias opiskelija lähti tapansa mukaan läheiselle vuorelle kävelylle ja sai sydänkohtauksen. Hänet löydettiin polun viereltä rukousasennossa seuraavana aamuna.
Mailis Janatuinen tyttöjen asuntolan hoitajana kirjoitti tuomion saaneesta oppilaastamme mm seuraavaan tapaan:
”Asia on sillä tavalla, että eräs oppialaistamme, kutsutaan häntä nyt vaikkapa Mariko-saniksi, on saanut tuomion lapsen pahoinpitelystä. Sen ymmärryksen mukaan, mikä minulle on annettu, on syytös väärä. Pahoinpitelijä on joku muu, luultavasti lapsen lähipiiriin kuuluva henkilö. Mutta Mariko-parka sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.”
”Mariko-san oli tuomittu kahdessa alemmassa oikeusistuimessa 6½ vuodeksi vankilaan. Nyt saatiin korkeimman oikeuden päätös, joka ei muuttanut tuomiota.”
”Mariko-san on suloinen, herttainen, lahjakas ja tosi syvällinen nuori ihminen, joka pitää omassa seurakunnassaan piirejä ja puheita, vaikka kasteesta on kulunut vasta kolme vuotta. 9 kk tutkintavankeuden jälkeen hän löysi tiensä kristilliseen kirkkoon. Seurakunta ja raamattukoulu ovat olleet hänelle henkireikiä kaiken ahdistuksen keskellä. Kun hän joutuu vankilaan, niin se on sitten samanlaista Jumalan johdatusta kuin Joosefin vankeus. Mariko-sanin taakka on Jeesuksen taakka, ja hän kantaa sitä yhdessä hänen kanssaan.”
Viime päivinä olemme joutuneet pohtimaan sekä luonnonmullistusten että syyttömien vankien teologiaa. Raamatusta ja kristillisen kirkon historiasta ja tämän päivän todellisuudesta löytyy suuri määrä syyttömästi vangittuja.
Maanjäristyksen tuhoalueelle lähti avustustyöhön mm Raamattukoulun rehtorin Ritsu Takuwan johtama ryhmä. Jälleenrakennustyön haaste on tavattoman suuri. Rukoilemme, että tuhoalueen keskellä elävät saisivat sekä ajallista että iankaikkisuuteen asti ulottuvaa apua.
HAT-Koben seurakunta
Toukokuun 15. päivä saimme viettää Yoshidan perheen nuorimman 16-vuotiaan Aimi tyttären kastejuhlaa. Hän on saanut kasvaa kristityssä kodissa ja ilmaisi kastetodistuksessaan siitä kiitollisuutensa. Samalla hän kertoi, miten erään lapsityökurssin sanoma oli häntä puhutellut ja synnyttänyt hänessä suuren halun päästä Jumalan sanan äärelle. Kastejuhlassa oli mukana Aimin isovanhemmat, joiden pelastumista hän ja me rukoilemme.
Iloksemme korealaisen työtoverimme siirto Tokion alueelle peruuntui ja lopulta hän muutti HAT Koben kaupunginosaan kirkkotilamme naapuriin. Pastori Kang voi näin ollen jatkaa HAT Koben työn tukemista samalla kun hän antaa panostaan kahdessa muussakin seurakunnassa.
Kesäkuun 12. pidämme konserttijumalanpalveluksen. Sen mainoksia ja kirkkomme ohjelmaa jakoi SLEYn lähettämä neljän uskovan opiskelijan aktiotiimi. Tiimin jäsenistä kaksi osasi hämmästyttävän hyvin japanin kieltä. He antoivat viikon ajastaan Länsi-Japanin kolmelle seurakunnalle palveltuaan ensin Fukuokassa SlLEYn omalla työalueella.
Aarre saviastioissa
Muitakin vieraita on käynyt. Lauri Palmun vanhemmat Matti ja Anna-Kaarina viettivät kuukauden maassa antaen panostaan eri seurakuntiin ja Teologiseen seminaariin.
Lähettikuntana olemme jälleen myös nähneet kuinka haurasta tekoa me saviastiat olemme, kun osa porukasta on taistellut erilaisten sairauksien kanssa. Niiden keskellä on saatu samalla kokea, että Herra kuulee rukouksemme ja vastaa niihin.
Lea jatkaa
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon." (1 Piet.1:3 )
Elävä toivo on uudestisyntyneen ihmisen suurin rikkaus tässä elämässä ja tulevassa. Ikuisuus ilman toivoa on pelottavaa. Toivo Kristuksessa antaa elämälle tarkoituksen. Elämä on ikuisuuden esikartano. Toivon Herra antaa myös elämälle vastuun. Ikuisuus ilman Jumalaa on toivottomuutta. Haluatko kuulua siihen ryhmään, jolla on toivo Jumalassa?
Kesä on täällä Suomessa kauneimmillaan. Tuomet, kielot, pihlajat ovat täydessä kukassa. Marjapensaat kukkivat mehiläisten pörrätessä ympärillä. Omenapuu on valkoisine kukkineen kuin nuori morsian. Jumalan ihana luonto häkellyttää kauneudellaan. Kasvien huima kasvu ihmetyttää. Valoisat kesäyöt auttavat kasvussa karua pohjolaa....
Kiitos jokaisesta ystävästä ja esirukoilijasta. On aina ihme, kun saan kuulla jonkun säännöllisesti rukoilevan meidänkin puolestamme ja Japanin kansan puolesta. Tarvitsemme esirukoilijoita ja Japanin kansalle hengellistä herätystä.
Jumalan siunausta elämääsi!
Jorma ja Lea Pihkala
