Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
HAT Koben seurakunnassa vietettiin pääsiäisenä 8.4. kastejuhlaa. Rouva Toshiko Imanaka kertoi elämästään ennen kastettaan seuraavaan tapaan:
Minut johdatti tähän kirkkoon kaksi vuotta sitten korean kielen mainoslehtinen, jonka löysin postilaatikostamme. Kirkko oli sijainnut tässä paikassa jo vuoden ajan, mutta en ollut sitä huomannut, vaikka asuun aivan tässä lähellä.
Viisi vuotta sitten sydämeni verisuoni ratkesi ja jouduin suureen leikkaukseen. Jälkeen päin kuulin, että jos tämä hätäleikkaus olisi myöhästynyt 30 minuuttia, en olisi enää elävien kirjoissa. Leikkauksen jälkeen hoitava lääkäri oli kertonut perheeni jäsenille, että vaikka jäisinkin eloon, jälkitautien todennäköisyys olisi korkea, saattaisi jäädä toispuolinen halvaus. Mutta onneksi niitä ei tullut ja saatoin palata normaaliin elämään.
Kun minua kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan, tajusin jollain lailla, että jokin ihmistä suurempi voima, Jumala on olemassa ja auttoi minua, sillä henkiin jäämiseni oli todella monen ”sattuman” yhteistulos.
Huolimatta siitä, että koin asian tuolla tavalla, en hevin korean kielen opetuksen jälkeisiä raamattuopetuksia kuunnellessani uskonut Jumalan sanaa enkä tajunnut vielä, että olen syntinen ihminen.
Osallistuin myöhemmin joulujumalanpalvelukseen ja sain pastori Kangilta Raamatun. Myös mieheni kiinnostui seurakunnan jumalanpalveluksista ja sanoi haluavansa osallistua niihin. Niin aloimme perheenä osallistua niihin. Se tapahtui viime vuoden helmikuussa. Mutta silloinkaan en vielä täysin kyennyt uskomaan Jumalaan.
Alettuani käydä kirkossa rouva Nishimura antoi minulle lainaksi kristinuskoa käsitteleviä kirjoja. Myös Pihkala antoi minulle yhtä ja toista luettavaa. Yksi niistä oli entisen (buddhalaisnunnan ja nykyisen evankelistan) Keiko Fujiin todistuskirja omasta uskoon tulostaan. (Hänen todistuksensa löytyy osittain suomennettuna seuraavalta kotisivulta:
http://www.pihkala.net/JapaninLahetys/FujiiKeiko.pdf ）
Aluksi selailin kirjaa, mutta sitten silmäni pysähtyivät kohtaan, jossa hän kertoi, miten hänen sydämessään oli tapahtunut muutos päivää sen jälkeen kuin hän oli uskonut Jeesukseen. (Sydämen inho aviomiestä kohtaan muuttuikin rakkaudeksi.) Ajattelin, että ei sellaista voi tapahtua. Mutta kun sitten luin kirjan alusta loppuun, minullekin tapahtui sama asia.
Sydämeni on yhä syntinen, päivittäin joudun tekemään parannusta, mutta siitä huolimatta olen havainnut, että Jumala on pikku hiljaa muuttamassa elämääni. Vaikka kuluneeseen vuoteen on sisältynyt paljon tuskallisia asioita, olen lukemattomia ketoja saanut huutaa apua Herralta.
Vielä ei ole poikani sairaus osoittanut helpottamisen merkkejä ja kerta toisensa jälkeen sydämeni on murtumaisillaan. Mutta tuskallisten asioiden keskelläkin saan edelleen rukoilla Jumalaa ja tiedän, että meidän vanhempien ja pojan puolesta seurakunta rukoilee. Siksi olen vakuuttunut siitä, että Jumala on johdattanut minut tähän kirkkoon ja se merkitsee minulle suurta armoa.
HAT-Koben seurakunta
Nyt helluntaina on tarkoitus viettää toista kastejuhlaa. Rukoilemme, että kesäkuussa saisimme viettää vielä kolmattakin.
Äitienpäivänä saatiin päätökseen HAT Koben seurakunnan ja Rokkoon saaren seurakunnan vuoden kestänyt yhteinen voimainponnistus, kun saimme viettää yhdessä hautakammion käyttöönottojuhlaa. Ensi kuussa on tarkoitus sinne jo ensimmäinen uurna sijoittaa.
Anssi ja Kaarina Savonen ovat ottamassa yhä suurempaa vastuuta seurakunnasta, kun Ulla Pendolin ja Pihkalat palaavat kotimaahan, Ulla kausilomalle ja me eläkepäiviä jatkamaan. He ovat aloittaneet myös uuden Open House kokoontumisen, jota varten Anssi ja lyhyellä lähetystyöhön tutustumisjaksolla ollut Laura Hirvonen jakoivat 7000 mainosta. Ensimmäiseen tilaisuuteen tuli 20 henkeä mukaan. Korean ryhmiin on myös ilmoittautunut uusia tulijoita. Kaikissa kieliryhmissä annetaan myös raamattuopetusta.
Seurakuntalaisilla on ollut loukkaantumisia ja sairauksia ja muita vaikeuksia, jotka pitävät meidän rukouselämäämme virkeänä.
Raamattukoulu
Raamattukoulun ja teologisen seminaarin uusi lukuvuosi alkoi 9. huhtikuuta. Säännöllisiä oppilaita on vähän, mutta osa-aikaisia on ilahduttavan paljon. Parhaan sakura -kirsikankukan aikaan vietimme syventymispäiviä, joita piristi myös vajaan kuukauden luonamme piipahtanut Helena tyttäremme.
Lea jatkaa
On helatorstai Japanissa. On ihan tavallinen arkipäivä, kuten on pääsiäinen tai joulu.
Eräs helatorstai on jäänyt mieleeni. Olimme seurakuntalaisten kanssa retkellä. Kiipesimme pienelle kumparevuorelle. Asetuimme istumaan. Jorma piti helatorstain puheen. Hän kiipesi meitä vähän korkeammalle ja luki Raamattua. Jeesus oli antanut lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia. ”Ja kun Jeesus oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” Kaikki me katsoimme herkeämättä puhujaan. Hän ei noussut ylös. Kuitenkin oli sellainen tuntu, että Jormakin voisi nousta ylös pilven kanssa. Puhe oli niin konkreettinen.
Helatorstain tilanne etenee vielä. Ihmiset olivat ymmällä. Kaksi miestä ilmestyi valkeissa vaatteissa. He sanoivat: ”Mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Jeesuksen toisesta tulemisesta Kuninkaana ja Valtiaana ei paljon puhuta kirkoissa. Me kristityt odotamme Jeesuksen palaamista tänne maailmaan. Odotatko sinä Jeesusta? Odotanko minä?
Kevät on täällä pitkällä. Lämpötila on ollut varjossa jopa 28-30 astetta. Vielä on mukavan lämmin ilma ilman kosteutta. Sinikalla ja minulla on enää 12 päivää Japanissa. 30.5 lennämme Suomeen. Jorma jatkaa vielä Raamattukoulun lukukauden loppuun ja palaa 27.6.
Aion mennä Kansanlähetyspäiville Pieksämäelle heinäkuun 7.-8.7 ja siellä toivottavasti tapaamme.
Kiitos kaikille esirukouksista ja uhreista. Ilman Teitä olisi työ Japanissa mahdotonta.
Sydämellinen kiitos tuestanne Japanin työlle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
