Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Saavuttuani kuukausi sitten tänne Awajin saarelle Sumoton kaupunkiin Awajin ev.lut. Seurakunnan väliaikaiseksi paimeneksi törmäsin samaan kysymykseen, jota minulta kyseltiin kesällä Suomessakin:
"Mitä tapahtuu ihmisille, jotka eivät ole kuulleet Raamatun sanomaa tai jotka kuuluvat muihin uskontokuntiin? Joutuvatko he ikuiseen kadotukseen?"
Kun Jeesukselta kysyttiin: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.”(Luuk. 13:23-24)
Jeesus oli usein kiinnostunut enemmän kysymystemme motiiveista kuin itse kysymyksistä. Moni suomalainen, joka on kuullut evankeliumin, mutta ei ole sitä halunnut ottaa vastaan, kyselee muiden ihmisten kohtaloa sadakseen yhden lisäsyyn sille, ettei halua tehdä parannusta omista synneistään ja kääntyä Herran puoleen. Tällaiselle kyselijälle Jeesus kehottaa ottamaan todesta pelastuskysymyksen omassa elämässään.
Mutta useat uskovat japanilaiset ystäviäni kyselevät samaa asiaa jo kuolleiden lähiomaistensa kohdalta. Heille tiivistän vastaukseni usein näin:
”Kysymykseesi minä en kykene vastaamaan, koska minä en ihmisten iankaikkisesta kohtalosta päätä. Asiasta päättää Jumala, joka on oikeudenmukainen ja rakastava. Voin täysin luottaa siihen, että Hän ei tule tässä asiassa tekemään mitään virheitä tai vääryyttä.”
Suomalaisen kysyjän taustalla on usein tämän päivän voimakas korostus ihmisen oikeuksista. Jos jotkut pelastuvat, niin muillakin täytyisi olla sama oikeus saada pelastua. Mutta Raamatun keskeisin sanoma on se, että pelastus on yksin armosta eikä kenelläkään ole mitään oikeutta pelastua. Esimerkiksi jos joku murhasta tuomittu vanki anoo ja saa presidentiltä armahduksen, se ei merkitse sitä, että jokainen murhamies automaattisesti armahdettaisiin. Armoon ei sisälly mitään oikeutta.
Raamatun selkeä perusopetus on, että kaikki ihmiset ovat syntisiä aivan poikkeuksetta. Siinä ei ole mitään eroa Raamatun evankeliumin kuulleiden tai muiden uskontojen edustajien välillä. Jos siis koko ihmiskunta ensimmäisestä viimeiseen asti, tämän kirjoittaja ja lukija mukaan lukien, joutuisi iankaikkiseen kadotukseen eli Jumalan pyhän tulen rangaistukseen synneistään, tapahtuisi ainoastaan ja vain oikeus ja vanhurskaus.
Jokaisen ihmisen omatunto todistaa hänet syntiseksi ja syylliseksi, niin kuin Raamattu sanoo:6. Silloin (tuomion päivänä) hän (Jumala) maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: 7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän, 8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta vaan vääryyttä, tulee viha ja kiivaus. 9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen! 10. Mutta kirkkaus, kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee hyvää, ensin juutalaiselle, sitten myös kreikkalaiselle, 11. sillä Jumala ei katso henkilöön. (Room. 6:6-11)
Puhuessaan tuomiosta Jeesus korostaa sitä, että kukin saa sen mukaan mitä on tehnyt, mutta niiden saama rangaistus, jotka ovat tehneet tietämättään syntiä, on lievempi kuin niiden, joilla oli suurempi valo. Eli viimeisellä tuomiolla evankeliumin kuulleet, mutta sen hyljänneet saavat kovemman tuomion kuin ne, jotka tekivät syntiä vain omantuntonsa todistuksen hämärämmässä valossa.
Raamatun toinen yhtä keskeinen totuus on se, että Jumala tahtoo jokaisen ihmisen pelastusta siis sitä, että jokainen tunnustaisi syntinsä ja turvautumalla Jeesuksen uhrikuolemaan ristillä saisi syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän:
Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. (Joh. 3:16)
Kun uskovat kristityt julistavat evankeliumia ja kehottavat suomalaisia ja lähetystyössä eri uskontojen keskellä eläviä ihmisiä uskomaan Jeesukseen, he tietävät, että ei ole mitään muuta pelastustietä kuin usko Jeesukseen eikä kukaan voi millään muulla tavalla vapautua edessä olevasta oikeudenmukaisesta rangaistuksesta. On siis vain niitä, jotka ovat jo armosta pelastuneet, ja niitä, joiden on saatava pelastua. Heille pitää saada evankeliumi viedyksi niin pian kuin mahdollista, jotta he voisivat uskoa.
Kysymys siitä, olisiko niillä, jotka eivät koskaan saaneet kuulla evankeliumia, mahdollista saada kuulla se kuolemansa jälkeen, on pitkään askarruttanut Raamatun lukijoita ja tutkijoita, sillä paria Pietarin ensimmäisen kirjeen kohtaa on niin tulkittu. Tosin sellainen tulkinta on myös kiistetty. Ne kuuluvat:
Kärsihän Kristuskin kerran syntien tähden, vanhurskas väärintekijöiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Lihassa ollessaan hänet tosin surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Hengessä hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin olivat tottelemattomia, kun Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia. Siinä pelastui veden kautta vain muutamia, yhteensä kahdeksan ihmistä. (1.Piet. 3:18-20)
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että heidät tosin olisi tuomittu lihassa kuten muutkin ihmiset mutta että he saisivat elää hengessä, niin kuin Jumala elää. ( 1.Piet. 4:5-6)
Jeesus siis kävi tuonelan vankeudessa olevien luona julistamassa evankeliumia. Selkeästi Pietarin ilmoittama asia koskee ainakin Nooan aikalaisia. Koskeeko se myös kaikkia niitä, jotka eivät koskaan ole evankeliumia kuulleet, ei Raamatusta selviä. Lisäksi jälkimmäistä kohtaa on tulkittu tarkoittamaan vain hengellisesti kuolleita.
Jos on niin, että kuolleet, joilla ei eläessään ollut tilaisuutta kuulla evankeliumia, saavat sen kuulla, niin heilläkään ei ole mitään muuta tietä pelastukseen, kuin uskoa Jeesukseen, niin kuin Pietari toteaa:
”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." (Apt. 4:12)
Meille, jotka olemme evankeliumin jo täällä ajassa kuulleet, ei kuitenkaan kuoleman jälkeen ole enää toista mahdollisuutta pelastukseen, jos olemme Jeesuksen hyljänneet. Siksi Jeesus kehottaa:
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.”
Sisälle ”armovuoden saarnaajan” tehtäviin
Ensimmäinen ulkoisesti vielä varsin kuuma syyskuu on ollut Awajin seurakunnassa täynnä toimintaa ja tapahtumia. Heti maahan saavuttuani yritin mahdollisimman nopeasti päästä seurakunnan hallinnollisista kuvioista perille. Siinä auttoi suuresti Daniel Nummelan erinomainen tapa dokumentoida sekä toimintaa että hallintoa.
Kirkkoprojekti
Uuden kirkkorakennuksen projekti pääsi hyvään alkuun, kun elokuussa saatiin rakennuslupa ja syyskuussa tehtiin perustus ja tätä kirjoittaessani rakennuksen ensimmäisen kerroksen seinät ovat lähes pystyssä. Seurakunta on koko innolla mukana rakennuspuuhassa, jota on kuluneen vuoden aikana valmisteltu erittäin huolellisesti. 385 000 euron projekti on todellinen haaste 30 hengen seurakunnalle. Siksi on hienoa, että Kansanlähetys on lupautunut antamaan siihen avustusta noin 155 000 euron verran. Seurakunta on erittäin kiitollinen jokaiselle tukea antavalle suomalaiselle. Länsi-Japani ev.lut. Kirkko lainaa 38 000 euroa ja loput 192 000 euroa otetaan pankkilainaa.
Iloksemme keväinen MgtH bändin kierros tuotti noin 6 000 euroa voittoa, joka siirrettiin tämän kirkkoprojektin suomalaisosuuden katteeksi.
Kirkon suunnittelussa on suuren panoksen antanut arkkitehti Hannu Nokelainen. Rakennusurakoitsija on Itä-Tokushiman ev.lut. seurakunnan jäsen Takaki, joka kantaa erityistä huolta siitä, että kirkosta tulee tila, joka koituu Jumalalle kunniaksi ja monien japanilaisten sielujen pelastukseksi. Marraskuussa veljeni Isto on tulossa vaimoineen seuraamaan rakennusprojektin kehitystä ja antamaan tarvittaessa lisävinkkejä.
Sikäli kuin urakka pysyy aikataulussaan, kirkon ja sen toisen kerroksen pappilan pitäisi olla valmis ensi vuoden maaliskuun lopussa, niin että Nummelan perhe pääsee muuttamaan heti maahan palattuaan siihen.
Awajin seurakunta
Awajin seurakunnassa käy tätä nykyä myös useita etsiviä ihmisiä ja haluankin jättää heidät erityiseksi esirukouskohteeksenne. Syyskuussa aloitimme kastekoulun, johon on osallistunut viisi etsivää ihmistä ja joitakin seurakuntalaisia, jotka haluavat kerrata kristinopin tietojaan. Eräs kasteopetukseen osallistujista työskentelee firmassa, joka sai alaurakkana huolehtia kirkon perustuksen rakentamisesta. Hän on suurella rakkaudella huolehtinut siitä, että talo rakennetaan lujalle pohjalle ja että sen kulmakivessä on Raamattu.
Kastejuhla
Sunnuntaina 22.9. vietettiin Yukihiro Ishizuchi nimisen 42 vuotiaan miehen kastejuhlaa. Kasteen suoritti radiopastori Shigeru Masaki (86), joka oli runsaan kahden vuoden ajan antanut myös tälle lahjakkaalle miehelle kasteopetusta ja johtanut hänet parannukseen synneistään. Samassa yhteydessä seurakunta sai myös toisen uuden jäsenen, kun Yasuhiro Toyosu siirsi kirjansa Itä-Tokushiman seurakunnasta Awajin seurakuntaan.
Viikko-ohjelma
Viikko-ohjelmani keskittyy tällä hetkellä lähes kokonaan Raamatun opetukseen sekä saarnoissa, Raamattu-piireissä, kasteopetuksissa että kotikokouksissa. Kotikokouksien määrä kasvaa toisella, kun lokakuun toisena sunnuntaina alkaa kerran kuussa pidettävä evankelioiva kokous Tokushiman kaupungin eteläisessä Kami-Hachiman kaupunginosassa ”Herran Huoneessa”. Eräs Awajin seurakunnan jäsenistä osti kotinsa lähettyviltä talon, nimitti sen Herran Huoneeksi ja nyt siellä päästään siis aloittamaan kokoustoimintaa kerran kuussa. Samana sunnuntaina minulla on myös saarna Ananin seurakunnassa, joten tämä kotikokous on paluumatkalla sieltä.
Kerran viikossa käyn myös opettamassa Koben Luterilaisessa Raamattukoulussa uskonoppia ja avustamassa hiukan tietokoneongelmissa.
Sydämellinen kiitos tuestasi Japanin työlle!
Herra siunatkoon Sinua!
Jorma ja Lea Pihkala
