Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan!
Luot Herra työhön vaivaan katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme ja mieliin toivon tuot. (Virsi 574:2)
Suomen kesä on kauneimmillaan. On vietetty juhannusjuhla ja otettu vastaan Savosten (3.7.) ja Palmujen perhe (11.7.) Suomeen, vuoden kotimaan jaksolle. He ovat asettuneet Ryttylän kylälle. Olemme hyvin iloisia heidän sijoittumisestaan meitä lähelle. Japanista palanneista seitsemästä lastenlapsesta yksi aloittaa esikoulun, yksi ensimmäisen luokan ja kolme jatkaa kouluaan Ryttylän alakoulussa. Saamme tavata heitä lähes päivittäin.
Lapset ihmettelevät Suomen vihreää luontoa. ”Saako nurmikolla kävellä,” kysyy Mauno. Vastaus. ”Siellä saa vapaasti kirmata.” Voi sitä lastenlasten iloa ja riemua. Anssi Savonen on jo ehtinyt käydä ongella poikien kanssa ja metsässä keräämässä ensimmäiset kanttarellit. Olemme yhdessä käyneet joella ja lammella uimassa. Heinäkuun ilmat ovat olleet tosi mahtavat.
Elämme täällä kuin lintukodossa. Maailmalla kuuluu surullisia uutisia sodista ja väkivaltaisuuksista. Monen mielessä on kysymys, milloin loppuu vihanpito ja tappaminen? Meidän tulee myös omassa elämässämme kilvoitella, jotta viha ja kateus ei saisi meitä ansaan. Synti on sydämessämme ja sieltä herkästi tulee tehden pahaa jälkeä itsessämme lähimmäisissämme. Parannusta ja syntien tunnustamista sekä syntien anteeksiantamista ja -saamista Jeesuksen veressä tulee päivittäin harjoittaa. Herran tulo kuninkaana on lähellä. Tämä maailma ei voi jatkua tällaisena loputtomiin ja synnin leviäminen saada hirveitä aikaan.
Kansanlähetys lähettää vaikeisiinkin maihin lähettejä. Rukoillaan näiden lähettien puolesta. Näissä maissa saattaa olla sotatila ja terroritekoja ilmenee. Myös kristittyjen vainot ovat lisääntyneet. Kirkkoja on poltettu ja kristittyjä on saanut surmansa. Herra olkoon armollinen näille kansoille ja kansanheimoille.
Kansanlähetyspäivillä olimme Jorman kanssa siunattavina matkaan Japaniin. Itse en lähde vielä elokuun 21. päivänä Jorman kanssa, vaan vasta marraskuussa. Saamme Japanissa tehdä työtä Shikokun saarella. Yli 42 vuotta sitten lähdimme Japaniin ja suuri osa työstämme oli tavoittavaa pioneerievankelioimistyötä Shikokun neljän miljoonan saarella. Nyt meille avautuu jälleen mahdollisuus työhön siellä.
Kiitos kuluneista kymmenistä vuosista. Olette olleet uskollisia. Herra teitä siunatkoon ja palkitkoon kaikki vaivannäkönne. (LP)
Jorma jatkaa
Kansanlähetyspäivillä saimme tavata monia tuttuja ja vilahdukselta nähdä vielä useampia. Useassa tapaamisessa saimme kuulla saman ihmettelevän kysymyksen: ”Vieläkö te lähdette?” Itsekin toki ihmettelemme, mitä tuleva lukuvuosi tuo tullessaan.
Uusi kutsu
Viime vuoden marraskuussa ajelimme Lean ja Itä-Tokushiman seurakunnan pastorin Takashi Okazakin kanssa Länsi-Japanin ev.lut. kirkon työntekijäseminaariin. Koko kolmituntisen matkan ajan pastori voimakkaasti vaati meitä tulemaan auttamaan hänen seurakuntansa työssä. Hänen perustelunsa olivat siinä, että hän jää ensi vuoden maaliskuussa eläkkeelle ja hänellä on suuri vastuu Koben Luterilaisen Teologisen Seminaarin edustajiston puheenjohtajana varsinkin, kun oppilaitos on nyt vakavassa talouskriisissä. Hänen seurakuntansa lähetti asiasta myös vetoomuksen kirkon johdolle. Niin sitten asia käsiteltiin lähetyksen ja kirkon elimissä ja Suomen Kansanlähetys teki jälleen lähettämispäätöksen. Työskentelemme siis niin sanottuina sopimussuhteisina lähetteinä eli eläkeläisinä joiden matkat kentälle hoitaa Suomen Kansanlähetys. Itä-Tokushiman seurakunta vastaa taas pitkälti työkuluista.
Vaikka toimimme Itä-Tokushiman seurakunnan yhteistyölähetteinä työnkuvaus sisältää myös Ananin, Awajin ja Shoodoshiman seurakuntiin annettavaa tukea. Lisäksi Jorma jatkaa kerran viikossa Koben Luterilaisen Raamattukoulun luennoitsijana. Meille Awajin seurakuntalaisten Fujimuran pariskunta on luvannut ilmaisen majoituksen ”Herran huoneessa”, joka on talo Tokushimassa, jossa pidämme kerran kuussa Awajin seurakunnan kotikokouksia tarkoituksena viedä hyvää sanomaa isolle asuntoalueelle.
Lähettikunta
Lähettikunta Japanissa on kokenut ison muutoksen, kun Palmujen sijalle Nishinomiyan seurakuntaan palasivat konkarilähetit Tuula ja Henry Liivola ja Savosten työtä HAT Koben seurakunnassa jatkaa Arni ja Eeva Hukari yhdessä Ulla Pendolinin kanssa. Huhtikuun alusta Daniel ja Mari Nummela ottivat vastuun Awajin seurakunnassa uusissa toimivissa tiloissa. Suurena apuna eri pisteissä on kansainvälisyyslinjan Erika Amemori.
Julistusta ja muuttoja
Neljä kuukautta on vierähtänyt Suomeen palaamisestani. Hiukan olen saanut palvella julistustyössä muutamilla paikkakunnilla kuten Hausjärvellä, Orivedellä, Keravalla, Kirkkonummella, Lohjalla, Hämeenlinnassa sekä Kansanlähetysopiston eräillä kursseilla. Mutta suurin osa ajasta on kulunut muuttopuuhissa. Ensin muutimme Helenan Savosten asunnosta Tervakoskelle, sitten valmistelimme Savosten asunnon yhdessä Savosten suvun kanssa. Lopulta oli sitten Palmujen asunnon kalustaminen. Näitä muuttoja suorittaessa nousi suuri kiitollisuus siitä, että kun me aikanaan perheellä tulimme Suomen jaksoille, uskolliset lähettäjämme olivat valmistaneet meille kodin. Harva osaa aavistaa kuinka väsyneitä pitkän työjakson uuvuttaman lähetit voivat olla kotimaahan palatessaan.
Muistelmat
Joku on sanonut, että ne ihmiset, jotka ovat epäonnistuneet elämässään, alkavat eläkkeellä kirjoittaa muistelmiaan. Nyt olen kuitenkin siihen puuhaan ryhtynyt minäkin. Kysymys on lähinnä vanhojen ystäväkirjeiden yhdistelmäversiosta lastemme ja lastenlastemme ”riesaksi”. Tosiasiahan on, että meidänkin lähtölaskentamme on jo menossa. Toisaalta on ollut jotenkin hoitavaa katsella menneitä ja nähdä sitä, että kuitenkin olemme saaneet olla Herran johdatuksessa, vaikka työn suhteen Japanin lähettien mottona onkin hyvä pitää Jeesuksen sanaa: ”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.”
Sydämestäni kiitän teitä kaikkia, tuesta Japanin työlle. Herran runsasta siunausta Sinulle! (JP)
Jorma ja Lea Pihkala
