Siunattua Joulua ja Armon Vuotta 2016, rakkaat ystävät!
Jouluna ihmiseksi tullut, syntimme sovittanut ja taivaaseen astunut Herra Jeesus haluaa pelastaa jokaisen hänen luokseen syntinsä tunnustaen ja Hänen ristinsä uhriin turvautuvan ihmisen. Voidakseen sitten käyttää pelastettuja viemään armon sanomaa muillekin, Herra joutuu ajoittain käyttämään kipeitäkin keinoja muovatakseen meistä soveliaita astioita käyttöönsä.
Sain 18.10. viestin Itä-Tokushiman seurakunnasta eräältä 52 -vuotiaalta rouvalta, joka tuli opiskeluaikanaan uskoon. Hän on toiminut pitkään vammaisten opettajana, mutta puolitoista vuotta sitten ankarat niska- ja selkäkivut pakottivat hänet sairaslomalle. Kuukausi sitten tilanne huononi vielä, kun parin sormen jänteet katkesivat ja molempien käsien sorminivelet alkoivat tulehtua. Hän kirjoittaa näin:
Molempien käsieni niveltulehduksen ja kivun alkamisesta on nyt kulunut kuukausi. Kun käsissä oli lastoitus ja siteet, päivittäinen elämä oli tuskallista. En kyennyt tekemään mitään, en pystynyt ajamaan autoa. En kyennyt pitämään käsissäni syömäpuikkoja enkä pesemään hampaitani. Kivut olivat ankarat. Kun aloin lukea Raamattua selkäni ja lantioni kipeytyivät, enkä jaksanut jatkaa pitkään. Tilanteeni oli säälittävä ja surullinen. Ajatukseni harhailivat minne sattuu, joten en oikein tiennyt mitä ja miten rukoilla, mutta silti rukoilin joka päivä. Halusin jopa kuolla. Mutta silti huusin Jumalan puoleen.
Sitten eräänä päivänä Jumala alkoi ikään kuin puhua minulle: Vaikka elämä olisi kuinka täynnä surua, kärsimystä ja kipua, Jumala tekee vain sellaista, mikä on täydellistä. Hän ei tee ainoatakaan virhettä. Hän valmistaa minua varten kaikkein parasta. Hän rakastaa.
Oli kuin olisin nähnyt Jeesuksen, jolla on silmät kuin tulen liekki, hohtavan valkea tukka ja jalat kuin vaskea. Hän saapui kuin enkelien ympäröimänä pilvien päällä.
Kun ajattelin, miten saisin nousta pilvissä Häntä vastaan, kyyneleet virtasivat silmistäni.
Hän antaa täydellisesti anteeksi kaikki syntini. On ihmeellistä, että saan ottaa kärsimyksen, surun ja tuskan Jumalan kädestä. Saan jäädä vain odottamaan. Saan levollisesti laskea itseni Hänen varaansa. Minun ei tarvitse itse tehdä mitään. Jumala antaa kaiken, sitä ei minun tarvitse epäillä, saan vain odottaa.
”Herra käännä katseesi minuun, joka en ole mitään. Armahda. Turvaan Sinuun, Jumala. Rakastan Sinua. Kiitän, että olet aina kanssani.”
Niin vastasin Hänelle rukouksessani. Tuntui merkilliseltä.
Saan ottaa tämän ruumiini ja kätteni kivun Jumalalta, vaikka en ymmärräkään sen syytä. Saan vain jatkaa rukoilemista. En tiedä milloin pääsen liikkeelle, mutta olen kiitollinen siitä, että suussani ja sydämessäni asuu ylistys Herralle.
Näitten kipujen keskellä tämä rouva joutui tekemään tulevaisuuttaan ajatellen vaikean ratkaisun. Hän jätti eroanomuksen työpaikalleen. Asian teki erityisen vaikeaksi myös se, että hänen miehellään on ollut jo kahteen otteeseen syöpä, vaikka hän onkin nyt työkuntoinen. 29.11. sain seuraavan viestin:
Elämäni tärkeissä ratkaisuissa en tähän mennessä juurikaan ole kysellyt Herran tahtoa. Itse tein aina päätökseni samaan tapaan kuin kaupassa shampoota valitessani.
Kun valitsin puolisoni, sen suurempia miettimättä ajattelin kyllä hetken, että tämä se on Herran tahtoma henkilö. Totta onkin, että mieheni on Herran minua varten valmistama, mutta vaikka hänelle on tarjoutunut monia tilaisuuksia uskoa Jeesukseen, minun vuokseni asia on aina mennyt pieleen. Sitä olen joutunut katumaan ja tunnustamaan syntinäni. Edelleen kun edessäni oli mahdollisuus päästä vammaisten lasten erityisopettajaksi, rukoilematta sen enempää Jumalan tahtoa ajattelin, että avautunut ovi oli ilman muuta Jumalan johdatus.
Saatatte ehkä hämmästyä, mutta vasta tässä nykyisessä elämäntilanteessani ensi kertaa rukoilin Herran johdatusta. Ensi kertaa myös sain kokea, että Herra antoi minulle sanansa Raamatusta. Nyt kun luen Raamattua, monet sanat osuvat sydämeeni uudella tavalla. Kysymys on siitä, että minulle on avautunut jotain ratkaisevaa Jumalan olemuksesta. Toki aiemminkin Herran sana on minua puhutellut, mutta päätöksiä tehdessäni en ollut lukenut Raamattua niin, että olisin odottanut saavani sieltä Herran sanan siihen tilanteeseen. Kun aiemmin kuulin, miten toiset uskovat ovat kertoneet saaneensa Herran sanan, ajattelin, että he ovat vain omien kuvitelmiensa vallassa.
Toki ennenkin luin Herran sanaa odottaen, että Pyhä Henki minua johdattaisi, mutta en uskonut, että Raamatusta saisin konkreettisen vastauksen tilanteisiini. Nuoruudesta lähtien tapani lukea Raamattua on ollut yksipuolista. Nyt harmittelen sitä, etten osannut lukea ja tutkia Raamattua kokonaisuudesta käsin. Vasta nykyisen seurakunnan yhteyteen päästyäni tapani lukea Raamattua alkoi muuttua. Nyt lukiessani sitä saan Herran sanoja kulloiseenkin elämäni tilanteeseen. En voi kuin hämmästellä, miten Sana osuu sydämeeni ja puhuttelee minua.
Pian päästetään kumarainen vanki vapaaksi.
Ei hän vankikuoppaan kuole,
eikä häneltä leipää puutu. (Jes. 51:14)
Älkää peljätkö ihmisten pilkkaa
älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
Sillä koi syö heidät niin kuin vaatteen,
koiperhonen syö heidät niin kuin villan,
mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,
minun autuuteni polvesta polveen. (Jes. 51:7-8)
Pois, pois! Lähtekää sieltä,
älkää koskeko saastaiseen;
lähtekää sen keskeltä,
puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.
Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä,
ei paeten kulkea;
sillä Herra käy teidän edellänne,
Israelin Jumala seuraa suojananne. (Jes. 52:11-12)
Kuulkaa minua,
niin saatte syödä hyvää,
ja sielunne nauttii yltäkylläisyydestä.
Kallistakaa korvanne,
tulkaa minun luokseni.
Kuulkaa, niin sielunne saa elää. (Jes. 55:2-3)
Jumala puhuu suuressa rakkaudessaan kansalleen, joka on hengellisessä haureudessaan juossut Hänen luotaan pois. Tajuan, että tuomiontäyteisetkin Jumalan sanat ovat Hänen rakkautensa huuto, jotta kansa kääntyisi. Minulle, joka olen pelännyt tuomiota, tämä oli suuri löytö. Kun siis Raamatussa on tuomio ja sitten sitä seuraava armo ja taas tuomio ja armon sana, kysymys onkin rakkauden, armon, rakkauden ja armon sanoista.
Kuinka voisin hylätä sinut,
Efraim, jättää sinut alttiiksi, Israel?
Kuinka hylkäisin sinut niin kuin Adman,
tekisin sinulle niin kuin Seboimille?
Minun sydämeni heltyy, minun säälini herää.
En laske valloilleen vihani hehkua,
en enää hävitä Efraimia,
sillä minä olen Jumala enkä ihminen,
minä olen pyhä sinun keskelläsi;
en tule vihan vimmassa. (Hoos. 11:8-9)
Kun palasin adventtijumalanpalveluksesta olin lopen väsynyt, ruokahalu oli mennyt ja nukuin pitkään, kun lisäksi myös masennuskohtaus iski. Anoppini suutahti minulle, kun en huolehtinut ruuanlaitosta. En jaksanut selittää, pyysin vain anteeksi. Tällainen pikkuasiakin toki masentaa, kun kuitenkin haluaisin perheeni jäsenten pelastuvan. En kuitenkaan anna Saatanan kiusaukselle sijaa, vaan rukoillen luen Herran sanaa. Herra kykenee tällaisetkin asiat kääntämään omilleen parhaaksi. Herra sanoo minulle, että vaikka olenkin syntinen, Hän on kutsunut minut viemään evankeliumia oman perheeni ja sukuni jäsenille. En ole kyllä mikään erinomainen perheeni evankelista, joten rukoilkaa puolestani.
En halua heidän joutuvan kadotukseen. Haluan yhdessä heidän kanssaan päästä taivaan valtakuntaan. Tämä haluni merkitsee myös rakkauden tuskaa. Rukoilen, että Pyhä Henki tekisi pelastavan työnsä oman äitini, anoppini, mieheni, veljeni ja hänen vaimonsa ja heidän kahden tyttärensä elämässä. Rukoilen, että Herra voisi käyttää minua heidän pelastuksekseen. Herran varaan haluan jäädä. Vaikka kerta toisensa jälkeen epäonnistuisinkin, saan jäädä kiitollisena ristin veren anteeksiantamuksen suojaan.
Yoshinogawan vanha kirkko
Yoshinogawan uusi kirkkorakennus
Yoshinogawan seurakunnan uusi kirkkorakennus valmistui ja ensimmäinen jumalanpalvelus siinä vietettiin 6.11. Pastorin asuntoa sen yhteydessä ei ole, joten seurakunnalla on vielä melkoiset taloudelliset haasteet edessään. Vanha kirkkorakennus ja tontti on tarkoitus myydä pois ensi vuonna ja maksaa siitä saatavilla varoilla uuden kirkon lainat.
Uusi kirkko sijaitsee siis noin 8 kilometrin päässä vanhasta Kami-Itan kauppalassa vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Kauppalassa ei entuudestaan ole kirkkoa ja siksi muutto Aizumin kauppalasta oli lähetysstrategisesti viisas ratkaisu.
Ensimmäisen jumalanpalveluksen osanottajat uudessa kirkossa
Franklin Grahamin suurkokoukset
Marraskuun 20.-22. päivinä Tokiossa pidettiin Franklin Grahamin suurkokouksia yli 10 000 henkeä vetävässä salissa, joka täyttyi iltaisin. Oli sykähdyttävää seurata tapahtumaa netin välityksellä ja nähdä, miten sadat ihmiset ilmaisivat halunsa saada syntinsä anteeksi ja uskoa Jeesukseen. Rukoilemme, että he saisivat myös löytää seurakuntayhteyden ja kasvaa Herran tuntemisessa. Ikävöimme herätystä Japanin kansalle.
Japaninkielinen kurssi Ryttylässä
Suomi kiinnostaa jatkuvasti Japanissa. Siksi maahamme saapuu sieltä merkittävä määrä turisteja. Siksi kokeilimme yhdistää turismin ja Raamatun opettamisen. Kaikkiaan saimme palvella Mailia Janatuisen kanssa 11 henkeä syyskuun alussa. Lisäksi Koben Raamattukoulun rehtori Takuwa vaimoineen samoin kuin eräs entinen suomenkielen oppilaamme Kobesta pistäytyivät meillä.
Espoon Kotikirkko
”Armovuoden saarnaajan” rooli Espoossa on ollut haastava ja mielenkiintoinen tehtävä. Nuorekas ja nimensä mukaisesti kotoinen ilmapiiri luonnehtivat tätä pientä 6 -vuotiasta pioneeriseurakuntaa. Se on hyvin organisoitunut, tiukasti Raamattuun pitäytyvä ja ilmapiiriltään vapaa. Olen saarnannut Johanneksen evankeliumia pari kertaa kuussa, pitänyt poikakerhoa noin kerran kuussa ja Raamattu-piiriä joka toinen viikko. Miesten illat, luontoretki, Hanna Kiviniemen pitämä sielunhoitokurssi ja sielunhoito- ja mentorointityö ovat antaneet lisäväriä kuluneeseen syksyyn. Lea on osallistunut toimintaan pyhäkoulun opettajana. Pääkaupunkiseudun pienen seurakunnan toiminta tuntuu kotoisalta, sillä Japanissa palvelemamme seurakunnat olivat myös enimmäkseen pieniä pioneerityöpisteitä. Haasteetkin ovat saman tyyppiset.
Kotikirkko kokoontuu Albergan kartanossa Espoon Leppävaarassa
Kansanlähetyksen työ
Kansanlähetysopistolla olen pitänyt joitakin luentoja ja lisäksi olemme Lean kanssa vierailleet joillakin paikkakunnilla julistamassa. Niitä ovat olleet Tampere,Tuusula, Lohja, Hämeenlinna, Kerava ja Järvenpää. On ollut ilo tavata rakkaita esirukoilijoita ja tukijoita.
