Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Kun
Jeesus oli Betaniassa aterialla Simon Spitaalisen talossa, sinne tuli
nainen mukanaan alabasteripullo täynnä aitoa, kallista nardusöljyä. Hän
rikkoi alabasteripullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut
paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: "Miksi tämä haaskaus? Olisihan
tämän öljyn voinut myydä yli kolmellasadalla denaarilla ja antaa rahat
köyhille." Ja he moittivat häntä. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen
olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää,
milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi.
Hän voiteli edeltä käsin minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti
minä sanon teille: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumia
julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, mainitsemaan hänen
muistokseen." (Mark. 14:3-9)
Skotlannissa
Edinburghissa pidettiin elokuun ensimmäisellä viikolla Euroopan
japaninkielisten seurakuntien kesäkonferenssi. Yleisaiheena oli
kristityn kasvu. Milanon seurakunnan pastori Uchimura puhui yllä
olevasta tekstistä. Hän kertoi, miten kerran hajuvesipullo särkyi hänen
matkalaukussaan sillä seurauksella, että joka kerta, kun hän avaa sen,
siitä lehahtaa voimakas tuoksu. Niin tapahtuu kuukausia tapahtuman
jälkeen. Joka kerta asia muistuttaa häntä myös yllä olevasta tekstistä.
Tekstin
nainen on se Maria, joka viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen
Hänen opetustaan. Maria purki surunsa Lasaruksen kuolemasta myös
Jeesuksen jalkojen juuressa nähdäkseen sitten sen ihmeen, että Lasarus
herätettiin eloon. Nyt hän vuodattaa Jeesuksen hiuksille 327 grammaa
nardusöljyä, joka valuu päästä Jeesuksen vaatteille. Koko huone täyttyy
voimakkaan suloisesta tuoksusta. Öljyn vaikutus on niin pitkä, että
rukoillessaan verta hikoillen Getsemanessa tuoksu leviää. Ylipapin ja
Pilatuksen edessä seistessä merkillinen hyvä tuoksu tuntuu
kuulustelijoiden nenässä. Vielä Golgatan ristillä Jeesuksen riisutuista
vaatteista verisen hien lisäksi leviää merkillinen hyvä tuoksu
sotilaille, jotka heittävät niistä arpaa. Marian vuodattama öljy koituu
todellakin Jeesuksen hautaamiseksi.
Maria
oli ehkä hankkinut tuon voiteen, jonka arvo oli nykyrahassa 30 000
euroa, säästöksi tulevaisuuden varalle. Mutta kiitollisuudesta ja
rakkaudesta Jeesusta kohtaan hän vuodatti sen kokonaan Jeesukselle.
Ymmärsikö
Maria rakkauden teollaan valmistavansa Jeesuksen hautaamista vai
antoiko Jeesus sille tuon merkityksen, on toissijaista. Itse olen
taipuvainen näkemään niin, että Maria oli opetuslasten joukossa ainoa,
joka ymmärsi jo ennen ylösnousemusta Jeesuksen kärsimyksen merkityksen,
sillä Jeesus oli toistuvasti opettanut sitä. Siksi rakkaudesta Jeesusta
kohtaan, joka antaisi elämänsä Marian hyväksi, hän halusi antaa
kaikkensa Jeesukselle. Ehkä hän tietämättään voiteli Jeesuksen
Messiaaksi, Kristukseksi ja valmisti Herran hautausta. Joka tapauksessa
Jumala käytti Mariaa juuri siinä, kun hän ilmaisi rakkautensa
Jeesukseen.
Kaiken pyhityksen
salaisuus on Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen evankeliumi. Se
kykenee pelastamaan ihmisen ja siinä on Jumalan voima päivittäiseen
kilvoitukseen. Rakkaus Jeesusta kohtaan pulppuaa Golgatan rakkauden
katselusta. Siitä leviää sitten myös merkillinen tuoksu, rakkauden
tuoksu, josta Paavali kirjoittaa: Kiitos Jumalalle, joka aina
kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka
paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen
tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin
joukossa. Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän
tuoksu elämäksi. (2 Kor. 2:14-16)
Jeesus
arvosti niin korkealle Marian rakkaudenosoituksen, että tänäänkin
evankeliumin julistuksen ohessa siitä on kerrottava kaikkialla
maailmassa Marian muistoksi! Herra ei koskaan voi unohtaa sitä
rakkautta, jota me osoitamme Häntä kohtaan. Herra myös kaipaa meidän
rakkauttamme. Käykäämme siksi joka aamu Hänen luokseen julistaen omalle
sydämellemme evankeliumin ilosanoman: ”Herra Sinä kuolit ja nousit ylös
juuri minun vuokseni. Herra anna minun tänään levittää Sinun
tuntemisesi tuoksua!”
Espoon kotikirkko
Espoon
Kotikirkon tämän kesän perheleirin yleisaihe oli myöskin pyhitys. Sitä
käsiteltiin mm Jeesuksessa pysymisen ja Jumalan kirkkauden katselun
näkökulmasta. Pyhityshän ei ole uskovan lainomaista yritystä täyttää
ns. kristillisyyden vähimmäisvaatimukset vaan se on Jumalan Pyhän
Hengen työtä, joka tapahtuu siten, että Jumalan sanan peilistä
katselemme Kristuksen kirkkautta.
Anteeksiantamuksen
merkityksestä pyhityksessä Tommi Matikka piti erinomaisen selkeän
opetuksen aiheella: ”Syntien paljastuminen, tunnustaminen ja nuhtelu –
uusi Elämä kristittyjen yhteisössä”. Se on kuunneltavissa seuraavan
linkin alta:
http://www.espoonkotikirkko.fi/opetus/?sermon_id=222
Kansanlähetyspäivät
Kansanlähetysopistolla pidetyillä päivillä siunattiin uudelle työkaudelle mm Lauri ja Asako Palmu . He ovat kahden kuukauden välikausilomalla ja palaavat Nishinomiyan seurakuntaan elokuun 16. päivä.
Päivillä oli esillä Kansanlähetyksen 50 vuotta täyttävä ulkolähetystyö. Niillä vieraili Länsi-Japanin kirkon presidentti Rei Nagata.
Hän kertoi opetustensa yhteydessä, miten hän sai kasvaa kodissa, jossa
hänen äitinsä oli kristitty, mutta isä ei. Vuosikymmeniä kesti ennen
kuin äidin uskollisen palvelun ja rukouksen seurauksena isänkin sydän
pehmeni ja lopulta viime maaliskuussa isäkin kastettiin. Nyt elokuun
alussa tämä äiti sai kutsun kirkkauteen.
Perille päässeitä
Tähän ikään kun olemme tulleet, joudumme osallistumaan lisääntyvässä määrin hautajaisiin.
Kesäkuussa taas saimme yllättävän tiedon kanssamme 20 vuotta Japanissa työskennelleen Seppo Vänskän
kutsusta Herran kirkkauteen. Taivaallisiin juhliin hän sanoi viime
sanoikseen lähtevänsä. Hautajaisiin kokoontui 380 saattajaa ja niissä
loisti iankaikkisuuden valo.
Heinäkuussa sai kotiinkutsun myös Maisa Lamminen, Lean lapsuuden ystävä. Hänen loppumatkaansa Lea sai olla tukemassa pitkään.
Nishinomiyan seurakunnan pylväskristitty Keiko Shibakawa
sai myös yllättävän kutsun Herran luo heinäkuussa. Häneen tutustuimme
vuonna 1999 palvellessamme siinä seurakunnassa. Hän oli erittäin
innokas Herran todistaja, joka myös kantoi huolta sairaista ja
vanhuksista. Kevättalvella hän oli saattanut lähes 100 vuotiaan äitinsä
taivaallisiin juhliin. Odotamme, että hänen miehensä ja sisarensa
pääsisivät myös sisälle elämään. Hänen poikansa, lääkäri, kantaa nyt
vastuuta Nishinomiyan seurakunnassa.
Todistus uskosta
Heinäkuun 22. päivä Yokohamassa sijaitsevassa Zushin Evankeliumi kirkossa kastettiin Hiroko. Tietään kasteelle hän kuvasi todistuksessaan ennen kastetta näin:
Ennen
Jeesuksen kohtaamista, pienestä pitäen sydämeni oli tyhjä ja kaipasin
rakkautta. Isäni oli kurinalainen ja ankara, äidilleni lapsia
tärkeämpää oli hänen oma itsensä ja hän oli usein poissa kotoa. En
kokenut saavani rakkautta ja ajattelin, ettei minun elämälläni ollut
mitään arvoa. Vanhempani kyllä puheissaan opettivat minulle, että
elämän tarkoitus ei ole saavuttaa asemaa ja kuuluisuutta vaan elää
yltäkylläisellä sydämellä. Mutta todellisuudessa he halusivat, että
menisin hyvään yliopistoon, pääsisin hyvään työpaikkaan ja avioituisin
niin, että voisin olla siitä ylpeä naapurien edessä. Koin elämäni
todella tyhjäksi.
Koska halusin
nopeasti päästä pois kotoani, menin pian yliopistosta valmistuttuani 23
-vuotiaana naimisiin. Vanhempieni varoittavan esimerkin vuoksi
ajattelin ehdottomasti luovani valoisan ja iloisen kodin. Entisen
puolisoni kodissa toimi keskikokoinen yritys. Vauraissa oloissa
avioelämä alkoi onnellisesti ja saimme myös lapsia. Koin vihdoin
saavuttaneeni onnen. Mutta en kyennytkään pitämään avioliittoamme
tärkeänä.
Siinä vaiheessa kun
molemmat lapsemme olivat kansakoulussa, minun vastuulleni annettiin
entisen mieheni tytäryhtiö, työ oli kiireistä, yrityksen johtamisen
vastuu painoi raskaana, koti jäi toissijaiseksi. Olin tytäryhtiön
johtajana itsekäs ja itsekeskeinen. En osannut asettaa rajojani oikein,
aiheutin muille kipua tyypillisenä asemaani hyväksikäyttävänä
kiusaajana. Lasten kasvatustapani kaduttaa myös syvästi.
Sitten
entisen mieheni yritys törmäsi talousvaikeuksiin, jotka heijastuivat
myös vetämääni tytäryhtiöön. Vanhempi poikani oli silloin yliopistossa
ja nuorempi lukion kolmannella luokalla. Hyvin nopeasti taloutemme
romahti. Sekä minä että entinen mieheni kärsimme tilanteesta syvästi.
Kun jotenkin stipendien tuella nuorempi poikani pääsi yliopistoon ja
elämään itsenäisesti, tilanne kärjistyi siihen, että lopulta viisi
vuotta sitten avioliittomme päättyi eroon.
Vaikka
olin niin suuria unelmia elättänyt avioliiton rakkaudesta, tein suuren
synnin erotessani miehestäni. Paljon muitakin syntejä tunnollani oli,
mutta en niitä voi tässä jakaa. Lapsilleni olen aiheuttanut haavoja ja
tehnyt heitä kohtaan syntiä, jota en kykene mitenkään sovittamaan,
vaikka kuinka yrittäisin. Sydämeni kärsi siitä syvästi. En löytänyt
elämälle mielekkyyttä ja lukemattomia kertoja ajattelin, että olisi
parasta kuolla. Mutta kun ajattelin, miten aiheuttaisin lapsilleni
vielä suuremman haavan kuin avioerollani, minun oli pakko jatkaa
tuskallista elämääni.
Eron jälkeen
palasin vanhempieni kotiin, mutta en kyennyt siellä olemaan puolta
vuotta pitempään, koska vanhempani pelkäsivät ihmisten pahoja puheita.
Vanhempieni koti on shinto-temppeli, joka on heille periytynyt äitini
puolta. Eron jälkeen menin joka päivä shinto-temppeliin rukoilemaan.
Shintolaisuudessa ei ole mitään Raamatun kaltaista kirjaa, joka olisi
opettanut totuutta, piti vain kädet yhteen liitettynä rukoilla. Mutta
vaikka kuinka rukoilin shinto-jumalia en saanut apua sydämeni
ahdistukseen. Vaikka kuinka rukoilin, sydämeni oli aina yhtä tyhjä.
Ajattelin, että asialle ei voi mitään, koska minä itse olin syntini
tehnyt. Tuskalliset päivät olivat minulle jumalien rangaistusta.
Elämäni olisi tuskia kantaen syntieni sovittamista. Ajattelin, että
kaikin voimin tuskaani kantaen lopulta saisin anteeksi. Koska minulla
ei ollut oikeutta elää valoisaa elämää, tuskan kestäminen olisi
sovitukseni. Myös vanhempani toivoivat, että sillä tavalla sovittaisin
syntini.
Lähdin vanhempieni kodista ja
aloitin elämisen yksin lastenhoitajan työssä, mutta sydämeni oli raskas
ja ajatellessani omia lapsiani kyynelehdin päivästä toiseen. Surin
kovasti menettämääni perhettä, jossa oli kuitenkin ollut paljon
yhteistä iloakin. Olinhan lähtenyt pois talosta, jonka olimme
rakentaneet entisen mieheni vanhempien tontille ja jossa olimme asuneet
25 vuotta. Kun ajattelin, miltä pojistani tuntuu palata kotiin, josta
heidän äitinsä on lähtenyt, sydäntäni pakotti ja kyynelvirta ei
loppunut. Lastentarhassa työskennellessäni muistuivat mieleeni omien
lasteni vastaavat ajat ja jälleen itketti. Näin jatkui kolme vuotta.
Sellaisessa
tilanteessa sain kaksi vuotta sitten kohdata Jeesuksen ensi kertaa
elämässäni. Lastentarhassani, jossa olin töissä, aloitettiin Montessori
koulutus. Sen yhteydessä menin harjoittelemaan kristilliseen
lastentarhaan. Sitä oli 15 kertaa. Joka päivä oli hartaus, jossa lapset
lauloivat hengellisiä lauluja ja heille opetettiin Raamatun
kertomuksia. Koin tuon jakson sisäisesti parantavana. Montessori
koulutukseen kuului uskontokasvatuksen osio. Siinä puhuttiin
esimerkiksi paimen- ja sinapinsiemenvertauksista. Kun kerroin kanssani
opiskelleelle Hiromi-kolleegalleni, hän ehdotti minulle, että menisin
kirkkoon. Kerroin hänelle myös avioerostani. Silloin hän sanoi: ”Uskon,
että kirkossa tuskasi muuttuu valoksi.” Mutta en silloin sitä kyennyt
uskomaan.
Otin yhteyttä
opiskeluaikaiseen kristittyyn ystävääni Noriko. Hän iloitsi siitä, että
olin saanut kohdata Jumalan. Kerrottuani hänelle asioitani, hänkin
neuvoi minua menemään kirkkoon.
Kun
viime kesänä ensi kertaa osallistuin Zushin Evankeliumi kirkon
jumalanpalvelukseen, siinä laulettiin virttä, joka sisälsi ajatuksen,
että Jumala antaa synnit anteeksi. Ajatus syntien anteeksi saamisesta
liikutti minua syvästi ja aloin itkeä. Sitten jonkin aikaa joka kerta,
kun tulin jumalanpalvelukseen, virsiä veisattaessa itkin.
Rakasta
vihollistasi! Tee muille sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän! Älkää
tuomitko, niin ei teitäkään tuomita! Antakaa anteeksi, niin teillekin
annetaan anteeksi! Ota tukki pois omasta silmästäsi! Kaikki nuo
Raamatun sanat osuivat sydämeeni.
Älä
tapa! Älä tee huorin! Älä varasta! Älä sano väärää todistusta
lähimmäisestäsi! Kunnioita isääsi ja äitiäsi! Rakasta lähimmäistäsi
niin kuin itseäsi! Kaikki Herran sanat upposivat sydämeeni.
Pastori
Matsumuran opetuksesta opin, että armo on Jumalalta tulevaa
yksipuolista rakkautta. Itsestään selvänä pitämäni ajatus, että armon
saisi vain tekemällä hyvää kaikin voimin, kääntyi päälaelleen. Minua
alkoi hävettää, kun olin kuvitellut pelastuvani omin ponnistuksin hyviä
tekoja tekemällä ja kun olin ollut kovin tyytyväinen omaan ajatukseeni.
Olen
nyt, mitä olen siksi, että tiedän, että kaikki riippuu Jumalan armosta.
Kirkossa käyntini myötä lapsuudesta asti kokemani sisäinen taistelu ja
levottomuus on pikku hiljaa vaihtunut rauhaksi.
Aivan
niin kuin Hiromi sanoi, aloin nähdä valon. Kun tein parannuksen
synneistäni ja turvauduin Jumalaan sydämeeni tuli rauha ja näin valon.
Kaikissa elämäni tilanteissa Jumala varjelee minua, tapahtui, mitä
tahansa, Hän johtaa minua. Sain levon ja rauhan. Kun sitten löysin
sanan ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perheesi pelastuvat”, sain
vakuutuksen, että lapseni ovat hyvissä käsissä. Entinen tuskani ja
tyhjyyteni on muuttunut uskomattomalla tavalla seesteiseksi ja
valoisaksi tunteeksi.
Aloin toivoa
kastetta. Kaste kurssilla tajusi, että tuon muutoksen sai aikaan Pyhä
Henki. Se johtui siitä, että Pyhä Henki on laskeutunut myös minun
sydämeeni. Saan kasteen, Pyhä Henki asuu sydämessäni ja näen valoa
siinä, että minua pyhitetään. Haluan tästä eteenpäin elää
puhdistettavana, kiitää Jumalan armosta, turvata Jumalaan ja jättää
itseni Hänen käsiinsä.
Matka Koreaan ja Japaniin
Kansanlähetyksen
Japanin työn 50 -vuotisjuhlaa vietetään 25.11. Aotanin kirkossa
Kobessa. Aiomme, jos Herra suo ja elämme, Lean kanssa osallistua
juhlaan ja samalla käydä tapaamassa ystäviämme eri seurakunnissa.
Menemme Korean kautta, missä Jorma saarnaa 11.11. Halleluja seurakunnan
japaninkielisessä jumalanpalveluksessa, josta vastaa tätä nykyä pastori
Kang, joka oli useita vuosia työtoverimme Kobessa.
Japanissa palvelemme myös HAT Koben ja Nishinomiyan seurakunnan
jumalanpalveluksissa.
Herran runsasta siunausta elämääsi!
