Jorma ja Lea Pihkala
Punkankuja 6 D
12310 Ryttylä
Puh. 09 3157 7122
   Jorma 045 185 7511
   Lea 045 329 7775
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
   Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net

 

 


Kesällä 2018

 

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla Simon Spitaalisen talossa, sinne tuli nainen mukanaan alabasteripullo täynnä aitoa, kallista nardusöljyä. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: "Miksi tämä haaskaus? Olisihan tämän öljyn voinut myydä yli kolmellasadalla denaarilla ja antaa rahat köyhille." Ja he moittivat häntä. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää, milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltä käsin minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti minä sanon teille: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, mainitsemaan hänen muistokseen." (Mark. 14:3-9)

Skotlannissa Edinburghissa pidettiin elokuun ensimmäisellä viikolla Euroopan japaninkielisten seurakuntien kesäkonferenssi. Yleisaiheena oli kristityn kasvu. Milanon seurakunnan pastori Uchimura puhui yllä olevasta tekstistä. Hän kertoi, miten kerran hajuvesipullo särkyi hänen matkalaukussaan sillä seurauksella, että joka kerta, kun hän avaa sen, siitä lehahtaa voimakas tuoksu. Niin tapahtuu kuukausia tapahtuman jälkeen. Joka kerta asia muistuttaa häntä myös yllä olevasta tekstistä.

Tekstin nainen on se Maria, joka viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen Hänen opetustaan. Maria purki surunsa Lasaruksen kuolemasta myös Jeesuksen jalkojen juuressa nähdäkseen sitten sen ihmeen, että Lasarus herätettiin eloon. Nyt hän vuodattaa Jeesuksen hiuksille 327 grammaa nardusöljyä, joka valuu päästä Jeesuksen vaatteille. Koko huone täyttyy voimakkaan suloisesta tuoksusta. Öljyn vaikutus on niin pitkä, että rukoillessaan verta hikoillen Getsemanessa tuoksu leviää. Ylipapin ja Pilatuksen edessä seistessä merkillinen hyvä tuoksu tuntuu kuulustelijoiden nenässä. Vielä Golgatan ristillä Jeesuksen riisutuista vaatteista verisen hien lisäksi leviää merkillinen hyvä tuoksu sotilaille, jotka heittävät niistä arpaa. Marian vuodattama öljy koituu todellakin Jeesuksen hautaamiseksi.

Maria oli ehkä hankkinut tuon voiteen, jonka arvo oli nykyrahassa 30 000 euroa, säästöksi tulevaisuuden varalle. Mutta kiitollisuudesta ja rakkaudesta Jeesusta kohtaan hän vuodatti sen kokonaan Jeesukselle.

Ymmärsikö Maria rakkauden teollaan valmistavansa Jeesuksen hautaamista vai antoiko Jeesus sille tuon merkityksen, on toissijaista. Itse olen taipuvainen näkemään niin, että Maria oli opetuslasten joukossa ainoa, joka ymmärsi jo ennen ylösnousemusta Jeesuksen kärsimyksen merkityksen, sillä Jeesus oli toistuvasti opettanut sitä. Siksi rakkaudesta Jeesusta kohtaan, joka antaisi elämänsä Marian hyväksi, hän halusi antaa kaikkensa Jeesukselle. Ehkä hän tietämättään voiteli Jeesuksen Messiaaksi, Kristukseksi ja valmisti Herran hautausta. Joka tapauksessa Jumala käytti Mariaa juuri siinä, kun hän ilmaisi rakkautensa Jeesukseen.

Kaiken pyhityksen salaisuus on Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen evankeliumi. Se kykenee pelastamaan ihmisen ja siinä on Jumalan voima päivittäiseen kilvoitukseen. Rakkaus Jeesusta kohtaan pulppuaa Golgatan rakkauden katselusta. Siitä leviää sitten myös merkillinen tuoksu, rakkauden tuoksu, josta Paavali kirjoittaa: Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa. Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän tuoksu elämäksi. (2 Kor. 2:14-16)

Jeesus arvosti niin korkealle Marian rakkaudenosoituksen, että tänäänkin evankeliumin julistuksen ohessa siitä on kerrottava kaikkialla maailmassa Marian muistoksi! Herra ei koskaan voi unohtaa sitä rakkautta, jota me osoitamme Häntä kohtaan. Herra myös kaipaa meidän rakkauttamme. Käykäämme siksi joka aamu Hänen luokseen julistaen omalle sydämellemme evankeliumin ilosanoman: ”Herra Sinä kuolit ja nousit ylös juuri minun vuokseni. Herra anna minun tänään levittää Sinun tuntemisesi tuoksua!”

Espoon kotikirkko

Espoon Kotikirkon tämän kesän perheleirin yleisaihe oli myöskin pyhitys. Sitä käsiteltiin mm Jeesuksessa pysymisen ja Jumalan kirkkauden katselun näkökulmasta. Pyhityshän ei ole uskovan lainomaista yritystä täyttää ns. kristillisyyden vähimmäisvaatimukset vaan se on Jumalan Pyhän Hengen työtä, joka tapahtuu siten, että Jumalan sanan peilistä katselemme Kristuksen kirkkautta.

Anteeksiantamuksen merkityksestä pyhityksessä Tommi Matikka piti erinomaisen selkeän opetuksen aiheella: ”Syntien paljastuminen, tunnustaminen ja nuhtelu – uusi Elämä kristittyjen yhteisössä”. Se on kuunneltavissa seuraavan linkin alta:

http://www.espoonkotikirkko.fi/opetus/?sermon_id=222

Kansanlähetyspäivät

Kansanlähetysopistolla pidetyillä päivillä siunattiin uudelle työkaudelle mm Lauri ja Asako Palmu ja lapset Benjamin, Helen ja Aimi. He ovat kahden kuukauden välikausilomalla ja palaavat Nishinomiyan seurakuntaan elokuun 16. päivä. Benjamin ja Helen kävivät myös rippikoulunsa Ryttylän leireillä. Näin ollen koko 29 hengen perhekuntamme oli koolla pitkästä aikaa. Nuorten juhlaa vietettiin 65 sukulaisen ja ystävän voimalla.

Päivillä oli esillä Kansanlähetyksen 50 vuotta täyttävä ulkolähetystyö. Niillä vieraili Länsi-Japanin kirkon presidentti Rei Nagata. Hän kertoi opetustensa yhteydessä, miten hän sai kasvaa kodissa, jossa hänen äitinsä oli kristitty, mutta isä ei. Vuosikymmeniä kesti ennen kuin äidin uskollisen palvelun ja rukouksen seurauksena isänkin sydän pehmeni ja lopulta viime maaliskuussa isäkin kastettiin. Nyt elokuun alussa tämä äiti sai kutsun kirkkauteen.

Perille päässeitä

Tähän ikään kun olemme tulleet, joudumme osallistumaan lisääntyvässä määrin hautajaisiin. Toukokuussa sellaiset pidettiin Raumalla Mirja Tuokolle, Sampon vaimon Ella-Riian äidille. Mirja oli sairastanut 13 vuotta neljää eri syöpää miehensä uskollisessa hoidossa. Sairaus johti hänet myös Herran tuntemiseen.

Kesäkuussa taas saimme yllättävän tiedon kanssamme 20 vuotta Japanissa työskennelleen Seppo Vänskän kutsusta Herran kirkkauteen. Taivaallisiin juhliin hän sanoi viime sanoikseen lähtevänsä. Hautajaisiin kokoontui 380 saattajaa ja niissä loisti iankaikkisuuden valo.

Heinäkuussa sai kotiinkutsun myös Maisa Lamminen, Lean lapsuuden ystävä. Hänen loppumatkaansa Lea sai olla tukemassa pitkään.

Nishinomiyan seurakunnan pylväskristitty Keiko Shibakawa sai myös yllättävän kutsun Herran luo heinäkuussa. Häneen tutustuimme vuonna 1999 palvellessamme siinä seurakunnassa. Hän oli erittäin innokas Herran todistaja, joka myös kantoi huolta sairaista ja vanhuksista. Kevättalvella hän oli saattanut lähes 100 vuotiaan äitinsä taivaallisiin juhliin. Odotamme, että hänen miehensä ja sisarensa pääsisivät myös sisälle elämään. Hänen poikansa, lääkäri, kantaa nyt vastuuta Nishinomiyan seurakunnassa.

Todistus uskosta

Heinäkuun 22. päivä Yokohamassa sijaitsevassa Zushin Evankeliumi kirkossa kastettiin Hiroko. Tietään kasteelle hän kuvasi todistuksessaan ennen kastetta näin:

Ennen Jeesuksen kohtaamista, pienestä pitäen sydämeni oli tyhjä ja kaipasin rakkautta. Isäni oli kurinalainen ja ankara, äidilleni lapsia tärkeämpää oli hänen oma itsensä ja hän oli usein poissa kotoa. En kokenut saavani rakkautta ja ajattelin, ettei minun elämälläni ollut mitään arvoa. Vanhempani kyllä puheissaan opettivat minulle, että elämän tarkoitus ei ole saavuttaa asemaa ja kuuluisuutta vaan elää yltäkylläisellä sydämellä. Mutta todellisuudessa he halusivat, että menisin hyvään yliopistoon, pääsisin hyvään työpaikkaan ja avioituisin niin, että voisin olla siitä ylpeä naapurien edessä. Koin elämäni todella tyhjäksi.

Koska halusin nopeasti päästä pois kotoani, menin pian yliopistosta valmistuttuani 23 -vuotiaana naimisiin. Vanhempieni varoittavan esimerkin vuoksi ajattelin ehdottomasti luovani valoisan ja iloisen kodin. Entisen puolisoni kodissa toimi keskikokoinen yritys. Vauraissa oloissa avioelämä alkoi onnellisesti ja saimme myös lapsia. Koin vihdoin saavuttaneeni onnen. Mutta en kyennytkään pitämään avioliittoamme tärkeänä.

Siinä vaiheessa kun molemmat lapsemme olivat kansakoulussa, minun vastuulleni annettiin entisen mieheni tytäryhtiö, työ oli kiireistä, yrityksen johtamisen vastuu painoi raskaana, koti jäi toissijaiseksi. Olin tytäryhtiön johtajana itsekäs ja itsekeskeinen. En osannut asettaa rajojani oikein, aiheutin muille kipua tyypillisenä asemaani hyväksikäyttävänä kiusaajana. Lasten kasvatustapani kaduttaa myös syvästi.

Sitten entisen mieheni yritys törmäsi talousvaikeuksiin, jotka heijastuivat myös vetämääni tytäryhtiöön. Vanhempi poikani oli silloin yliopistossa ja nuorempi lukion kolmannella luokalla. Hyvin nopeasti taloutemme romahti. Sekä minä että entinen mieheni kärsimme tilanteesta syvästi. Kun jotenkin stipendien tuella nuorempi poikani pääsi yliopistoon ja elämään itsenäisesti, tilanne kärjistyi siihen, että lopulta viisi vuotta sitten avioliittomme päättyi eroon.

Vaikka olin niin suuria unelmia elättänyt avioliiton rakkaudesta, tein suuren synnin erotessani miehestäni. Paljon muitakin syntejä tunnollani oli, mutta en niitä voi tässä jakaa. Lapsilleni olen aiheuttanut haavoja ja tehnyt heitä kohtaan syntiä, jota en kykene mitenkään sovittamaan, vaikka kuinka yrittäisin. Sydämeni kärsi siitä syvästi. En löytänyt elämälle mielekkyyttä ja lukemattomia kertoja ajattelin, että olisi parasta kuolla. Mutta kun ajattelin, miten aiheuttaisin lapsilleni vielä suuremman haavan kuin avioerollani, minun oli pakko jatkaa tuskallista elämääni.

Eron jälkeen palasin vanhempieni kotiin, mutta en kyennyt siellä olemaan puolta vuotta pitempään, koska vanhempani pelkäsivät ihmisten pahoja puheita. Vanhempieni koti on shinto-temppeli, joka on heille periytynyt äitini puolta. Eron jälkeen menin joka päivä shinto-temppeliin rukoilemaan. Shintolaisuudessa ei ole mitään Raamatun kaltaista kirjaa, joka olisi opettanut totuutta, piti vain kädet yhteen liitettynä rukoilla. Mutta vaikka kuinka rukoilin shinto-jumalia en saanut apua sydämeni ahdistukseen. Vaikka kuinka rukoilin, sydämeni oli aina yhtä tyhjä. Ajattelin, että asialle ei voi mitään, koska minä itse olin syntini tehnyt. Tuskalliset päivät olivat minulle jumalien rangaistusta. Elämäni olisi tuskia kantaen syntieni sovittamista. Ajattelin, että kaikin voimin tuskaani kantaen lopulta saisin anteeksi. Koska minulla ei ollut oikeutta elää valoisaa elämää, tuskan kestäminen olisi sovitukseni. Myös vanhempani toivoivat, että sillä tavalla sovittaisin syntini.

Lähdin vanhempieni kodista ja aloitin elämisen yksin lastenhoitajan työssä, mutta sydämeni oli raskas ja ajatellessani omia lapsiani kyynelehdin päivästä toiseen. Surin kovasti menettämääni perhettä, jossa oli kuitenkin ollut paljon yhteistä iloakin. Olinhan lähtenyt pois talosta, jonka olimme rakentaneet entisen mieheni vanhempien tontille ja jossa olimme asuneet 25 vuotta. Kun ajattelin, miltä pojistani tuntuu palata kotiin, josta heidän äitinsä on lähtenyt, sydäntäni pakotti ja kyynelvirta ei loppunut. Lastentarhassa työskennellessäni muistuivat mieleeni omien lasteni vastaavat ajat ja jälleen itketti. Näin jatkui kolme vuotta.

Sellaisessa tilanteessa sain kaksi vuotta sitten kohdata Jeesuksen ensi kertaa elämässäni. Lastentarhassani, jossa olin töissä, aloitettiin Montessori koulutus. Sen yhteydessä menin harjoittelemaan kristilliseen lastentarhaan. Sitä oli 15 kertaa. Joka päivä oli hartaus, jossa lapset lauloivat hengellisiä lauluja ja heille opetettiin Raamatun kertomuksia. Koin tuon jakson sisäisesti parantavana. Montessori koulutukseen kuului uskontokasvatuksen osio. Siinä puhuttiin esimerkiksi paimen- ja sinapinsiemenvertauksista. Kun kerroin kanssani opiskelleelle Hiromi-kolleegalleni, hän ehdotti minulle, että menisin kirkkoon. Kerroin hänelle myös avioerostani. Silloin hän sanoi: ”Uskon, että kirkossa tuskasi muuttuu valoksi.” Mutta en silloin sitä kyennyt uskomaan.

Otin yhteyttä opiskeluaikaiseen kristittyyn ystävääni Noriko. Hän iloitsi siitä, että olin saanut kohdata Jumalan. Kerrottuani hänelle asioitani, hänkin neuvoi minua menemään kirkkoon.

Kun viime kesänä ensi kertaa osallistuin Zushin Evankeliumi kirkon jumalanpalvelukseen, siinä laulettiin virttä, joka sisälsi ajatuksen, että Jumala antaa synnit anteeksi. Ajatus syntien anteeksi saamisesta liikutti minua syvästi ja aloin itkeä. Sitten jonkin aikaa joka kerta, kun tulin jumalanpalvelukseen, virsiä veisattaessa itkin.

Rakasta vihollistasi! Tee muille sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän! Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita! Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi! Ota tukki pois omasta silmästäsi! Kaikki nuo Raamatun sanat osuivat sydämeeni.

Älä tapa! Älä tee huorin! Älä varasta! Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi! Kunnioita isääsi ja äitiäsi! Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Kaikki Herran sanat upposivat sydämeeni.

Pastori Matsumuran opetuksesta opin, että armo on Jumalalta tulevaa yksipuolista rakkautta. Itsestään selvänä pitämäni ajatus, että armon saisi vain tekemällä hyvää kaikin voimin, kääntyi päälaelleen. Minua alkoi hävettää, kun olin kuvitellut pelastuvani omin ponnistuksin hyviä tekoja tekemällä ja kun olin ollut kovin tyytyväinen omaan ajatukseeni.

Olen nyt, mitä olen siksi, että tiedän, että kaikki riippuu Jumalan armosta. Kirkossa käyntini myötä lapsuudesta asti kokemani sisäinen taistelu ja levottomuus on pikku hiljaa vaihtunut rauhaksi.

Aivan niin kuin Hiromi sanoi, aloin nähdä valon. Kun tein parannuksen synneistäni ja turvauduin Jumalaan sydämeeni tuli rauha ja näin valon. Kaikissa elämäni tilanteissa Jumala varjelee minua, tapahtui, mitä tahansa, Hän johtaa minua. Sain levon ja rauhan. Kun sitten löysin sanan ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perheesi pelastuvat”, sain vakuutuksen, että lapseni ovat hyvissä käsissä. Entinen tuskani ja tyhjyyteni on muuttunut uskomattomalla tavalla seesteiseksi ja valoisaksi tunteeksi.

Aloin toivoa kastetta. Kaste kurssilla tajusi, että tuon muutoksen sai aikaan Pyhä Henki. Se johtui siitä, että Pyhä Henki on laskeutunut myös minun sydämeeni. Saan kasteen, Pyhä Henki asuu sydämessäni ja näen valoa siinä, että minua pyhitetään. Haluan tästä eteenpäin elää puhdistettavana, kiitää Jumalan armosta, turvata Jumalaan ja jättää itseni Hänen käsiinsä.

Matka Koreaan ja Japaniin

Kansanlähetyksen Japanin työn 50 -vuotisjuhlaa vietetään 25.11. Aotanin kirkossa Kobessa. Aiomme, jos Herra suo ja elämme, Lean kanssa osallistua juhlaan ja samalla käydä tapaamassa ystäviämme eri seurakunnissa. Menemme Korean kautta, missä Jorma saarnaa 11.11. Halleluja seurakunnan japaninkielisessä jumalanpalveluksessa, josta vastaa tätä nykyä pastori Kang, joka oli useita vuosia työtoverimme Kobessa. Japanissa palvelemme myös HAT Koben ja Nishinomiyan seurakunnan jumalanpalveluksissa.

Herran runsasta siunausta elämääsi!

Jorma ja Lea Pihkala

 

 

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 30.3.2018

Kirje 8.12.2017

Kirje 3.6.2017

Kirje 23.3.2017

Kirje 3.12.2016

Kirje 3.10.2016

Kirje 11.8.2016

Kirje 26.3.2016

Kirje 1.12.2015

Kirje 13.8.2015

Kirje 29.5.2015

Kirje 27.3.2015

Kirje 17.1.2015

Kirje 6.12.2014

Kirje 26.9.2014

Kirje 20.7.2014

Kirje 3.4.2014

Kirje 25.1.2014

Kirje 1.12.2013

Kirje 30.9.2013

Kirje 9.7.2013

Kirje 14.4.2013

Kirje 1.12.2012

Kirje 12.7.2012

Kirje 18.5.2012

Kirje 27.3.2012

Kirje 30.1.2012

Kirje 28.11.2011

Kirje 27.9.2011

Kirje 28.7.2011

Kirje 31.5.2011

Kirje 30.3.2011

Kirje 31.1.2011

Kirje 1.12.2010

Kirje 18.9.2010

Kirje 17.7.2010

Kirje 17.5.2010

Kirje 24.3.2010

Kirje 28.1.2010

Kirje 29.11.2009

Kirje 26.9.2009

Kirje 27.7.2009

Kirje 20.5.2009

Kirje 28.3.2009

Kirje 24.1.2009

Kirje 5.11.2008

Kirje 23.9.2008

Kirje 17.7.2008

Kirje 21.5.2008

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999