Kristus on totisesti ylösnoussut!
Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. (Joh. 14:3)
Kun oman ikäluokkani ystäviä ja työtovereita alkaa yksi toisensa jälkeen muuttaa ajasta iankaikkisuuteen, joutuu väkisinkin miettimään kulunutta hyvin nopeasti kiitänyttä elämää ja edessä olevaa poisnukkumista. Hiljattain tyttäremme Hannan appiukko, meidän rohkaiseva esirukoilijamme Leo Iisakki Kiviniemi (90) sai kutsun Herran luo.
Raamattuhan käyttää uskovan ihmisen ajallisesta kuolemasta pääsääntöisesti ilmaisua ”poisnukkuminen.” Koska Jeesuksen kärsi Golgatan ristillä kaiken syntiemme rangaistuksen, uskovan poisnukkumiseen ei liity enää mitään rangaistusta toisin kuin niiden kohdalla, jotka ovat vielä pelastuksen ulkopuolella. Silti uskovankin ajallisen elämän päätökseen saattaa sisältyä sairautta ja kipua, mutta ne eivät ole rangaistusta, vaan ne kuuluvat Jumalan pyhittävään työhön, jossa Herran oma riisutaan kaikesta omavanhurskaudesta. Hänelle jää jäljelle vain Jumalan armo Kristuksessa. Itsestään tyhjennettynä hänen päälleen puetaan sitten uusi ylösnousemusruumis, joka on uskonkilvoituksen päätös. Siitä ruumiista Raamattu sanoo, että pelastetut säteilevät kuin aurinko. Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5. luvun alussa siitä näin:
Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme hajotetaankin, meillä on taivaissa Jumalan valmistama asunto, ikuinen koti, joka ei ole käsin tehty. Täällä me huokailemme ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun olemme pukeutuneet siihen, meitä ei enää havaita alastomiksi. Me, jotka olemme tässä majassa, huokailemme ahdistuneina. Emme näet tahdo riisuutua vaan pukeutua, niin että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Jumala itse on valmistanut meidät juuri tähän ja on antanut meille vakuudeksi Hengen. Siksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota.
Eräs uskova mies kysyi pastoriltaan: ”Miksi isäni joutui ennen kuolemaansa kärsimään kolme kuukautta suuria kipuja ja tuskaa, vaikka hän oli uskova mies?” Pastorin vastaus oli yllättävä: ”Jumala halusi hänen uskovan, että hän tosiaankin kuolee!”
Kaikki ihmisethän tietävät kuolevansa, mutta hyvin harva todella myös uskoo omaan kuolemaansa, joka voi tapahtua milloin vain. Jos uskoisivat, niin he valmistautuisivat myös siihen tekemällä parannuksen kaikista synneistään ja sopimalla kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita vastaan heillä on jotain.
Jos keskiverto japanilaiselta, jolla on ollut normaali koti, kysyy, minne hän tahtoisi mennä kuoltuaan, niin vastaus kuuluu: ”Sinne missä äiti on.” Siis paikkaan, josta löytyisi rakastava vastaanottaja.
Kiirastorstai-iltana ennen seuraavan päivän ristiinnaulitsemista Jeesus lupasi mennä valmistamaan omilleen sijaa. Valmistaminen tapahtui siten, että Hän avasi omilleen tien Isän kotiin, siis sinne missä Hän itsekin on. Hänen tiensä kulki ristin kuoleman, haudan, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen kautta. Ristillä hän sovitti syntimme ja avasi tien elämään. Ylösnousemuksen aamuna Hän kukisti kuoleman ja Saatanan vallan. Näin ollen hänen seuraajansa saavat kulkea saman tien poisnukkumisen, haudan, ruumiillisen ylösnousemuksen kautta Hänen valmistamaansa kotiin.
Jeesus palasi omiensa luokse jo ylös noustuaan, sitten uudella tavalla helluntaina, kun Hän tuli heidän luokseen Pyhässä Hengessä. Jokaista omaansa Hän on myöskin ottamassa vastaan sillä hetkellä, kun ajallinen kuolema eli poisnukkuminen tulee hänen osakseen. Viime kädessä Herra tulee omiaan vastaan, kun Hän saapuu toisen kerran maan päälle suuressa kirkkaudessa. Sen takeena meillä on hänen riemullinen voittonsa kuolemasta.
Ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesus rukoili omiensa puolesta näin:
Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. (Joh. 17:24)
Kun Hän tulee ja ottaa meidät vastaan, saamme katsella Herran koko kirkkautta. Pääsemme ihailemaan ja ylistämään Hänen rakkauttaan, hyvyyttään, puhtauttaan, kauneuttaan, laupeuttaan, pyhyyttään, voimaansa, kunniaansa. Meille ei tule olemaan mitään ihanampaa, kuin saada katsella ja ylistää Häntä kasvoista kasvoihin. Saamme riemuita Hänen kunniamerkeistään, teurastetun Karitsan haavoista, jotka kertovat Hänen ikuisesta rakkaudestaan. Saamme ylistää Häntä uuden maan ja uuden taivaan valossa, joka loistaa Isästä ja Hänestä. Saamme aina olla Hänen kanssaan, joka haluaa myös olla meidän kanssamme.
Sillä hetkellä kun silmämme ajassa sulkeutuvat, saamme nähdä Hänet. Mikä turva ja mikä ihana toivo on Herran omilla, vaikka täällä ajassa vielä kohtaamme monenlaisia taisteluita. Tie perille asti on valmis ja avoin jokaiselle, joka turvautuu Hänen uhriinsa Golgatalla omien syntiensä sovituksena.
Talvesta kevääseen
Lean kanssa olemme viettäneet aika tavallisia eläkeläisten päiviä. Olemme käyneet jumalanpalveluksissa Espoon Kotikirkossa, pitäneet Raamattu-piiriä kotonamme, iloinneet lastenlasten tapaamisista ja yrittäneet pitää yllä fyysistä kuntoamme. Lea täyttää tänä vuonna 78 ja Jorma 75. Lauantaina 13.4. tuli täyteen 50 vuotta yhteistä taivalta avioliitossa.
Voimien sallimissa rajoissa olemme pyrkineet tapaamaan ystäviä ja osallistumaan evankeliumin työhön. Lea on pitänyt pyhäkoulua ja käynyt tapaamassa sairaita sekä opettanut naisten kokouksissa. Jormalla on keskimäärin kerran kuussa saarnoja. Lisäksi hän on opettanut Kansanlähetysopistolla ja kiertänyt pitämässä raamattutunteja muutamilla paikkakunnilla.
Isompana projektina Jorma on kääntänyt japanin kielestä fantasiaromaania, joka kertoo Jeesuksen elämän opetuslasten erityisesti Pietarin näkökulmasta. Urakka jatkuu vielä ainakin toukokuun loppuun asti, sillä sivuja tässä kaksiosaisessa romaanissa on 700. Sitä lukiessa on avautunut joitakin Uuden Testamentin kohtia uudesta näkökulmasta.
Sydämemme liikkuu yhä päivittäin myös Japanissa, sillä rukoukset kantautuvat sinne. Lisäksi sieltä saamme viestejä ja saamme myös silloin tällöin jutella internetin välityksellä sikäläisten kanssa.
Pääsiäisiloa ja Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!
