Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen...Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Älkää vain antako vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. (Gal. 5:1,13)
Osallistuimme Lean kanssa Euroopan japaninkielisten seurakuntien kesäkonferenssiin Romaniassa heinäkuun viimeisellä viikolla. Osallistujia oli monista maista noin 220. Saimme kuulla syvällistä raamattuopetusta, jakaa ajatuksia ja rukoilla monien tuttujen ja uusien ystävien kanssa. Saimme myös ylistää Herraa mahtavalla veisuulla ja musiikilla. Nelipäiväisen kokouksen teema oli ”Elämä vapautettuna”. Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Romanian vapautumisesta kommunismin vallasta. Siirtyminen kommunismin tyranniasta kapitalistiseen vapauteen ei tietenkään ole antanut ihmisille varsinaista sydämen vapautta. Sen voi tuoda vain evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.
Ennen vallankumousta suuri joukko kristittyjä kärsi marttyyrikuoleman tai joutui kärsimään vankiloissa kidutusta Richard Wurmbrandin tavoin. Häntä maan kristityt pitävätkin lähes ”pyhimyksen” arvossa. Hänen merkitystään käsiteltiin kokouksessa samoin kuin vapautumisen jälkeistä laajaa herätystä, jonka hedelmänä Romaniasta on lähtenyt mm. islamilaiseen maailmaan merkittävä määrä lähetystyöntekijöitä.
Vapaus
Johdannossaan kirjaansa "Kristityn vapaudesta" Martti Luther kirjoittaa näin: "Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen. Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen."
Niin ristiriitaisen tuntuisilta kuin nämä kaksi lausetta vaikuttavatkin, ne ilmaisevat erittäin syvällisesti ja osuvasti sen, millainen Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhrin perusteella syntinsä anteeksi saanut, Jumalan lapseksi päässyt pelastettu ihminen, elävä kristitty on. Raamatullinen käsite vapaus eroaa ratkaisevasti Ranskan vallankumouksesta asti maailman laajuisesti levinneen ihmiskeskeisen humanismin vapausajattelusta. Jälkimmäinen lähtee siitä, että ihmisen pitää päästä vapaaksi kaikista niistä ulkoisista rajoituksista, jotka häntä sitovat. Vasta kun ihminen pääsee toteuttamaan sitä, mitä todella haluaa, hän on tämän valistusajattelun mukaan vapaa. Vasta kun hän on päässyt itsenäiseksi taloudellisista, kulttuurin asettamista, poliittisista ja yhteiskunnallisista siteistään todelliseen itsenäisyyteen ja itsellisyyteen, ja pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, hänen voidaan sanoa olevan vapaa. Mutta raamatullisesti arvioituna tämän kaltainen "vapaus" on vain vapauden irvikuva, se on pikemminkin omien halujensa, himojensa ja itsekkäiden tunteidensa orjuutta. Tai vielä tarkemmin se on mitä inhottavinta lihan (=Jumalasta erossa oleva ihmisen syntinen luonto) orjuutta. Äärimmilleen vietynä tämä humanistinen vapaus ei pyri vapauttamaan ihmistä vain toisten ihmisten siteistä vaan myös Jumalasta. Lopputuloksena onkin vastoin kaikkia kuvitelmia Saatanan orjuus.
Ei liene liioittelua väittää raamatullista vapautta tuon tämän päivän virvatulivapauden täydeksi vastakohdaksi. Todellinen vapaus ei edellytä paikallisista tai yhteiskunnallisista siteistä irrottautumista. Jumala vapauttaa ihmisen hänen sydämessään asuvan lihan ja synnin vallasta. Se ei ole ensi sijassa vapautta jostakin, vaan vapautta johonkin. Tie tähän vapauteen on Jumalan Sanan totuudessa, jonka voimalla sydämen siteet tulevat valoon. Jeesuksen Kristuksen ristin rakkauden voimalla nuo siteet murtuvat, synnit saadaan anteeksi ja suhde Jumalaan palautuu. Vaikka jouduttaisiin elämään ulkoisten olosuhteiden ja toisten ihmisten sitomina, yhteydessä Jumalaan päästään kokemaan vapautta ja ulkoiset muurit ylittävää vaputta rakastaa toisia ihmisiä, toimia heidän todelliseksi parhaakseen.
Raamatussa tätä Jumalaan sidottua rakkautta kuvataan avioliittoon liittyvin ilmaisuin. Avioliittohan on eräässä merkityksessä eräs kaikkein syvimpiä siteitä ihmisten välisissä suhteissa. Avioerojen, avoliittojen ja "vapaan" seksin aikakautena ihmiset yrittävät päästä tuostakin siteestä "vapaaksi", mutta seurauksena on kimppu erittäin hankalia ihmissuhteita ja yksinäisyyden tuskaa eikä suinkaan vapautta. Jumalan tarkoittama avioliitto, johon häneltä jatkuvasti pyydetään myös uutta rakkautta, ei todellisuudessa ole mikään kahle, vaan suurinta inhimillistä vapautta. Siinä saa etuoikeuden ilahduttaa toista ja vastata toisen toiveisiin ja tarpeisiin ja kokea todellista vapautta ja iloa.
Muistan kun lukioaikana olimme pienen ryhmän kanssa pitämässä evankelioimiskokousta Hämeenlinnan vankilassa, eräs ryhmäläisistä aloitti todistuksensa tähän tapaan: ”Olen nyt kaksinkertaisesti vapaa! Löysin vapauden täällä vankilassa ollessani. Olin ulkoisesti vanki, mutta Jumalan Sana Raamattu paljasti synnin kahleet sydämessäsi ja Jeesuksen Kristuksen kallis sovintoveri puhdisti sydämeni. Sain syntini anteeksi ja omantunnon vapauden. Pääsin synnin, kuolemanpelon ja Saatanan kahleista vapaaksi täällä vankilassa. Kun sitten pääsin siviiliin, sain myös ulkoisen vapauden, jota en toki vähättele, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen vapauteen, jonka Jeesus antaa, kun taivumme totuuteen hänen edessään ja huudamme häntä sydämestämme avuksi, omaksi Pelastajaksemme. Hän ei heitä pois ketään, joka hänen luoksensa tulee!”
Japanilaiskonferenssissa korostettiin sitä, että kristityn vapaus edellyttää myös taistelua niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät viemään uskovaa takaisin orjuuteen. Vapaus voi toteutua vain Hyvän Paimenen kaitsemassa uskovien laumassa, seurakuntayhteydessä, jossa Herran totuuden ja armon sana saa meitä johdattaa yhä suurempaan vapauteen Kristuksessa. Herran oma saa olla vapaa myös ”kuoleman varjon maassa”, jonka läpi Herra omansa vie lopulliseen kirkkauden valtakuntaan riemuitsemaan Jumalasta.
Ajan vaivoista taivaalliseen vapauteen
Keväällä kerroin, miten Hanna tyttäremme appiukko Leo Kiviniemi pääsi vanhurskasten lepoon. Elokuun 3. päivä hänen 90 vuotta täyttänyt vaimonsa Annukka pääsi myös Herran luo monivuotisen sairauden jälkeen. Seppo Hannan mies kirjoitti äidistään ja meidän uskollisesta esirukoilijastamme näin:
”Äiti on poissa ja me viisi lasta jälkeläisinemme jäämme häntä kaipaamaan. Äiti oli vanhan ajan kansakoulunopettaja, joka oli kätevyydessään vailla vertaa leipurina, kokkina ja vaatturina. Hänen elämäänsä väritti vahvasti klassinen kristinusko, joka näkyi hänen runoissaan, puheissaan ja vapaaehtoistyössä sielunhoitajana. Hänen viimeiseksi sanakseen jäi ”Halleluja” joka kumpusi pari vuotta sitten jostakin sairasvuoteen syövereistä kun hänelle oli soitettu Händelin Messiasta.”
”Jos Jumala olisi omaa mielikuvitustani tai keksintöäni Hän ei sallisi sellaista kärsimystä, jota jouduin vuosien ja viimeisten päivien aikana seuraamaan. Mutta Hänen täytyy olla tätä suurempi. Elämän suuriin ”miksi” -kysymyksiin vastaukseni ovat loppuneet jo aikaa sitten. Mutta sydäntäni lohduttaa ajatus siitä, että äiti jakaa nyt iankaikkisuuden ilot isäni kanssa. Tulen lukemaan hänen uusimmat runonsa suurella mielenkiinnolla sitten joskus kun jälleen tapaamme.”
Espoon kotikirkko
Espoon Kotikirkko Jorma jäi vuoden alusta pois Espoon Kotikirkon mentorin tehtävästä, mutta on jatkanut kerran kuussa saarnojen pitoa ja opettamista kesäleireillä. Nuorekas seurakunta on pikku hiljaa kasvanut ja sen nuoret paimenet tekevät todella hyvää työtä.
Kansanlähetyksen kuviot
Olemme Lean kanssa kiertäneet jonkin verran eri seurakunnissa saarnaamassa jumalanpalveluksissa ja pitämässä lähetystilaisuuksia ja raamattuopetuksia. Myös Kansanlähetysopiston joitakin kursseja on ollut ohjelmassa.
Kesällä Lea osallistui Kansanlähetyspäivien kuoroleirille ja tyttäremme Kaarina Savosen vetämään juhlakuoroon. Iloitsimme kun päivillä siunattiin lähetettäväksi Japaniin HAT Koben seurakuntaan veteraanilähetit Jukka ja Helena Kallioinen. Japanin kentän lähettien määrä onkin viime aikoina vähentynyt huolestuttavan nopeasti mitä erilaisimmista syistä. Onneksi lähetyskurssilla on kaksi perhettä valmistautumassa Japanin työhön.
Yhteydet Japaniin
Saimme iloksemme päiväksi vieraaksemme Itä-Tokushiman seurakunnasta rouva Miho Koonon, joka tuli varta vasten Japanista tapaamaan Pirkko Valkamaa kuultuaan tämän vakavasta sairaudesta. Pirkko on merkinnyt tavattoman paljon Mihon elämässä. Uskon, että hän edusti myös koko Itä-Tokushiman seurakuntaa, jonka Sakari ja Pirkko Valkama saivat olla aikanaan aloittamassa.
Ilo on ollut saada myös osallistua hiukan Suomessa asuvien japanilaisten pienen O.V.M.C. seurakunnan toimintaan. Tämä pieni seurakunta kokoontuu sekä Rovaniemellä että pääkaupunkiseudulla ja sillä on kirkas näky evankeliumin viemisestä pelastumattomille.
Kirjoitusprojektit
Kesäkuun alussa valmistui suomenkielinen käännös ”Isrianin tarinasta”. Se kertoo evankeliumien tarinan Pietarin ja muiden opetuslasten näkökulmasta. Kirja julkaistiin vuosi sitten Japanissa. Toivon, että syksyn mittaan lopullinen suomenkielinen versio saataisiin päivänvaloon. Lisäksi sain valmiiksi suomenkieliset opiskelukysymykset Uuteen Testamenttiin. Niiden japaninnos on myös loppusuoralla.
http://www.pihkala.net/KysymyksetSF/IndexKysymykset.htm
Perheuutiset
Lauri ja Asko Palmu ovat jatkaneet jo 13 vuotta lähetystyössä Japanissa kolmen lapsensa kanssa. Heinäkuussa joukko entisten japaninlähettien lapsia järjesti lapsilleen tilaisuuden tutustua heidän entiseen kouluympäristöönsä entisen JASUKON (Japanin suomalainen koulu) tiloissa. Mukana oli myös Asakon kaksosveli Tomio perheineen.
Toisen poikamme Sampon 11 vuotta kestänyt työ KoneCranes yhtiössä vaihtuu Nixu tietoturvayhtiöön.
Muuten lapsemme ja lastenlapsemme ovat hyvissä voimissa. Me vanhuksetkin olemme ikäämme nähden hyvässä kunnossa, vaikka voimavarat pikku hiljaa heikkenevätkin.
Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!
Jorma ja Lea Pihkala
