Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Tosi, jolla on Daavidin avain, ja joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Minä olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Tosin sinun voimasi on vähäinen, mutta sinä olet ottanut sanastani vaarin etkä ole kieltänyt nimeäni. ( Ilm. 3:7-8)
Kristityn elämän ja kristillisen seurakunnan elämän salaisuus ei ole siinä, kuinka voimakas hän/se on tai millaiset voimavarat, lahjat ja tulotaso sillä on käytettävissään. Ratkaisevaa on se, miten Herra Jeesus rajattomassa vallassaan ja voimassaan suhtautuu siihen. Hän tuntee ja tietää kaiken meistä. Mitään ei Häneltä voi eikä tarvitsekaan salata.
Kun Herra avaa oven pienelle ja voimavaroiltaan mitättömälle, mitkään ulkoiset esteet eivät voi nostaa tietä pystyyn. Ratkaisevaa on se, että Herran oma ja Hänen seurakuntansa pitää tiukasti kiinni Herran omasta sanasta. Niin pian kuin lipeämme siitä pois, olemme tuuliajolla. ”Jos jollakin on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
HAT-Koben uudet tilat
Jotain tuon lupauksen toteutumisesta olemme viime päivinä kokeneet vaatimattoman HAT-Koben pioneerityön aloittamisen suhteen. Kun runsas vuosi sitten Herra johti yhteen kolme eri tahoa, jotka olivat jo usean kuukauden ajan rukoilleet HAT-Koben alueen ihmisten pelastumisen puolesta, yhteinen lähtökohtamme oli se, että jos pysymme Herran sanassa, saamme nähdä, että Herra voi viedä pelastustekojaan eteenpäin ja muuttaa ihmisten elämää.
Kun työn alkamiseen liittyvä päätöksentekoprosessi oli viime kesänä saatu päätökseen, aloimme etsiä toden teolla seurakunnan työhön välttämätöntä kokoustilaa. Sopivia liikehuoneistoja ei ollut tarjolla ja yksi toisensa jälkeen muutkin mahdollisuudet pitivät ovensa kiinni. Lopulta saimme käyttöömme kolmeksi tunniksi viikossa erään ammatillisen kurssikeskuksen seminaarihuoneen (vastoin sen periaatteita – johtaja oli joskus lapsuudessaan käynyt pyhäkoulussa ja omalla vastuullaan antoi tilan käyttöömme sillä ehdolla, että emme saa missään mainoksessa mainita laitoksen nimeä ja meidän tulee löytää uusi paikka mahdollisimman pian.) Tilassa emme myöskään voineet pitää lasten kokouksia, koska se sijaitsi lapsille vaarallisessa teollisuushallin osassa. Kaikesta huolimatta Herra on johtanut jumalanpalveluksiin useita etsiviä ihmisiä. Kahden kastejuhlaa saamme viettää pääsiäisenä uusissa tiloissa, jos Herra suo ja elämme.
Kokoustilan etsiminen jatkui sitten syksyn ajan. Saimme vihiä siitä, että joulukuun alkupuolella vapautuu liiketila aivan ihanteelliselta paikalta. Aloimme pommittaa puheluilla tämän valtion omistaman liikehuoneiston käytöstä vastaavaa yhtiötä. Usean puhelun jälkeen lopulta marraskuussa sieltä lähetettiin nuorehko myynnistä vastaava mies ketomaan meille kohteliaaseen japanilaiseen tapaan, että valtiollisia kohteita ei voi vuokrata uskonnolliseen eikä poliittiseen käyttöön. Mutta keskustelumme jälkeen mies joutui toteamaan, että hänellä ei itsellään olisi mitään meidän seurakuntamme kaltaista toimintaa vastaan.
Sitten Herra lähetti avuksemme kansainvälisen talouskriisin eikä etsinnästä huolimatta ketään muuta vuokralaista tilalle löytynyt. Kun mekin vaihdoimme strategiaa niin, että päätimme anoa vuokrausta yksityishenkilön nimellä kristilliselle kulttuurikeskukselle, yhtiö päätti viedä anomuksemme ylemmälle taholle eli valtiollisen omistajan päättäville elimille. Yllättäen siellä tulikin heitä vastaan kristitty johtaja, joka oli heti valmis antamaan luvan vuokraukseen ja esittämäämme toimintaan.
Monien byrokratian mutkien jälkeen lopullinen viiden vuoden sopimus allekirjoitettiin 26.3. Sitä ennen oli tosin jo päästy huoneiston remonttia tekemään, sillä tyhjään tilaan oli rakennettava vessat, keittokomero, varastotila ja pieni sakasti. Juuri tätä kirjoittaessani remontti on valmistunut. Sitä tekemään Savosta asti tänne lensi talkoisiin kolme raavasta miestä, Pekka Huttunen, Ilkka Valkonen ja Hannu Jauhiainen. He saivat aikaan myös hienot kalusteet (saarnastuolin, alttaripöydän jne) kokoustilaa varten. 5.4. pääsemme aloittamaan uusissa tiloissa täysimittaisen kokoustoiminnan.
Uusissa tiloissa on tarkoitus käynnistää ruokapiiri, lasten kokoukset, Raamattu-piiri, suomen-, korean- ja englanninpiirit sekä myöhemmin nuorisotyötä. Lasten tavoittamiseksi pidämme 18.4. lasten juhlat, joista pyrimme keräämään pyhäkoululaisia. Lapsityössä pyrimme noudattamaan Japanissa yleistynyttä MEBIG nimistä toiminnallista mallia.
Raamattukoulu
Maaliskuun 1. päivänä pidettiin Koben Luterilaisen Raamattukoulun 59. vuosikurssin haikeita päättäjäisiä. Niitten jälkeen tosin pidettiin vielä kolmen päivän lyhytkurssi, jossa pääluennot piti Mailis Janatuinen. Parhaimmillaan kuulijoita oli kolmisen kymmentä ja palaute todella hyvää. Eräs lyhytkurssilla käyneistä, HAT-Koben noin 35 -vuotias nainen ilmoitti juuri toissapäivänä haluavansa tulla koko vuoden kurssille. Uusi vuosikurssi 60 alkaa 5.4. ja hakuaika jatkuu siihen asti. Rukoilemme, että Herra lähettäisi vielä uusia tulijoita.
Länsi-Japanin ev.lut. kirkko
Helmikuun 11. päivä vietettiin suurta juhlaa, kun Aotanin uusi kirkko vihittiin käyttöön. 40 vuoden rukous ja uhraaminen tuotti kauniin hedelmän. Leakin pääsi jatkamaan Aotanin ruokapiiriä uusissa modernissa tiloissa.
Tämän vuoden kirkon vuosikokouksessa runsas viikko sitten vihittiin kätten päälle panemisella pastoriksi Jun’ichi Ishimaru. Elämme Japanissa protestanttisen lähetystyön 150. juhlavuotta. Samalla tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Länsi-Japanin ev.lut. kirkon työ alkoi Norjan Luterilaisen Lähetysliiton toimesta. Kesällä pidetään asian merkeissä syventymispäivät, joihin on tulossa vieraita myös Hong Kongista ja Taiwanilta. (JP)
Aotanin kirkon vihkijuhlan osanottajia
Lea jatkaa
Kevään ensimerkit täällä Japanissa ovat kirsikankukkien puhkeaminen kukkaloistoon. Vielä on puut vain osin kukassa ja kukkanuput odottavat lämpöisempiä ilmoja. Sisälämpötila on yöllä plus 10 astetta. Villaista peittoa ja asua vielä tarvitaan. Lumikellot ja erilaiset narsissit ovat täydessä kukassa. Tänään aamulla kuulin japaninsatakielen laulavan. Me asumme lähellä vuoria, jossa lintuja ja muita eläimiä on. Yleensä on aamuisin varikset pitäneet kovaa meteliä.
Helmikuun 22 päivä kävin japanilaisen ryhmän kanssa Etelä-Koreassa. Olimme neljä päivää tutustuen lähinnä Souliin ja siellä Halleluja kirkon toimintaan. Kirkossa on noin 10000 jäsentä, joista lähes puolet on aktiivisia maallikkoja. Jokainen käy viikolla Raamattu-ryhmässä, joita oli 500. Myös jokainen evankelioi ja joka aamu on rukousryhmiä koolla. Kirkosta on lähetetty lähetystyöhön 200 lähettiä eri puolille. Kirkolla on oma hotelli ja monta omaa linja-autoa liikennöi. Vanhus- ja vammaistyön ammattilaiskristityt tekevät vapaaehtoistyötä. Kirkko on rakennettu osin vuoren sisään ja kerroksia on viisi. Vuoren sisätiloissa on autoille ja linjureille paikoitustilat. Hissejä on kirkossa kuusi ja yhdet liukuportaat. Nuorille on urheiluhalli ja eri musiikki- ja bändihuoneet. Ruokasali vetää 700 ihmistä kerralla aterioimaan ja kahvioita on lukuisia. Itse kirkkosali on suuri, muodoltaan kattilamainen ja penkit on porrastettu. Sinne mahtuu runsaat 5000 ihmistä kerralla.
Oli suurenmoinen kokemus olla jumalanpalveluksessa. Monisatapäinen kuoro lauloi ja jousiorkesteri soitti sekä kaksi varsin hyvä äänistä laulajaa lauloi meidän kuuntelijoiden sydämiin. Korealaisten suuri rakkaus Jeesukseen puhutteli. Heille Jumalan Sana on niin ja aamen. He haluavat elää parannuksessa ja armon tuntemisessa ja ottavat Sanan vastaan jokapäiväiseen elämäänsä. Uudessa pioneeri työpisteessämme täällä Japanissa meillä on Korean Halleluja kirkon jäsenpariskunta auttamassa työssämme, pastori Kang ja rouva Jang. Koreassa on tällä hetkellä maan päättäjissä tunnustavia kristittyjä jäseniä puolet ja presidentti on erään kirkon vanhemmiston jäsen. Etelä- Korea on kaunis ja siisti maa. Matka oli monin tavoin hyvä kokemus.
Taru Kostiainen, Sinikan kummitäti on täällä ensimmäistä kertaa. Hän toimii Helsingissä lähettäjärenkaamme sihteerinä. Hän on tutustumassa Kansanlähetyksen lähetystyöhön eri työpisteisiin yksityismatkallaan. Hän tuli juuri parhaaksi myös avustamaan uuden työtilan mainoskampanjassa. Hänelle on myös tarkoitus näyttää Länsi-Japanin parhaita nähtävyyksiä.
Japanin vuoret ja meri ovat upeita. Kiotoon mennessä vanha kaupungin osa on täynnä vanhaa rakennuskulttuuria temppeleineen sekä kauniine puutarhoineen. Kaupunkimme Kobe koki 14 vuotta sitten suuren maanjäristyksen, jossa kuoli 6400 ihmistä. Kaupunki on uudestaan rakennettu toinen toistaan korkeammilla kerrostaloilla. Maanjäristysmuseo on sijoitettu Hat-Kobeen eli on uuden kirkkotilamme läheisyydessä. Se on kokemisen arvoinen paikka. (LP)
Sydämellinen kiitos esirukouksista, uhreista ja monenlaisesta muistamisesta.
Herran runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
