Jorma ja Lea Pihkalan ystäväkirje 3/2020

Jorma ja Lea Pihkala
Punkankuja 6 D
12310 Ryttylä
Puh. 09 3157 7122
　　　Jorma 045 185 7511
　　　Lea 045 329 7775
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
　　　Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net

Jouluna 2020

Siunattua Joulua ja Armon Vuotta 2021, rakkaat ystävät!

Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." (Joh. 18:37)

Jouluna meidän on syytä katsoa, mitä Jeesus itse puhui omasta syntymästään. Hän teki niin myös yllättävässä tilanteessa eli seistessään Pilatuksen edessä juuri ennen kuolemantuomionsa julistusta. Hän korosti sitä, että Hänen syntymänsä oli samalla myös tulemista. Hän tuli Isän luota taivaallisesta kirkkaudesta kulkeakseen meidän syntiemme sovittajana ristin kärsimysten ja ylösnousemuksen kautta takaisin Isän oikealle puolelle kirkkauden valtaistuimelle.

Aiemmin Jeesus oli kertonut omille lihallisille veljilleen, miksi ihmiset vihasivat Häntä: Teitä maailma ei voi vihata, mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahoja. (Joh. 7:7)

Japanilaisille kristinuskosta kiinnostuneille etsiville kaikkein vaikein asia ymmärtää on Jeesuksen kärsiminen ristillä. Eräs totesi: ”En minä ainakaan niin suurta syntiä ole tehnyt, että Jeesuksen olisi minun vuokseni noin kauheat tuskat pitänyt kärsiä.” Tietenkin suomalaisilla etsijöillä on aivan sama vaikeus. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että ihmiset eivät näe tai halua myöntää omaa syntisyyttään ja sen hirvittävää syvyyttä.

Jeesus tuli totuuden Kuninkaana todistamaan meille, millainen Jumala on pyhyydessään ja miten hirveää synti on ja kuinka kauhea sen tuomio. Mikään muu kuin rangaistus ei voi syntiä poistaa ja loukattua Jumalan pyhyyttä hyvittää. Mutta juuri tuon totuuden tähden ihmiset tänäänkin vihaavat Kristusta. Totuutta synnistä ei saisi heille kertoa. Se on pahinta mahdollista ”syyllistämistä”.

Mutta Jumalan suurta armoa on, että jotkut kuitenkin taipuvat totuuden alle. He suostuvat kuulemaan Jeesuksen tuomion itsestään. Mutta samalla heille avautuu ihmeellinen armon valtakunta: Suurin totuus, jonka Jeesus haluaa meidän tuntevan, onkin sanoma Hänen käsittämättömän suuresta armostaan. ”Minä kannoin sijastasi rangaistuksen, joka sinulle kuuluisi. Sinä saat kaiken anteeksi. Vereni sovitti kaiken pahuutesi. Saat ilmaisena lahjana Jumalan lapsen iankaikkisen autuaan osan.”

Vuonna 2001 Katsuyuki Yoshimoto todisti, miten Herra vei hänet totuuteen itsestään ja lopulta totuuteen Jeesuksen lunastuksesta:

Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä ihmiselle on kaikesta vaivannäöstään, jolla hän vaivaa itseään auringon alla? (Saarn. 1:2,3)

Kun silmäni osuivat näihin Saarnaajan kirjan sanoihin, jotenkin silmistäni alkoi valua loputtomasti kyyneleitä. Sanat kertovat sen, miten olin elänyt maailmassa, jossa yritin juoda elämän vettä tyhjyyden kaivosta. Merkillisellä tavalla vuosituhannen vaihteen jouluna 2000 minut johdettiin Aon kirkkoon. Nyt saan tässä todistaa ja kiittää koko sydämestäni Herraa siitä, miten Jeesuksessa Kristuksessa sain syntini anteeksi ja osallisuuden ikuiseen elämään. Haluan jakaa runsaan vuoden ajalta kokemuksiani, jotka johtivat minut pelastukseen.

Taakse katsoessani näen, miten elin lukemattomien syntien sitomana tajuamatta sitä itsekään. Niitä olivat muun muassa piittaamattomuus, epätoivo, harhakuvitelmat, nihilismi, itsekkäiden halujen tyydyttäminen, itsenhalveksunta, itsevanhurskaus, pelkuruus, ylpeys, kovasydämisyys, julmuus, ulkokultaisuus, itsekorotus, ärtyneisyys, katkeruus, laiskuus, halveksunta, petos, turhan kunnian pyyntö, itsekidutus jne.

Minulla, joka olin tuollainen, on kaksi jo aikuiseksi varttunutta lasta. He merkitsivät minulle elämän sisällystä ja iloa. Yritin kasvattaa heitä parhaani mukaan hyvään ajatteluun ja elämään. Mutta sitä mukaan kuin he kasvoivat, he siirtyivät vanhempien vaikutuksen ulkopuolelle. Lopulta päädyin siihen, että en voi kuin hiljaa seurata heidän elämänsä suuntaa. Samalla muistin syvyyksistä alkoi nousta esiin kasvatustapoihini liittyvää katumusta ja surua. Sisimmästäni nousi rukouksen kaltainen huokaus, jossa jouduin jättämään heidän tulevaisuutena jonkin yliluonnollisen voiman haltuun. Samalla myös tyhjyyden tunne alkoi jäytää sisintäni. Koin joutuneeni umpikujaan. Alkoi tuntua siltä kuin joku olisi haastamassa minua.

Niissä tunnoissa viime vuoden huhtikuussa poikani, joka oli lukioikäisenä aiheuttanut jonkin verran huolta meille vanhemmille, ilmoitti yllättäen, että hän aikoo ottaa kasteen. Pian sen jälkeen hänet kastettiin emmekä me vanhemmat olleet paikalla sitä todistamassa. Kumma kyllä pian sen jälkeen minulle tapahtui yksi toisensa jälkeen asioita, jotka ajoivat minut arvioimaan siihenastista elämääni ja katumaan edesottamuksiani.

Ensiksi elokuussa tyttäremme ja meidän vanhempien ajatukset joutuivat ensi kertaa törmäyskurssille, joka aiheutti voimakkaan tunnemyrskyn. Olimme murheissamme, kun meidän vanhempien ajatukset eivät saavuttaneet tytärtämme ja aloimme epäillä kasvatusmenetelmiämme. Tilanne vei siihen, että joksikin aikaa me puolisot emme kyenneet puhumaan toisillemme. Huoli ja osaltaan vaihdevuosivaivat aiheuttivat sen, että syyskuussa vaimoni romahti ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Onneksi tilanne ei ollut vakava, vaan hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Myöhemmin kun epäiltiin ongelmia aivoissa, hänelle suoritettiin aivojen verisuonten tutkimus. Myöhemmin hän kertoi, että hän oli valmistautunut jo kuolemaansa. Minuakin huolestutti useampaan otteeseen hänen mahdollinen kuolemansa. Senkin jälkeenkin hänellä oli useita kohtauksia, joissa hänet vietiin Kasain kaupungissa sijaitsevasta työpaikalta Nishiwakin kaupunginsairaalaan. Joka kerta tutkimukset osoittivat kuitenkin, ettei ollut aihetta huoleen.

Noiden asioiden jatkuessa lokakuussa halusin hiukan kohottaa masentunutta mielialaamme ja ostin omatunto hiukan kolkuttaen mielenjohteesta Mersun, johon meillä ei olisi ollut varaa. Kun auto tuli, pienen hetken koin vähäistä innostusta, mutta mihinkään emme sen suuruuden vuoksi kuitenkaan voineet helposti mennä ja niin se jäi lähes tarpeettomana seisomaan. Hankkimalla sellaista, mitä tässä maailmassa pidetään hienona ja arvokkaana, synnytti minussa yhä syvemmän tunnon typeryydestä ja turhuudesta.

Meille läheinen vaimoni serkku oli rakentanut uuden talon samoihin aikoihin kuin mekin omamme. Marraskuussa sen toinen kerros paloi, kun heidän pieni lapsenlapsensa oli tullut kylään ja leikkinyt tulitikuilla. Onneksi kukaan ei tulipalossa loukkaantunut. Mutta perheen syvä suru ei jättänyt meitäkään kylmiksi.

Vaimoni serkku oli iloinnut vaimoni voinnin paranemisesta. Pian uudenvuoden jälkeen hänen vaimonsa, joka oli loppuvuodesta ollut hiukan huonovointinen, kävi varmuuden vuoksi tutkimuksissa. Niissä hänen aivoistaan löytyi pöytätennispallon kokoinen kasvain. Hän joutui heti sairaalaan ja alle viikossa hänelle suoritettiin kaksi suurta leikkausta. Toinen kesti 34 ja toinen 10 tuntia. Jonkin aikaa hän häilyi elämän ja kuoleman välimaastossa, mutta toipui kuin ihmeen kautta. Noiden tapahtumien keskellä koin syvästi, miten minulla ei ollut mitään lohdutuksen sanaa kerrottavanani hänelle, hänen miehelleen ja lapsilleen, jotka olivat huolen ja masennuksen vallassa. Koin voimakkaasti, miten tänään rauhaisa elämä voi huomenna yhdessä hetkessä vaihtua epätoivon kuiluksi ja kauhuksi.

Minun serkkuni puolestaan alkoi viime syksyn alussa kärsiä puhumisvaikeudesta. Hänet tutkittiin ja häneltäkin löytyi aivokasvain, joka oli jo niin levinnyt, ettei leikkausta voinut suorittaa. Hän joutui sairaalaan odottamaan vain kuolemaansa. Hän oli joutunut tyttärensä hylkäämäksi eikä tämä tullut häntä edes katsomaan sairaalaan. Lastenlapsiaankaan hän ei ollut koskaan tavannut. Syvässä yksinäisyydessä hän kuoli pian uudenvuoden jälkeen. Osallistuin hänen hautajaisiinsa, mutta enemmän kuin asianomaisen kuolema minua murehdutti hautajaiset, joista puuttui täydellisesti rakkaus.

Sitten maaliskuisena aamuna isäni, joka oli viime vuoden kesällä sairastunut vakavasti keuhkokuumeeseen mutta toipunut siitä, sai aivohalvauksen ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Perheen lämpimän hoidon tuella hän osoitti hiukan toipumisen merkkejä kirsikan kukkien aikana, mutta toukokuussa puiden tullessa lehtiin hän menehtyi. Perheessäni isäni oli parhaiten ymmärtänyt ja seurannut minun elämääni. Hänen kuolemansa pani minut mietiskelemään entistäkin syvemmin kuolemaa ja sen vastakohtana elämää. Maaliskuun 8. päivänä, jona isäni sai infarktin, alkoi meidän kasteopetuksemme.

Poikani kasteesta lähtien ympärilläni tapahtui siis toistuvasti asioita, jotka paljastivat minun syntini ja johtivat minua tekemään parannuksen. Lokakuun 7. päivänä sain vaimoni kanssa päästä osalliseksi kasteen armosta molempien lasteni siunatessa sitä läsnäolollaan. Jeesuksen Kristuksen ristin kuoleman sovitustyön ja ylösnousemuksen tähden saimme syntimme anteeksi ja osallisuuden iankaikkiseen elämään. Saamme vaeltaa evankeliumin varassa. Tyttäremme on myös etsijä, joka saa lähitulevaisuudessa kasteen (2002). Näin saamme koko perhe vaeltaa yhdessä Kristuksen kanssa, elää uskossa ja toivossa.

Korona keskellä

Kuluneen vuoden aikana aika monet kokoukset on jouduttu koronaepidemian vuoksi peruuttamaan tai siirtämään nettiin. Siksi minulla on ollut entistäkin enemmän aikaa keskittyä kirjallisiin harrastuksiin. Niistä viimeisin on ollut koota ja suomentaa japanilaisten kristittyjen todistuksia vuosilta 1920-2020. Edellä lainaamani Yoshimoton todistus on yksi niistä vuodelta 2001.

Lisäksi olen poiminut entisistä ystäväkirjeistämme alun raamatunselitysosat, joista muodostuu jonkinlainen ajallisesti etenevä hartauskirja. Tämän vuoden tärkein käännöstyö oli kuitenkin entisen buddhalaisen nunnan Keiko Fujiin kirjoittaman kirjan suomennos. Sen nimi on ”Valaistus ja pelastus, totuutta etsien”. Siinä kirjoittaja kuvaa elämää nunnaluostarissa ja tiensä Jeesuksen tuntemiseen. Sitten hän vertaa toisiinsa buddhaalaisuutta ja kristinuskoa ja kuvaa myös erityisesti japanilaisen buddhalaisuuden erityispiirteitä.

Kirjeen lopussa on luettelo kirjoista, jotka olen suomentanut tai kirjoittanut. Ne ovat kaikki vapaasti kotisivuiltamme luettavissa ja sieltä myös vapaasti kopioitavissa.
Nettijaksosta oli kuitenkin se hyvä puoli, että rukous- ja raamattupiiri jatkuvat yhä netin kautta, joten pääsemme mukaan jopa kolme kertaa viikossa. Kodissammekin kokoontuva raamattupiiri pääsi myös jatkumaan ensin terassilla ja nyttemmin kotona sisällä.

Uudet lähetit Japaniin

Vaikka koronatilanne Japanissa on siirtynyt jo kolmanteen aaltoon ja tilanne alkaa olla yhtä paha kuin keväällä, maan hallitus näyttää pitävän talouden pyörimistä epidemian torjumista tärkeämpänä varsinkin nyt, kun rokotuksia päästään aloittelemaan. Siksi hallitus avasi lokakuun alussa rajat työperäiseen maahanmuuttoon (turismi on vielä sulussa). Siksi iloitsemme, että Kansanlähetyksestä Shuuhei ja Johanna Yamaguchin perhe pääsi maahan lokakuussa ja Markus ja Kia Syrjätien perhe marraskuussa. Joulukuun lopulla ovat vuorossa Kylväjästä Tuomas ja Mari-Kaisa Auvisen perhe. Näin Länsi-Japanin kirkko saa kipeästi kaipaamaansa työvoimalisää. Kielitaitoisena Shuuhei pääsi heti aloittamaan nuorisotyössä ja Nishi-Akashin seurakunnan yhteistyölähettinä. Muilla on edessä enemmän tai vähemmän kielen opiskelua

Espoon Kotikirkko

Koronarajoitteet eivät ole suuremmin haitanneet suhteellisen pienen seurakunnan toimintaa. Jumalanpalvelukset kyetään pitämään normaalisti tarpeellista varovaisuutta noudattaen. Rukouspiiri ja raamattupiiri ovat jopa vilkastuneet, kun ne tapahtuvat netin välityksellä. Tyypillisenä suurkaupunkiseurakuntana sen kasvua on rajoittanut ihmisten liikkuvuus. Pääkaupunkiseudulle usein tullaan joksikin aikaa ja sitten muutetaan pois. Lean kanssa olemme jatkaneet saarna- ja pyhäkoulutyössä kerran kuussa.

Seurakunnan uusinta aktiviteettia on lähes viikoittain tapahtuva katuevankeliointi ja netin podkastit. Lisäksi seurakunta on aktivoitunut ottamaan kantaa aborttikysymykseen, joka on tulossa taas eduskuntaan. ”Syntymättömien lasten oikeus” niminen vetoomus on lähtenyt seurakunnan aktiivien toimesta liikkeelle. Surkeaa on, miten tästä asiasta valtaosa kristillisiä seurakuntia vaikenee.

Kansanlähetyksen kuviot

Koska asumme Ryttylässä lähellä Kansanlähetysopistoa, aina silloin tällöin minua kutsutaan opettamaan eri kursseille. Lähetyskurssia on lopettelemassa Petteri ja Joanna Rantamäki, joiden on määrä ensi vuonna lähteä Japaniin työhön. Kurssille kävin opettamassa idän uskonnoista ja Japanin lähetystyöstä.

Marraskuun lopussa pääsimme juhlimaan Pohjois-Savon Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlaa Kuopiossa. Oli sykähdyttävää tavata suuri joukko ystäviä, jotka ovat kantaneet meitä vuosikymmenet rukouksissaan. Se on todellinen rakkauden ihme, jonka Pyhä Henki on saanut aikaan.

Erityisenä rukousaiheena on ollut Pirkko Valkama, joka vietti perheineen 20 vuotta Japanissa ja toimi myöhemmin laajasti Raamatun opettajana. Hän on tätä kirjoittaessani saattohoidossa. Muistetaan myös Sakaria ja koko perhettä.

Kansanlähetyksen uutena lähetysjohtajana aloittaa Daniel Nummela, joka toimi kymmenisen vuotta työssä Japanissa.

Yhteydet Japaniin

Lähes päivittäin olemme yhteydessä Japaniin joko sähköpostien, kirjeiden tai Skype keskustelujen muodossa. Iloitsemme esimerkiksi viestistä, että jouluna kastetaan Aon seurakunnassa kaksi lukiolaista.
Kirjaluettelo

Alla olevat kirjat on siis luettavissa kotisivultamme ja niitä voi vapaasti levittää. Tiedostot ovat pdf muodossa. Klikkaa kuvaa tai linkkiä.

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

		F. Ephraim: Isrianin tarina Luvattu kuningas Mukanaan vievä fantasiaromaani, joka kertoo evankeliumien tarinan Jeshuasta Sirion nimisen opetuslapsen silmin. Kirja avaa Jeesuksen elämään mielenkiintoisia näköaloja.		Keiko Fujii: Valaistus ja pelastus, totuutta etsien Entisen buddhalaisen nunnan tie kristityksi. Kirja vertaa buddhalaisuutta kristinuskoon ja avaa erityisesti japanilaisen buddhalaisuuden luonnetta kristityn näkökulmasta.
		Jorma Pihkala: Maailman- ja uususkonnot Kirja kuvailee luonnonuskontoja, hindulaisuutta, buddhalaisuutta, shintolaisuutta, shamanismia, joogaa, mindfulnessia jne kristillisestä näkökulmasta.		Jorma Pihkala: Japanilaisten kristittyjen todistuksia 1920-2020 Kirjaan on koottu ja käännetty japanilaisten kristittyjen todistuksia eri ajanjaksoilta. Jotkut ovat lyhyitä, jotkut melko pitkiä.
		Ei'ichi Itoo: Herra elää Pastori Ei’ichi itoon elämäkerta, johon on lisätty hänen kohtaamiensa japanilaisten kristittyjen kohtaamisten kuvauksia.		Jorma Pihkala: Vapahtajan sylissä Johanneksen evankeliumin selitysteos, joka sisältää myös joitakin todistuksia ja opiskelukysymykset. Julkaistu Uuden Tien kustantamana.
		Jorma Pihkala: Valo voittaa pimeyden Apostolien tekojen selitysteos, joka sisältää myös opiskelukysymykset. Julkaistu Uuden Tien kustannuksella.		Jorma ja Lea Pihkala: Sanan sirpaleita Hartauskirja Kirja sisältää vuosien 1970- 2020 lähettämiemme ystäväkirjeiden raamatunselitysosiot. Niissä näkyy hengellinen kehityksemme ja korostuksemme vuosien saatossa.
		Kyozo Iwai:Herran soturi – Kyozo Iwain elämä Kirjanen kertoo insinööriupseeri Kyozo Iwain tien Herran luo ja hänen 25 vuoden jaksonsa sotilaana Kiinassa aina Tyynen meren sodan loppuun asti. Myöhemmin hän toimi pitkään pastorina.		Muista kirjoista, jotka löytyvät kotisivuiltamme mainittakoon ”61 saarnaa Johanneksen evankeliumista” ja ”Opiskelukysymykset koko Uuteen testamenttiin.”