Kristus on totisesti ylösnoussut!
Siinä
Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen
Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus
- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on
rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
(1. Joh. 4:9-10)
Kuuluisa
japanilainen evankelista Kooji Honda puhui usein lähtien liikkeelle
yllä olevasta Raamatun kohdasta. Sitä selittääkseen hän käytti alla
olevaa tositapahtumaan perustuvaa esimerkkiä. Kuulin sen useita
kertoja ja pyysin, että siitä tehtäisiin näytelmä. Sen olen nyt
kääntänyt suomeksi. Se on kertomus Sachiko nimisestä tytöstä.
Hänen
äidillään oli suuri palohaavan arpi kasvoillaan. Kansakouluun päästyään
Sachiko pyysi äidiltään, saisiko hän kutsua luokkakavereitaan
syntymäpäivilleen. Kun äiti suostui siihen, hän esitti vielä
lisäpyynnön:
”Älä pane pahaksesi, mutta voisitko, äiti, olla tulematta mukaan
syntymäpäiväjuhlaan?” Äiti tuli surulliseksi, mutta lupasi laittaa
herkulliset tarjoukset ja kakun valmiiksi ja pysyä toisessa huoneessa
synttärien ajan.
Synttäreillä kaikilla oli tosi hauskaa. Sokkoleikin aikana riemu
oli ylimmillään ja viereisessä huoneessa olevalle äidille tuli kiusaus
kurkistaa lasten menoa. Juuri silloin sokkona toiminut ystävä otti
liinan silmiltään ja näki ovenraosta kurkistavan äidin kasvot, pelästyi
ja huusi: ”Aave!” Kaikki lapset juoksivat kauhuissaan ulos ja palasivat
koteihinsa.
”Lupauksen pettäjä!” Sachiko syytti äitiään ja ratkesi itkuun.
Juuri silloin isä tuli kotiin töistä ja kysyi, miten synttärit olivat
menneet. Äiti selitti Sachikon nyyhkyttäessä hänen vieressään. Silloin
isä käski Sachikon tuomaan hyllyltä valokuvan.
”Katso kuvaa tarkkaan. Keitä siinä on?”
”No, sehän on hääkuva. Tämä mies…no sehän olet sinä, isä. Mutta kuka on tämä kaunis nainen vierelläsi?”
”Hän on Sachikon äiti. Tässä on äitisi.”
Ӏitisi on tosi kaunokainen. Mutta sitten sinun ollessasi vauva
tapahtui kauheaa. - - - Kun äidin silmä vältti, sinä konttasit uunin
luo ja kurottauduit tarttumaan sen päällä olevaan kiehuvaan
vesipannuun. Juuri kun se oli kaatumaisillaan sinun päällesi, äiti
ryntäsi paikalle ja otti sinut syliinsä, mutta kuuma vesi kaatui hänen
kasvoilleen. Sachiko, äidin palohaava tuli silloin. Sinut pelastaessaan
hän sai tuollaiset kasvot.”
”Äiti, en enää ole häpeissäni, vaikka kaverit sanoisivat mitä
tahansa. Sillä sinähän kärsit minun sijastani. Äiti, anna anteeksi,
kiitos, kun pelastit minut.”
”Sachiko, niin se on. Nyt on pian pääsiäinen. Sehän muistuttaa
meitä siitä, että Jeesus kantoi sijaisenamme syntiemme rangaistuksen
Golgatan ristinkuolemallaan ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Niin kuin äiti otti sinun sijastasi kuuman veden päälleen, samoin
Jeesus otti kantaakseen meidän syntiemme vapauttaakseen meidät
rangaistuksesta. Emmekö kiittäisi siitä.”
Sachiko rukoili: "Jumala, kiitos kun tulit meidän tähtemme tänne
maailmaan. Niin kuin äiti sai palohaavan pelastaessaan minut, Jeesus
kärsi minun sijaisenani ristillä pelastaakseen minut iankaikkisesta
kadotuksesta. Kiitän siitä, Jeesus. Nyt uskon koko sydämestäni
Jeesukseen. Pelasta minut. Rukoilen Jeesuksen nimessä. Aamen."
Viime aikoina olen ajatellut erästä toistakin tositapahtumaa, jonka kertoi radiopastori Nobumichi Murakami.
Hänen pikkusiskonsa oli naimisissa erään toisen pastorin kanssa. Eräänä
päivänä, kun Murakami oli pitämässä radio-ohjelman kuuntelijakokousta
etelä Japanissa, hänelle tuli puhelu. Hänen siskonsa lapsi, joka oli
kansakoulun ensimmäisellä luokalla, oli jäänyt auton alle ja kuollut
välittömästi. Murakami palasi heti Tokioon lohduttamaan siskoaan. Kun
hän syleili tätä, sisko sanoi:
”Nyt vihdoin ymmärrän kuinka suuresti Jumala rakastaa minua.”
Murakami huolestui, koska pelkäsi, että suru oli sekoittanut sisaren pään. Mutta sitten sisar jatkoi:
”En olisi mitenkään osannut kuvitellakaan, että oman lapsen
menettämien voi olla näin tuskallista. Minkä valtavan uhrin Isä Jumala
antoikaan, kun Hän antoi ainoan Poikansa minun tähteni ristin
kuolemaan. Hän teki sen pelastaakseen minut.”
Kääntäkäämme tänä pääsiäisenä katseemme Jeesukseen,
joka osoittaa meille pohjatonta rakkauttaan. Hän kukisti kuoleman ja
nousi ylös haudasta. Hän lupaa iankaikkisen elämän sille, joka turvaa
Häneen. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Talvesta kevääseen
Kunnon
perinteisen talven jälkeen olemme siirtyneet jo toiseen
koronakevääseen. Lean kanssa olemme kuitenkin viettäneet aika
tavallisia eläkeläisten päiviä. Yli 75 vuotta vanhoina olemme saaneet
ensimmäiset rokotuksemme. Ryttylän korkeudelle virusepidemia ei ole
kovin paljon levinnyt, mutta pääkaupunkiseudun tilanne on huolestuttava.
Espoon Kotikirkko
Kun
ravintolat suljettiin kolme viikkoa sitten, Espoon Kotikirkko siirtyi
pitämään jumalanpalvelukset ulkona torilla. Lämpötilan ollessa kolmen
asteen tienoilla ulkona on yllättävän hyvin pärjätty, kun on pukeuduttu
riittävästi. Vaikka striimaus on myös käytössä, moni on tullut mukaan.
Sillä korona aika on tehnyt selväksi uskovien yhteyden tarpeen.
Seurakunta on tarkoitettu kokoontumaan yhdessä korottamaan
Vapahtajaamme.
Ulkona kokoontumista on helpottanut se, että viime syksystä lähtien
jumalanpalvelusten jälkeen on käyty Leppävaaran asemalla pitämässä
ulkoilmaevankeliointia. Jumalanpalveluspaikan ohi kulkee ihmisiä,
joista eräät pysähtyvät kuuntelemaan sanomaa pitempäänkin. Jotkut taas
ovat pyrkineet myös ehtoolliselle, jolle on suuri tarve uskovien
parissa, kun monet kirkot ovat yhä kiinni.Kansanlähetyksen kuviot
Koronan
vuoksi monet kokoukset on peruutettu, mutta joissain striimatuissa
tilaisuuksissa olen saanut palvella samoin kuin Kansanlähetysopistolla
muutamilla luennoilla. Näin ollen on edelleen ollut aikaa kirjallisiin
tehtäviin. Aiemmista kirjoistani pääsiäislukemiseksi suosittelen kirjaa
”Vapahtajan sylissä”, joka on luettavissa seuraavasta linkistä:
http://www.pihkala.net/Kirjat/VapahtajanSylissa.pdf
Japanin työ
Kansanlähetyksen työ Japanissa alkoi vuonna 1968. Ensimmäiset lähetit olivat Kimmo ja Ritva Juutilainen.
Kimmo pääsi kirkkauteen 30.1. ja Ritva tasan kaksi viikkoa myöhemmin.
He tekivät vuosikymmeniä pioneerityötä istuttaen mm Kakogawaan ja
Yookaan seurakunnat. Heidän muistosivustonsa löytyy alla olevasta
linkistä:
https://www.kimmoritvajuutilainen.net/
HAT Koben seurakunnassa ja Nishinomiyan seurakunnassa oli jouluna kasteita, joista iloitsemme.
Maaliskuun 20. päivänä Länsi-Japanin kirkon vuosikokouksessa vihittiin
papeiksi Ananin seurakunnan evankelista Nakagawa ja Yookan seurakunnan
työntekijä Niwa. Monissa
Japanin kirkkokunnissa on paheneva pappispula. Siksi Jeesus sanoo:
”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän, rukoilkaa siis elon Herraa,
että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseen.”
Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta,
esirukouksista ja rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme! Olet
meille tärkeä!
Pääsiäisiloa ja Herran runsasta siunausta
sinun ja rakkaittesi elämään!
