Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille. Jos hän on tehnyt syntejä, ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. (Jaak. 5:15-16)
Silloin tällöin kuulee sanottavan: "Ihminen on rukoileva eläin." Tosiasiassa ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan kuvaksi luotu olento. Ruumiimme on tosin rakennettu maasta ja maahan se palaa ja siltä osalta ihminen toki muistuttaa eläimiä. Ihminen on rajallinen olento ja ajassa eläessään hän on riippuvainen luonnosta. Mutta luodessaan ihmisen Jumala puhalsi häneen ikuisesti olemassa olevan hengen. Hän antoi ihmiselle kyvyn elää persoonallisessa yhteydessä Jumalan kanssa. Juuri siitä syystä ihminen rukoilee. Jokainen ihminen rukoilee. Tiukan paikan tullen vannoutunein ateistikin rukoilee. Ihminen ei voi olla rukoilematta.
Mutta yleisuskonnollisuudessa rukous muodostuu keinoksi saada toivottuja vastauksia, missä kiinnostuksen kohde ei ole se, ketä rukoillaan, vaan se mitä rukouksella saadaan. Sen sijaan Raamatussa rukous on vuoropuhelua eli kommunikaatiota Jumalan kanssa. Sen tavoitteena on päästä syvästi tuntemaan se, jonka kanssa keskustellaan, vastapuolen sydän ja tahto sekä ajatukset. Samalla oma sydän avataan sellaisenaan kaunistelematta vastapuolelle. Ei siis riitä, että Jumalalle puhutaan vaan sydämen tulee olla auki myös Hänen puheelleen. Koska Herra puhuu meille sanassaan Raamatussa, on tärkeää, että rukoilemme myös avoimen Raamatun äärellä. Kun suuntaamme lukemamme Raamatun sanan Herralle, sekin on rukousta.
Rukouksen perusasenne on avuttomuus ja riippuvuus Herrasta. Tarvitsemme Häntä, emme kykene itse - mutta Hän kykenee ja osaa. Kysymys ei siis ole siitä, että rukouksessa pyytäisimme Jumalaa ikään kuin apuriksemme, vaan täydestä riippuvuudesta Häneen. Ilman Jeesusta emme saa mitään aikaan. Rukouksessa tunnustamme siis, että sekä hengellinen että ajallinen elämämme on 100%:sti Jumalan varassa. Rukouksessa Jeesus edellyttää meiltä pienen lapsen asennetta. Lapsi tietää, ettei hän itse osaa eikä pysty ja samalla luottaa kokonaan vanhempiinsa.
Jumala odottaa meiltä harrasta rukousta. Se ei kuitenkaan tarkoita sielullista puristamista ja pinnistämistä, jonka nähtyään Jumala ikään kuin heltyisi antamaan sitä, mitä pyydämme. Siitä ei ole kysymys, vaan sellaisesta hartaudesta ja innosta, jota pieni lapsi osoittaa huutaessaan apua vanhemmiltaan. Lapsi tajuaa, että ellei hän saa apua, hän ei voi elää. Mutta tällainenkaan hartaus ei ole syy siihen, että Herra vastaa. Hän näkee ja kuulee ja vastaa ennen kuin edes huudamme. Syy rukousvastauksiin on kokonaan Hänen sydämensä armossa ja rakkaudessa. Rukous ei siis ole Jumalan edessä mikään ansiollinen suoritus. Rukouksen suuri voima ei ole itse rukouksessa vaan siinä väkevässä ja kaikkivaltiaassa Jumalassa, joka rukoukset kuulee. Siksi pienen lapsen rukous on yhtä voimallinen kuin vanhojen hurskaittenkin. Siksi niittenkin rukouksilla, jotka kokevat syvästi oman voimattomuutensa, on ihmeellinen voima.
Yllä olevasta raamatunkohdasta ilmenee, että rukouksella on ainakin kolme ehtoa. Niiden vallitessa saamme nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja:
Ensimmäiseksi mainitaan usko. Uskossahan on kysymys siitä, että henkilö, joka ei osaa eikä kykene tehdä jotain asiaa, pyytää sellaista tekemään sen, joka osaa, ja samalla luovuttaa koko asian tuon toisen hoitoon. Usko odottaa siis, että Jumalaa tekee kaiken sen, minkä Hän lupaa ja on luvannut tehdä. Uskon vastakohta ei suinkaan ole uskon puute, vaan usko omaan kykyynsä itse selvitä omissa asioissaan. Usko edellyttää myös sitä, että uskon kohde saa vapaasti päättää, miten ja milloin Hän rukouksiimme vastaa.
Toisena ehtona esitetään parannus eli se, että rukoilija tunnustaa syntinsä ja saa ne Jeesuksen Golgatalla vuotaneen uhriveren tähden anteeksi. Kaikki ja kaikenlaatuiset synnit saa anteeksi, jos ja kun ne Herran edessä tunnustaa ja armoa Golgatan Herralta anoo. Näin ollen uskovan rukous alkaa aina syntien tunnustuksella ja armon omistamisella. Se avaa avoimen yhteyden Jumalan sydämelle ja sitten saa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat jakaa Herran kanssa.
Kolmantena seikkana meille muistutetaan, että uskovan rukous ei ole vain hänen oma asiansa, vaan hän rukoilee aina osana Kristuksen seurakuntaa. Missä kaksi tai kolme Herran omaa on rukoilemassa, Herra lupaa erityisen siunauksensa läsnäolonsa muodossa.
Tekstimme puhuu erityisesti rukouksesta sairauden keskellä. Herra voi vastata hyvin eri tavoin. Hän voi kerta heitolla parantaa syövän viime vaiheessa olevan, niin kuin hän teki muutamia vuosia sitten ystävällemme Johannes Lampiselle. Mutta Herra voi vastata myös niin kuin eräälle naislääkärille, joka oli viitisen vuotta sairastanut ja kertoi, että hänellä olisi aikaa enää hyvin vähän. Herra ei vastannut hänen rukouksiinsa parantamalla syöpää, vaan avaamalla hänelle oman rakastavan sydämensä ja ihmeellisen rukouksen maailman. Viime metreillä hän kiitti Herraa siitä läheisestä rukousyhteydestä, jota hän oli saanut sairastamisensa aikana kokea. Hän tiesi myös, että lopulta hänkin saisi täydellisen terveyden uudessa ylösnousemusruumiissa Herran luona.
Raamattukoulu
Koben Luterilaisen Raamattukoulun lukuvuosi jakautuu kolmeen kevät-, syksy- ja talvilukukauteen. Vuoden opiskelun voi aloittaa minkä lukukauden alusta tahansa. Niinpä kesäkuussa yksi kokotoiminen opiskelija sai päästötodistuksen. Syyskuussa aloittaa kaksi uutta opiskelijaa.
Kesäkuun lopussa pidimme myös kahden päivän lyhytkurssin, jossa tällä kertaa oli pääpuhujana pastori Hirokazu Matsuoka, joka on entinen buddhalainen munkki. Hän kertoi ensin oman todistuksensa ja valotti sitten kristityn näkökulmasta buddhalaisuutta sen historiallisen kehityksen valossa. Kolmannella luonnollaan hän vastaili kysymyksiin, joita aivan tulvi hänelle. Buddhalaisuuden keskellä asuvilla japanilaisilla kristityillä on todellisia ja vaikeita kysymyksiä, joihin lähetyssaarnaajat eivät osaa useinkaan vastata riittävästi, koska heiltä puuttuu se kokemusmaailma, jonka keskellä kansalliset kristityt joutuvat käymään kipeitä taisteluita.
Pastori Matsuokan lyhyt todistus löytyy suomeksi seuraavalta kotisivulta (kaikki yhteen kirjoitettuna):
http://www.pihkala.net/JapaninLahetys/HirokazuMatsuoka.pdf
HAT-Kobe
Sikainfluenssan keskeyttämä lapsityö päästiin käynnistämään uudelleen kesäkuun alussa jo kerran peruutetuilla "jälkiruokajuhlilla". Pyhäkoulut ovat toiminnallisia. On vetävää musiikkia Raamatun tekstein, liikuntaleikkejä, raamattuopetusta, raamatunlauseiden opettelua, ryhmähetki jne. Tarjoilua järjestetään noin kerran kuussa. Pikku hiljaa lapsia on alkanut tulla säännöllisesti mukaan.
Nuorisotyötä on viritelty Antti ja Susanna Kivirannan ideoilla: Ensin pidettiin mölkyn ja sählyn opetus ilta yhdessä kirkkaan evankeliumin kanssa ja vähän myöhemmin pidettiin elokuvailta, jossa katseltiin Narnia fantasiafilmi ja sen pohjalta jaettiin ajatuksia Jeesuksen uhrista ja ylösnousemuksesta. Nuorten kokoaminen sanan ääreen on melkoinen haaste.
Kolme henkeä on kasteopetuksessa ja raamattupiirissä käy kaksi etsivää, jotka ovat Herran sanan puhuttelussa. Korean ja suomenkielen ryhmissä käy tällä havaa yhdeksän henkeä. Syyskuun 21. tarkoituksemme on pitää evankelioiva konsertti. Kaikki nämä ryhmät jumalanpalvelusten lisäksi haluamme jättää rukoustenne alle.
Lähettikunta
Iloitsemme, että syyskuussa saamme Japanin työalalle jälleen uutta nuorta verta, kun Kansanlähetyspäivillä siunatut Daniel ja Mari Nummela yhdessä kahden pienen tyttärensä kanssa saapuvat maahan aloittelemaan kieliopintoja. Ensi vuoden helmikuussa on sitten Anssi ja Kaarina Savosen vuoro tulla yhdessä lastenlastemme Maunon ja Simeonin kanssa samaan Koben kielikouluun.
Neljän vuoden työkauden jälkeen heinäkuun alussa palasivat kotimaan jaksolle Lauri ja Asako Palmu.
Herran runsasta siunausta elämääsi!
