Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Jokainen,
jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee
minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos. … Minun Isäni tahto on,
että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen
elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh.
6:37,40)
Monella
ihmisellä on sellainen väärä käsitys, että voidakseen kohdata Jeesuksen
tai alkaakseen käydä seurakunnan jumalanpalveluksissa hänen täytyy
jotenkin muuttua paremmaksi. Itsensä muuttaminen on kuitenkin ihmiselle
mahdotonta. Siksi ainoa mahdollisuus tulla Jeesuksen luo on tehdä se
sellaisena kuin on. Juuri niin pyhänä kuin pahana saa tulla Jeesuksen
luokse. Buddhalainen saa tulla buddhalaisena, ateisti ateistina,
muslimi muslimina. Hän ei heitä ketään luotaan, joka tulee rukoillen:
”Herra armahda minua, ota minut vastaan.” Vasta sitten, kun ihminen on
kohdannut Jeesuksen, hänessä tapahtuu muutos, jonka Jeesus itse
vaikuttaa Pyhän Hengen voimalla..
Jeesus
kutsuu meitä omille illallisilleen, jotka Hän itse on oman kuolemansa
ja ylösnousemuksensa hinnalla valmistanut. Hän lunasti meidät
uhrikuolemallaan ja antaa luokseen tulevalle kaikki synnit anteeksi.
Ylösnousemuksellaan hän valmisti tien kirkkauden valtakuntaan ja jakaa
luokseen tuleville uskon, toivon ja rakkauden lahjan. Hän tulee Pyhässä
Hengessä sydämeemme ja alkaa muuttaa meitä sisältä käsin oman kuvansa
kaltaisuutta kohti sitä mukaan kuin Jumalan sanan, Raamatun kautta
katselemme Hänen kasvojaan.
Uskovien on tärkeä
tiedostaa, että emme saa asettaa mitään ennakkovaatimuksia niille,
jotka tulevat seurakuntaan ja haluavat kohdata Vapahtajan. He ovat
niitä, joita Jumala vetää jo puoleensa. Saamme ottaa heidät vastaan ja
välittää heille ilosanoman Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Alla
esimerkki pastori Ei’ichi Itoon elämästä.
Pastori
Ei’ichi Itoo oli perheensä vanhin lapsi, jonka velvollisuudeksi
katsottiin huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan. Mutta äiti asui
pitkään nuoremman veljen luona, koska Itoo itse oli seitsemän vuotta
Kiinassa lähetystyössä. Sodan jälkeen vanhimpana poikana hän katsoi
oikeaksi ottaa äitinsä asumaan luonaan. Äiti asetti tulolleen kuitenkin
ehdon:
”Jos saan tuoda mukanani buddhalaisen kotialttarin, tulen luoksenne asumaan.”
Tietysti äidin asettama ehto
herätti Itoossa huolta, mutta hän koki Jumalan johdatuksena sen, että
äiti tulisi hänen luokseen. Ellei hän ottaisi äitiä vastaan, äidillä ei
olisi ehkä mahdollisuutta päästä osalliseksi pelastuksesta. Rukoiltuaan
yhdessä vaimonsa kanssa he päättivät ottaa äidin vastaan aivan
sellaisena kuin hän oli ja hyväksyen hänen ehtonsa. Niin äiti asettui
asumaan pappilan yläkertaan.
Kun
heille tuli seurakunnan jäseniä kylään, yläkerrasta saattoi kuulua
buddhalaisen kotialttarin edessä tapahtuviin palvontamenoihin kuuluvia
kellon kilahduksia ja suitsukkeen savu levisi alakertaan asti.
Tilanteet olivat kiusallisia. He saivat osakseen myös kritiikkiä.
Olihan ennenkuulumatonta, että kirkon pappilaan tuodaan buddhalainen
kotialttari.
Toisaalta 1800 luvun loppupuolella
syntyneenä äidillä oli tiukka käsitys velvollisuuksien noudattamisesta.
Koska hän sai poikansa kotona ylläpidon, hän katsoi velvollisuudekseen
osallistua myös seurakunnan tilaisuuksiin kuten rukouspiiriin. Erään
kerran hän lähti tiettyjä asioita hoitamaan muutamaksi päiväksi
nuoremman poikansa luokse ja palasi sitten takaisin kirkolle.
Huomattuaan eron kahden poikansa perheiden välillä, hän alkoi
säännöllisesti osallistua myös jumalanpalveluksiin.
Eräässä
jumalanpalveluksessa saarnateksti oli Luukkaan 12. luvun vertaus
rikkaasta maanviljelijästä. Jakeet 20-21 koskettivat äitiä syvästi:
”Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi
vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet
hankkinut?' Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei
ole rikkautta Jumalan luona."
Äiti teki rukoillen parannuksen, uskoi Jeesukseen, pelastui ja
kastettiin. Siitä eteenpäin äiti vietti siunattua uskonelämää
toistakymmentä vuotta. Kaikkia tapaamiaan ihmisiä hän kutsui mukaan
jumalanpalveluksiin kertoen, että siellä saisi suuren siunauksen
osakseen. Kauppalan asukkaat alkoivatkin lopulta kutsua häntä ”kirkon
isoäidiksi.” Hän sai johtaa monia seurakunnan yhteyteen.
Ihmisen
vastaanotto sellaisena kuin hän on, ei suinkaan ole helppoa. Niin
tekemällä pastori Itoo ja hänen vaimonsa saivat voitetuksi äidin
Jumalan valtakuntaan. He eivät itse tietenkään buddhalaisella
kotialttarilla rukoilleet, vaan halusivat tehdä niin kuin Paavalia (1.
Kor. 9:19-22):
”Vaikka olen
riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi
voittaakseni mahdollisimman monia. Juutalaisille olen ollut kuin
juutalainen voittaakseni juutalaisia. Lain alaisille olen ollut ikään
kuin lain alainen voittaakseni lain alaisia, vaikka itse en olekaan
lain alainen. Ilman lakia oleville olen ollut kuin olisin ilman lakia
voittaakseni ilman lakia olevia, vaikka en olekaan ilman Jumalan lakia,
vaan olen Kristuksen laissa. Heikoille olen ollut heikko voittaakseni
heikkoja. Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia.”
Espoon Kotikirkko
Espoon Kotikirkon jumalanpalvelukset pidettiin Leppävaaran Läkkitorilla
ravintolatilojen rajoitusten vuoksi aina kesäkuun puoleen väliin asti
samalla, kun ne striimattiin nettiin. Alkuajan kylmistä ilmoista
huolimatta paikan päälle kokoontui kahdesta kolmeenkymmeneen henkeä
sekä lähes joka kerta ohikulkevia kiinnostuneita, joista jotkut ovat
jatkaneet säännöllisesti seurakunnan yhteydessä.
Huhtikuun
11. päivä jonkun ohikulkijan hälyttämänä paikalle saapui poliisi, joka
vaati jumalanpalveluksen lopetettavaksi vedoten koronarajoituksiin.
Seurakunta oli kuitenkin etukäteen selvittänyt, että lain mukaan
uskonnollisten yhdyskuntien jumalanpalvelukset eivät kuulu
koronarajoitusten piiriin varsinkin, kun ne tapahtuivat vielä ulkona
eikä tartuntavaaraa ollut. Poliisi määräsi kuitenkin kokouksen
hajotettavaksi. Poliisin poistuttua paikalta palasimme paikalle ja
keskeytynyttä saarnaa lähdettiin jatkamaan. Kauan ei kestänyt, kun
poliisi oli jälleen paikalla ja keskeytti saarnan uudelleen ja vei
pastorit Tommi Matikan ja Tuomas Toppilan putkaan ja antoi heille sakot niskoittelusta poliisia vastaan.
Seurakunta teki poliisin toimenpiteistä valituksen eduskunnan
oikeusasiamiehelle. Päätöstä odotetaan yhä. Jumalanpalvelukset
päätettiin kuitenkin jatkaa pienin kosmeettisin muutoksin, eikä poliisi
myöhemmin puuttunut niihin, vaikka kävikin katsastamassa niitä.
Luultavasti asian synnyttämä kohu vaikutti asiaan. Kohun seurauksena
kymmenet tuhannet ihmiset katselivat tapahtumien kulun netistä. Sen
seurauksena seurakunnan jumalanpalveluksien ja saarnojen striimejä ja
taltioita on katseltu suuria määriä ja uusia ihmisiä on tullut
jumalanpalveluksiin mukaan. Seurakunta on pitänyt tärkeänä, että
korona-aikanakin jumalanpalvelukset pidetään kasvokkain.
Rukous- ja raamattupiiri jatkuvat yhä netin kautta, joten pääsemme
mukaan täältä kauempaa seurakunnan toimintaan jopa kolme kertaa
viikossa. Kodissammekin kokoontuva raamattupiirikin myös jatkuu.
Tänä kesänä pääsimme viettämään jälleen kesäleiriä yhdessä
Jyväskylän seurakunnan kanssa jopa 60 hengen voimalla. Aiheena oli
Missio Dei eli Jumalan lähetys. Asiaa käsiteltiin syvällisesti
jumalakeskeisenä seurakunnan tehtävänä. Opetukset löytyvät Youtuben
Espoon Kotikirkon kanavalta. Minun osuuteni oli jumalanpalvelussaarna,
joka on katseltavissa osoitteessa:
https://www.youtube.com/watch?v=GTpzviTrg_s&t=21s
Japanin kuulumisia
Tätä
kirjoittaessani Tokion olympialaiset ovat parhaillaan käynnissä tyhjin
katsomoin. Koronan viides aalto on kovaa vauhtia kasvamassa ohi
kaikkien edellisen aaltojen samalla kun rokotustahti laahaa 35%
tuntumassa. Osa suurkaupungeista on poikkeustilassa ja suuri osa
kansasta vastusti kisojen aloittamista. Suuri osa kirkoista on
edelleen joko srtiimien varassa tai kokoontuu vain pienellä
osanottajamäärällä.
Lauri ja Asako Palmu
perheineen palasi 16.7. Suomeen Nishinomiyan seurakunnasta. He viipyvät
näillä näkymillä kaksi vuotta kotimaassa ja palaavat sitten Japaniin,
jos Herra suo. Seurakunnan työtä jatkavat pastori Hirono ja norjalainen lähettiperhe Nevdalit. Lauri aloittaa syyskuussa Kansanlähetyksen aluekoordinaattorina.
Ananin seurakunnassa konfirmoidaan 1.8. Nozomu Tsuda
(48) nimine mies, jonka kanssa olemme saaneet kulkea yhteistä matkaa jo
yli 20 vuotta. Hänen isoisänsä oli läänin etelässä sijaitsevan Hiwasan
seurakunnan vanhimmiston jäsen, myös hänen äitinsä on kristitty.
Lapsena kastettuna hän lopulta löysi uskon Jeesukseen Kristukseen.
Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta, esirukouksista ja
rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme! Olet meille tärkeä!
Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!
