Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Koska minä elän, tekin tulette elämään. (Joh. 14:19)
Eräs Koben Luterilaisen Raamattukoulun oppilaista, puolitoista vuotta sitten uskoon tullut ja kastettu keski-ikäinen nainen kertoi eräässä todistuspuheenvuorossaan, miten Herra kosketti ja paransi hänen sydämensä haavoja. Hänen isänsä ja veljensä ovat molemmat mielenterveyskuntoutujia ja aivan pienestä pitäen hän joutui toimimaan heihin nähden aikuisen roolissa, vaikka oli itse vasta lapsi. Äidin kuoltua tilanne paheni entisestään, kun isä ja veli tulivat entistä enemmän riippuvaiseksi hänestä. Mutta tämä taakka oli hänelle liian raskas, mutta toisaalta lapsuudesta lähtien vääristynyt omatunto vaati häntä toimimaan yli voimiensa. Tämä taakka ajoi hänet Jeesuksen luo.
Herra vapautti hänet synnin syyllisyydestä, mutta muutettuaan Koben kaupunkiin pois kotoaan, väärä syyllisyys siitä, että hänen täytyi kannatella isäänsä ja veljeään ei antanut periksi. Hän päätti etsiä terapeuttista hoitoa. Mutta terapeutti antoi ymmärtää, että tarvittaisiin vuosien terapia, ennen kuin hän olisi vapaa lapsuutensa ”elefantista olohuoneessa”. Hän totesi kalliin terapian tehottomaksi ja jatkoi väsyneenä työssä käyntiään.
Tuli sitten Uuden Vuoden loman aika. Kaikki ”hyvät” japanilaiset pyrkivät silloin käymään lapsuutensa kodissa. Hänkin tiesi, että isä ja veljet odottivat häntä. Mutta hän ei yksinkertaisesti jaksanut väsymykseltään lähteä matkalle. Toisaalta syyllisyys noiden läheisten laiminlyönnistä painoi niin ankarana, että hän ei kyennyt kolmeen päivään edes syömään.
Mutta silloin tapahtui ihme. Yllä oleva Jeesuksen sana tunkeutui väkevästi hänen sydämeensä. Koska minä elän, tekin tulette elämään. Yhtäkkiä hän tajusi, että kaiken väsymyksen taustalla oli tuo väärästä riippuvuudesta johtunut syyllisyys – väärä syyllisyys – ja että hän saisi elää, ei isästään ja veljestään riippuvaisena, heidän orjanaan, vaan vapaana Jeesuksesta riippuvana. Ruokahalu ja uusi toivo palasivat. Herran yksi sana kykeni parantamaan haavan, johon vuosienkaan terapia ei olisi ehkä tehonnut. Kolme kuukautta myöhemmin hän aloitti Raamattukoulun ja häneen kätketyt monet lahjat ovat alkaneet avautumaan kuin kukat nupuistaan.
Syyskuussa koulussa aloitti kaksi muuta uutta nuorta neitiä vuoden raamattukurssilla. Toinen heistä, kristityn äidin sairaanhoitaja tytär kertoi omassa todistuksessaan, miten hänen erittäin paha allergiansa vei hänet tilaan, jossa koko ruumis ja koko iho oli niin pahasti rikki, että hän ei pariin viikkoon kyennyt syömään eikä juomaan muuten kuin suuhun pannun letkun välityksellä. Hän kertoi, että vaikeita ihotauteja sairastavien japanilaisten itsemurhariski on korkeampi kuin missään muussa sairausryhmässä, sillä niin tuskallista on kutina ja kipu jatkuvasti kestää.
Kristillisessä sairaalassa hän alkoi uudella tavalla lukea Raamattua, ja parantumisprosessi alkoi edetä, niin että hän kykeni palaamaan työelämään ja nyt Raamattukouluun, jonka hänen äitinsäkin aikanaan on käynyt läpi. Hänen lopputoteamuksensa oli: ”Herran armossa on kyllin.” ja ”Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, lohduttaa meitä kaikessa ahdingossamme, että me sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikkinaisessa ahdingossa.” (2. Kor. 1:3-4)
Lean kesä
Sain olla Sinikan kanssa kesän kolme kaunista kuukautta Suomessa. Nautimme vehreydestä ja vihreän värin eri variaatioista luonnossa. Raikas metsän tuoksu kesäkuussa koivikossa, illan hämyssä oli suorastaan huumaavaa.
Palasimme elokuun lopulla Japaniin. Tämä lieneekin meille viimeinen työrupeama Japanissa. Maaliskuussa palaan Sinikan kanssa Suomeen. Jorma tulee kesäkuussa Suomeen ja jää eläkkeelle. Mitä sitten eteenpäin on Jumalan suurissa käsissä.
Kesän yksi kohokohta oli Savosen Anssin ja Kaarinan perheen siunaaminen Kouvolassa Kansanlähetyspäivillä lähetystyöntekijöiksi Japaniin. Taru Kostiainen toimi minun autokuskinani ja avustajanani Kansanlähetyspäivillä. (Alan tarvita manageria apunani!) Kouvolassa tapasin monia hyviä, rakkaita ystäviä ja lähettäjiä. Se oli antoisaa.
Oli hienoa tavata tänä kesänä kaikki kymmenen lapsenlasta samaan aikaan. He kaikki ovat persoonallisia yksilöitä. Jokaisella on omat lahjat ja vahvuudet. Isovanhempien yksi tärkeä tehtävä on rukoilla lastenlastensa puolesta.
Kävin kesällä päivän matkalla Tallinassa hyvän ystäväni Pirkko Hotin kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 56 vuotta. Matka oli antoisa. Saimme kertoa toinen toisellemme elämämme iloista ja suruista. Pirkko on ollut minulle yksi parhaista Jumalan lähettämistä todistajista. Hän on ollut uskollinen vierellä kulkija vuodesta toiseen silloin, kun en vielä ollut henkilökohtaisessa uskossa Vapahtajaan Jeesukseen. Ja nyt hän on esirukoilija minun ja Japanin lähetystyön puolesta.
Teemme Japanissa Hat-Kobessa pääsääntöisesti pioneerilähetystyötä Yoshidan perheen kanssa. Korealainen pastori Kang ja hänen vaimonsa ovat myös työyhteydessämme.
Jormalla jatkuu Raamattukoulussa opetus ja osavastuu lähetyksen hallinnosta. Heti tultuamme Japaniin jo seuraavana päivänä lähdimme etsimään uudelle nuorelle Daniel ja Mari Nummelan perheelle asuntoa. Löysimme mielestämme hyvän asunnon ja he ovatkin jo asuneet siinä toista viikkoa. Daniel aloittaa kielikoulun lokakuun alussa. Uusien lähettien saapuminen on meille väistyville suuri ilon aihe.
Lokakuun lopulla saamme tänne naapuriimme myös Ryttylän kansainvälisyyslinjan opiskelijan Marika Hukarin avustamaan noin lukuvuoden ajaksi eri seurakuntiimme. Marika on samoin kuin Mari Nummela viettänyt osan lapsuuttaan Japanissa.
Ilmat ovat olleet lämpöiset. Nytkin on illalla sisällä 31 astetta. Kosteutta vain 42 %. Kesä jatkuu täällä. Viikunat ja rypäleet ovat kypsyneet. Porkkanat ja perunat on korjattu pelloilta ja tilalle istutte kaalin taimia. Ne korjataan joskus talvella joulu-tammikuussa. (LP)
Euroopan japanilaisten kristittyjen konferenssi
Elokuun ensimmäisellä viikolla Järvenpäähän Seurakuntaopiston tiloihin kokoontui 240 japanilaista kristittyä 14 eri maasta eri puolilta Eurooppaa viiden päivän vuotuiseen konferenssiin. Kokoontuminen oli jo 26. laatuaan ja sen järjestävät eri maissa kokoontuvat pienet japanilaiset seurakunnat yhteisvoimin. Kokouksen teemana oli tänä vuonna: ”Ristin juurelta” ja korostus oli evankeliumista käsin tapahtuvassa ilosanoman eteenpäin viemisessä. Ohjelma oli monipuolinen ja sanoma todella syvälle Herran ristin luo johtavaa julistusta. Kokousväki jalkautui myös Helsingin ja Järvenpään kaduille ja eri hoitolaitoksiin viemään evankeliumia. Joitain välähdyksiä kokouksen ilmapiiristä saa katsomalla lyhyen videon seuraavasta Internet-osoitteesta:
http://www.ovmcnet.com/finland/2009_dijest.html
Ensi vuonna konferenssi pidetään Espanjassa Madridissa ja Hanna Kiviniemi on suuressa määrin järjestelyvastuussa. Rukoillaan tämän tärkeän kokouksen puolesta. Järvenpäässäkin sai joku nuori japanilainen tehdä elämänsä löydön ja lähti Jeesuksen seuraan.
Raamattukoulun toveripäivät
Syyslukukausi Raamattukoulussa alkoi iloisissa merkeissä, kun kaksi nuorta tuli kurssille mukaan ja molemmat ovat varsinaisia ilopillereitä. Syyspäivän tasauksen aikana pidettiin perinteiset toveripäivät. Nyt on menossa koulun 60. vuosikurssi. Kun tänä vuonna vietettiin myös Länsi-Japanin Ev.lut. kirkon vanhimman seurakunnan 60-vuotisjuhlaa.
Kerran kolmessa vuodessa järjestetyt kirkon 60-vuotissyventymispäivät keräsivät elokuussa yli 400 osanottajaa. Kirkon nuorisotyö on alkanut osoittaa pikku hiljaa elpymisen merkkejä ja rukoilemme nuorisoherätystä tähän maahan.
HAT-Koben konsertti
Syystoiminta HAT-Koben työpisteessä pyörähti heti täysillä käyntiin. Syyskuun 21. päivänä pidimme työn alkamisen yksivuotisjuhlan merkeissä Wings-ryhmän konsertin, johon kokoontui noin 35 henkeä, joukossa useita ensikertalaisia. Iloitsimme kovin siitä ja rukoilemme, että uudet uskaltautuisivat toistamiseenkin mukaan. Alkavassa pioneerityössä toinen vuosi on monessa merkityksessä haastava ja tärkeä.
Lämmin kiitos teille esirukouksista, uhreista ja muistamisista.
Herran runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
