Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Jolla
niitä (uskoa, hyveitä, ymmärtäväisyyttä, itsehillintää, kestävyyttä,
jumalisuutta, rakkautta) ei ole, on sokea, likinäköinen, ja hän on
unohtanut puhdistuneensa entisistä synneistään. (2. Piet. 1:9)
Valmistaessani
raamattukoululuentoa 2. Pietarin kirjeestä törmäsin kysymykseen uskovan
kristityn kasvusta ja sen esteistä. Kirjeen alussa ja lopussa Pietari
korostaa, että uskovan kasvu tapahtuu Jeesuksen tuntemisen kautta.
Hänet taas pääsemme tuntemaan Jumalan sanan lupausten kautta. Sanalla
on ihmeellinen voima, kun se lahjoittaa sekä voiman elämään ja kasvuun
että myös osallisuuden jumalalliseen luontoon. Pyhä Henki vaikuttaa
Sanan kautta kääntämällä katseemme kirkastettuun Vapahtajaamme.
Kuitenkaan tämä Herran ihmistä muuttava ja pyhittävä työ ei sivuuta
meidän persoonaamme. Sana antaa kehotuksen ja sitä mukaan, kun olemme
kuuliaiset Sanalle saamme kokea, miten Jumalan voima (ei oma voimamme)
uudistaa meitä ja vaikuttaa toimeliaisuutta ja hedelmän kantamista.
Uskovan kristityn kasvu ei siis koskaan ole voimakysymys vaan
kuuliaisuuskysymys. Herran sanan sivuuttaminen ja tottelemattomuus
sille riistävät meiltä kasvun.
Hengellisen
kasvun pysähtyminen on tila, jota yllä lainattu jae kuvaa. Joudumme
hengellisen sokeuden valtaan, jota kuvataan sanalla likinäköisyys.
Näemme vain lähellä olevat ajalliset asiat. Näköala iankaikkisuuteen,
taivaaseen, Jeesuksen paluuseen (josta kirjeen kolmas luku puhuu)
hämärtyvät. Likinäköinen näkee kyllä toiset ihmiset, heidän vikansa ja
tuntee myös oman ahdistuksensa, mutta Herran kasvot, jotka loistavat
evankeliumin sanasta, ovat peitossa. Kun päämäärä katoaa näköpiiristä,
aletaan puuhastella kaikenlaisessa, jolla ei lopulta ole mitään
iankaikkisuusmerkitystä ja joka lopulta joutuu tulen tuhoamaksi, niin
kuin Pietari jatkossa toteaa.
Syy
tällaiseen tilaan on siinä, että uskova on menettänyt tajunsa siitä,
kuinka suunnattoman suuri ihme hänen elämässään oli, kun hän sai
Jeesuksen vuodatetun sovintoveren tähden kaikki syntinsä anteeksi. Armo
on muuttunut itsestäänselvyydeksi, joka ei ihmeemmin ilahduta, koska
taju synnin kauhistuttavuudesta on hiipunut pois. Mitään suurempia
”konnuuksia” kun ei nyt ole aikoihin ollut omalla tunnolla.
Likinäköinen vertaa helposti itseään toisiin, joilla ”pyyhkii” selvästi
huonommin. Mutta näköala Jumalan pyhyyteen on kadonnut.
Synnintunnustuskaava ja päästö kyllä osataan ja periaatteessa
hyväksytään, mutta ne ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän tyhjiksi
sanoiksi, koska Pyhän Hengen pienetkin synnit paljastavalle työlle ei
enää löydy sijaa.
Paluu
hengelliselle kasvu-uralle voi tapahtua vain uudessa parannuksessa,
jossa toistuvasti palataan Jeesuksen Golgatan ristin ääreen. Pyhä Henki
saa jälleen osoittaa pienetkin synnit Jumalan silmillä kauhistukseksi
ja Golgata rakkaus alkaa jälleen vuotaa sydämeen ja sitä kautta elämän
joka alueelle. Golgatalla näky taivaallisesta kirkkauden valtakunnasta
uudistuu ja aito rakkaus niin Herraan kuin uskonveljiin ja sisariin
sekä muihin vielä pelastuksen ulkopuolella oleviin ihmisiin syttyy
uudelleen palamaan. Herra kutsuu meitä palaamaan lähelleen!
Virstanpylväs
Neljäskymmenesensimmäinen
(41.) vuosi Kansalähetyksen palveluksessa on alkanut ja ihmetyksen ja
kiitollisuuden vallassa ajattelen teitä, joista osa on jaksanut kantaa
esirukouksin ja uhrein työtämme täällä Japanissa koko tuon taipaleen
alusta asti. Jumalan ihmettähän on se rakkaus, jonka Hänen Henkensä on
synnyttänyt teissä niitä japanilaisia kohtaan, joiden on päästävä
osalliseksi pelastuksesta, joka löytyy vain Kristuksessa.
Tämä
vuosi merkitsee myös minulle (JP) myös eläkkeelle jäämistä heinäkuun
alusta. Jo tässä vaiheessa osa nimikkoseurakunnista, piireistä ja
tukijoistamme on siirtänyt taloudellisen tukensa Daniel ja Mari Nummelan perheen tai tyttäremme Kaarina ja Anssi Savosen
perheen tukemiseen. Olemme todella kiitollisia jatkuvasta
rakkaudestanne Japanin työtä kohtaan. Savosilla on jo viisumit ja
lentoliput ja heidän on määrä saapua työalalle 2.3.
Lea
ja Sinikka palaavat sitten Suomeen 30.3. Minä jään vielä yksin
jatkamaan Raamattukoululla ja HAT-Koben seurakunnassa 5.7. asti,
jolloin työkauteni täällä päättyy. Kesäkuun lopulla palaavat tyttäremme
Asako ja Lauri Palmu perheineen jatkamaan työtä täällä
Japanissa. Näin puolet lapsenlapsistamme tulee asumaan Japanissa.
Jossain muodossa suunnittelemme tosin jatkavamme vapaaehtoistyöntekijän
ominaisuudessa täällä Japanissa sen mukaan, kuin Herra johtaa ja antaa
terveyttä
Raamattukoulu
Kolmas
lukukausi on kääntymässä lopuilleen. 28.2. päättyy lukuvuosi ja
seuraava käynnistyy huhtikuun 4. päivä. Kaksi oppilasta jatkaa vielä
yhden lukukauden. Tässä vaiheessa erityinen rukousaiheemme on, että
Herra johtaisi uusia oppilaita kouluun.
HAT-Koben seurakunta
Joulun
tienoilla saimme kolmeen otteeseen nauttia hienosta musiikista
jumalanpalveluksissamme. Ilahduttavan paljon oli myös uusia
osanottajia. Kynttiläjumalanpalvelukseen saapui jopa 54 henkeä (niistä
20 lasta) ja pienen kirkkomme tilat pullistelivat – seisomapaikkoja
tarvittiin. Vuoden vaihteen hiljaisen jakson jälkeen
jumalanpalveluksissa on käynyt jälleen ilahduttavan paljon uusia
etsijöitä, joita on tullut mukaan mm suomenkielen ryhmien kautta. Myös
raamattupiiriin on ilmaantunut uusia tulijoita.
Hengellisestä
taistelusta kertoo se, että jouluksi suunnitellut kasteet eivät vielä
toteutuneet. Joskus matka kastemaljan ääreen on hämmästyttävän pitkä ja
mutkikas. Sitä suurempi on sitten ilo, kun joku lopulta päättää lähteä
Jeesusta seuraamaan. Iloitsemme siitä, että ystävämme 35 vuoden takaa,
ilmoitti, että hänet kastetaan helmikuun lopulla Awajin kirkolla ja
kasteen suorittaa Jukka Kallioinen.
Lämmin kiitos teille esirukouksistanne ja tuestanne.
Jorma
Sinikan viesti
Kiitokset
joulukorteista, joita tuli teiltä monelta viime jouluna ja hyvää
vuodenjatkoa kaikille! Täällä Japanissakin on ollut kylmää ainakin
talon sisällä, mutta kyllä siihen kylmyyteen pikku hiljaa tottuu joka
talvi.
Mielessä on nyt tämän päivän tunnussanan kohta: "Mutta
totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti
päälleen. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. " (Jes. 53:4)
Olen
saanut ottaa osaa kirkon toimintaan täällä Japanissa,
raamattupiireihin, jumalanpalveluksiin ja ylistys tilaisuuksiin. Olen
ollut siitä iloinen. Jalkani on vain ruvennut taas vaivaamaan, niin
että pyydän teiltä esirukousta jalkani tulehduksen puolesta. Teitä
siunaten
Sinikka
Lea jatkaa
Joulu
kaikkine juhlineen toi monia uusia ihmisiä HAT-Koben kirkolle. Jotkut
tulivat ensimmäistä kertaa Sanan äärelle. Kotijoulua emme juuri
viettäneet, sillä meitä oli vain kolme aikuista paikalla täällä
Japanissa. Jouluaattona kävimme kauniissa naapurikirkossa, jossa kuoro
esitti mahtavasti joululauluja ja valaistuksena oli "kynttilämeri."
Suomalaisina menimme onseniin eli japanilaiseen kylpylään, missä oli
suomalainen sauna. Söimme "jouluruoan tapaisia" ruokia kotona. Ehdoton
ykkönen Jormalle on luumutortut.
Heti
uuden vuoden jälkeen lähdin yksin Suomen matkalle. Olin saanut Jormalta
joululahjaksi edestakaisen lipun Suomeen kahdeksi viikoksi. Lennot
menivät upeasti, kuin olisi lentänyt untuvapilvessä. Finnairin kone oli
melko tyhjä ja paikkoja riitti jokaiselle useampi. Suomessa lähdin
lentokentältä suoraan äitini luo Helsinkiin. Ihmettelin, miten hyvässä
kunnossa hän oli. Pääosin olinkin hänen luonaan ja auttelin häntä
taloustöissä. Meillä oli hyvin hauskaa yhdessä jutellessa, syödessä,
kylpiessä, saunoessa. Päivän Tunnussana ja rukous kuuluivat päiväämme.
Ryttylässä
oli työntekijäseminaari. Otin siihen osaa yhtenä päivänä ja sain ottaa
vastaan Jorman Kansanlähetyksessä 40-vuotisen palvelun lahjan:
kristallimaljakon ja kunniakirjan. Tapasin päivillä muita lähettejä ja
kotimaan työntekijöitä.
Kävin
Ryttylässä neljässä eri kodissa, joissa oli sairautta, monenlaista
kipua ja hätää. Jumalan armo ja apu ja parantaminen olkoon heidän
kanssaan!
Suomen
talvesta voisin kirjoittaa runon, jos osaisin. Oli pakkasta ja kaikki
puut ja pensaat sekä korret olivat kuorrutettu lumikiteillä. Kun
aurinko siivilöityi metsän takaa voimakkaan punakeltaisena, se lävisti
puissa ja hohtavassa hangessa olevat lumikiteet ja niissä kimalteli
miljoonat timantit. En ollut tiennytkään, että Ryttylän kotimme
takapiha oli täynnä timantteja, jotka loistivat sateen kaaren väreissä.
Olemme rikkaita. Kaikki päivät Suomessa olivat unenomaista, utuista
hämärää täynnä lumen hohdetta. Tuo hämärä oli taas uutta, vaikka olen
suomalainen. Nyt ymmärrän karhuja talviunilla. Nopeasti unohtaa oman
maansa asiat ja kokemukset.
Kun
palasin Japaniin oli plus 5 astetta ja aurinko on paistanut lähes joka
päivä pilvettömältä taivaalta. Orvokit ja narsissit sekä muut kylmän
ajan kukat kukkivat ihmisten puutarhoissa.
"Maailma vihaa Jeesusta, koska maailman ihmisten teot ovat pahat. "(Joh.7:7)
Luin
mielenkiintoisen ja ajankohtaisen kirjan " Sydämeni on Kiinassa" Randy
Alcorn. (Aikamedia) Kirjan sanoma muistutti kärsivistä veljistä ja
sisarista etenkin Kiinassa. Rukoilkaamme heille voimaa kestää vainot,
kidutus, vankeus sekä monenlainen puutos päivittäisistä ruokatavaroista
ja kaikesta muusta. Opetelkaamme myös itse kiittämään kaikesta hyvästä,
mitä saamme joka päivä Jumalalta kuten ruoan ja kaiken muun. Kiitos
Jumalalle, Kiinassa evankeliumi etenee kärsimysten keskellä.
Sydämellisin terveisin
Lea
Herran runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
