Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh. 11:25-26)
Kastejuhla
HAT Koben seurakunnassa vietimme 13.6. kahden hengen kastejuhlaa. Toinen jo 74 -vuotias mutta nuorekas työelämässä edelleen oleva rouva tuli ensi kertaa elämässään kristilliseen kirkkoon sinä sunnuntaina 14.9.2008, jona HAT Koben seurakunta aloitti toimintansa. Sen jälkeen hän on käynyt uskollisesti kirkossa ja sain lähes vuoden ajan käydä myös kastekoulua hänen kotonaan. Kastetodistuksessaan hän kertoi taustastaan:
Isäni työn tähden synnyin ja kasvoin Kiinassa Harpinin kaupungissa. Eräänä talvipäivänä isäni kertoi nähneensä venäläisellä ravintolalla, miten venäläiset jäähän aukon tehtyään suorittivat jotain menoja. Luultavasti kysymys oli kasteesta. Muistan ihmetelleeni, miten kaiken jäädyttävän kylmyyden keskelläkin he saattoivat tehdä sellaista. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tajusin, että on olemassa kristillinen usko.
Keskikouluaikana tunsin kaipausta mennä kirkkoon, mutta kuvittelin, että kristityksi voivat tulla vain erityisihmiset, sydämeltään rauhalliset, tahdoltaan lujat. Siksi en uskaltanut mennä kirkkoon.
Vaikka olisin halunnut oppia tuntemaan Jumalan, vuodet vierivät ilman tilaisuutta käydä kirkossa. Mutta kun vihdoin tuli tilaisuus päästä tähän kirkkoon, sain aloittaa myös Raamatun opiskelun.
Epäröin kuitenkin kasteen vastaanottamista, koska ajattelin, että se edellyttäisi jotain erityistä sisäistä varmuutta. Mutta kun minulle kerrottiin, että siinä on jo Jumalan johdatus, että haluaa uskoa, sain sisimpääni levon ja voin nyt tänään ottaa vastaan kasteen. Kaste on toinen syntymäpäiväni ja olen kiitollinen, että saan tänään päästä osalliseksi uudesta elämästä.
Tästä eteenpäin haluan uudella halulla vaeltaa askel askeleelta lähemmäksi Jumalaa.
Toinen kastetuista taas on 43-vuotias leski, jonka mies kuoli viime jouluna. Hän on pienenä käynyt pyhäkoulua useita vuosia, mistä kertoi hänen suhteellisen hyvä Raamatun tuntemuksensa. Murheittensa keskellä häntä on rohkaissut yllä oleva Jeesuksen lupaus ruumiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Vahdin vaihtoa
Palasin 5.7. Suomen parhaaseen kesään kotimaan jaksolle. Siksi heinäkuun ensimmäisenä päivänä tehtäväni HAT Koben seurakunnan vastaavana työntekijänä siirtyi Nishi-Suman seurakunnan pastori Rei Nagatalle hänen oman toimensa ohella. Käytännössä hän ei kuitenkaan pääse kuin kerran kolmessa kuukaudessa käymään HAT Kobessa. Onneksi syksyn ajaksi saatiin käytännön työtä hoitamaan yhdessä Yoshidan perheen ja Ulla Pendolinin kanssa korealainen Halleluja-kirkon lähetyssaarnaaja Kang vaimoineen. Itse palaan neljän kuukauden kuluttua jälleen marraskuun puolivälissä Raamattukoululle ja HAT Koben seurakuntaan, mutta jälkimmäisen osalta en enää vastaavana työntekijänä vaan yhteistyölähettinä.
Lokakuussa Osakassa pidetään Franklin Grahamin suuri evankelioiva tapahtuma. Siihen liittyen saimme 4.7. HAT Koben seurakuntaan vieraaksemme Beverly Rivers nimisen afroamerikkalaisen laulajattaren, joka piti jumalanpalveluksessamme konsertin laulaen negrospirituaaleja ja todistaen Herrasta. Hänen iloinen olemuksensa ja säihkyvä laulunsa teki syvän vaikutuksen kuulijoihin, joita pieniin tiloihimme oli sulloutunut kokonaista 60 henkeä (yhtään enempää kirkkoomme ei olisi mahtunutkaan).
Samana päivänä Etelä Nishinomiyan seurakunnassa pidettiin Seppo ja Vuokko Vänskän lähtöjuhlaa. Heidän pitkä palveluksensa Japanissa päättyi ja vastuu seurakunnan työstä siirtyi Lauri ja Asako Palmulle, jotka palasivat kausilomaltaan Japaniin 21.6. Kotimaan jaksonsa aikana Lauri sai teologian kandidaatin lukunsa päätökseen ja hänet vihittiin papiksi Tampereen tuomiokirkossa 30.5.
Lähettikunnan sukupolvenvaihdos kuluneen vuoden aikana on ollut niin merkittävän voimakasta, että sellaista ei ole Länsi-Japanin kirkon historiassa vuosikymmeniin tapahtunut. Siitä ilahtuneena kirkon johto kutsui uudet lähetit yhteiseen tulojuhlaan Raamattukoulun oppilaiden ja Teologisen seminaarin oppilaiden kanssa. Oli melkoista vilskettä, sillä lapsiakin oli melkoinen joukko mukana.
Raamattukoulu
Koben Luterilaisen Raamattukoulun ja Teologisen Seminaarin kevätlukukausi päättyi kesäkuun lopussa. Kaksi Raamattukoulun oppilasta valmistui vuoden kurssilta. Toinen heistä palaa sairaanhoitajan ammattinsa Osakan kristilliseen sairaalaan ja toinen jatkaa syyskuussa alkavalla toisella vuosikurssilla, joka päästään aloittamaan pitkästä aikaa, kun sille on ilmoittautunut kolme henkeä – joukossa myös HAT Koben seurakunnan Ikuko Oohira. Ensimmäiselle vuorikurssille odotetaan ainakin yhtä uutta tulijaa syyskuusta.
Teologisen seminaarin sai päätökseen kolme opiskelijaa ja heidän juhlallista valmistumistaan juhlittiin Aotanin kirkossa 27.6. Osaka-Koben alueen kirkkoja parin vuoden ajan ilkivallallaan vahingoittanut henkilö saatiin lopulta kiinni. Hän tunnusti syyllisyytensä kaikkiin 72 tapaukseen. Ilmeisellä tavalla hän on sairas mies, joka oli käynyt pitempään kirkossa, mutta sitten pettynyt, kun häntä hoitanut pastori oli lähtenyt jatko-opintoihin.
Lea jatkaa
"Tere hommikust!" (Hyvää huomenta!) 93 -vuotias äitini toivottaa iloisesti, kun menen hänen luokseen Helsingin Käpylään. Herra on ihmeellisesti pitänyt äidistäni huolta. Hän on ollut terveenä lukuun ottamatta ajoittaisia hermokipuja jaloissa. Hän asuu yksin kodissaan. Siskoni Ritva ja tyttäremme Hanna ovat käyneet jälleen koko vuoden äidin luona, ollessani Japanissa lähetystyössä Jorman ja Sinikan kanssa. Äiti on hyvin kiitollinen ja täynnä rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Ruokarukoukset rukoilemme yhdessä ennen ateriaa. Päivän Tunnussana on äidille tärkeä pikku kirjanen aamuisin.
Saavuimme Sinikan kanssa 30.3 Suomeen. Kevät ja kesä tulivat voimallisesti. Kasvien puhkeaminen taimelle ja kukkaan oli mykistävää. Koivujen tuoksu sateen jälkeen oli taas kerran minulle kokemus. Jumalan luoma maailma on hyvin kaunis ja ihmeellinen eri vuodenaikoineen, kasveineen ja eläinmaailmoineen.
Meillä Suomessa on kaikkea hyvää runsaasti. Samalla kuitenkin suuri osa maailmaa kärsii. On sotia, tulvia maanjäristyksiä, nälänhätää. Herra armahda meitä ja koko maailmaa!
Palmun perheen lähtö 20.6. toiselle kaudelle Japaniin oli kiitosaihe, mutta ikävä myös kaihersi. Lähetti kokee tapaamisen iloa ja suurta ikävää jättäessä lähetyskentän. Hän elää näiden kahden välimaastossa Herransa avulla ja hoidossa.
Olemme saaneet tavata lähettäjiämme ja sukulaisia sekä rakkaita ystäviämme muun muassa Kansanlähetyspäivillä Lahdessa.
Sydämellinen kiitos esirukouksistanne ja tuestanne Japanin työlle.
Jumalan runsasta siunausta Sinulle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
