Jumalan
rauhaa, rakkaat ystävät!
Jeesus astui veneeseen,
ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Järvellä
nousi kova myrsky, niin että vene oli peittymäisillään
aaltoihin. Mutta Jeesus nukkui. He menivät ja herättivät
hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme." Jeesus sanoi
heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?"
Hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan
tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Millainen
tämä onkaan, kun sekä tuulet että järvi tottelevat
häntä? (Matt. 8:23-27)
Ajatellessani Japania kohdannutta
kolminkertaista katastrofia ja sitä, miten valtavien maanjäristysten
uhka on kasvanut voimakkaasti, mieleeni nousee tilanne vuonna 1995 kirkkauteen
päässeen japanilaisen pastori Eiichi Itoon elämästä.
Myrskyn keskellä Herra vapautti hänet pelosta ja vei syvemmälle
tuntemiseensa:
"Elettiin sodanjälkeistä aikaa. Kiersin normaalin seurakuntatyöni
lisäksi julistamassa Sanaa eri puolilla Japania. Eräänä
sunnuntai-iltana nousin pieneen laivaan Wakayaman satamasta palatakseni
Shikokun saarelle. Noihin aikoihin säätiedotukset eivät
olleet yhtä luotettavia kuin nykyään ja niinpä laivan
yllätti taifuuni kesken matkan. Pieni laiva hyppelehti ja pomppi
kuin kaarnapursi valtavilla aalloilla. Miehistö komensi matkustajat
pukemaan pelastusliivit ylleen, sillä tilanne oli epätoivoinen.
"Seisoin laivan eräässä portaikossa
pidellen kaikin voimin kiinni kaiteesta pysyäkseni edes jotenkin
paikallani. Kävin rukoustaistelua sydämessäni. Oman taivaaseen
pääsemiseni suhteen ei minulla ollut huolta, sillä tiesin,
että pelastuisin Jeesuksen uhrityön tähden perille kirkkauteen,
vaikka laiva hukkuisikin:
'Mutta Herra, miten vaimoni, parivuotias pikku poikamme ja vanha äitini,
jotka olet antanut minun huollettavakseni, selviävät näinä
ankeina aikoina ilman minua.'
Hiljaa Herran Pyhä Henki
palautti mieleeni, miten Hän oli huolehtinut meistä sodan
aikana Kiinan lähetystyössä ja sieltä takaisin tuhoutuneeseen
Japaniin. Herra muistutti minulle:
'Kykenen kyllä huolehtimaan vaimostasi, pojastasi ja äidistäsi,
vaikka matkasi päättyisikin nyt.'
Sydämeni täytti sanoin kuvaamaton rauha
ja huulilleni nousivat erään tutun virren sävelet, jotka
puhuvat Herran täydellisestä huolenpidosta kaikissa elämän
tilanteissa.
Ken on lapsi Herran armaan,
Turvatumpi hän varmaan,
Kuin on tähti taivahalla,
Lintu emon siiven alla.
Siionissa armollansa
Herra hoitaa lapsiansa,
Aina heille tarpeet antaa,
Käsillänsä heitä kantaa.
Eipä hänen kädestänsä
Mikään riistä pieniänsä,
Omakseen kun heidät osti,
Kuolemasta eloon nosti.
Milloin heitä puute kohtaa,
Yli niiden Herra johtaa,
Ruuan, verhon antaa heille,
Iloa, lohdun murheen teille.
Iloitse siis auttajastas,
Pieni lauma, Jumalastas.
Maahan työ hän vainoojamme,
Voiton antaa taistossamme.
Käyköön myöten taikka
vastaan,
Eipa hylkää Isä lastaan,
Parasta hän tahtoo suoda,
Omillensa armon tuoda.
"Samassa kuulin kajuutan puolelta hysteeristen
matkustajatoverieni avunhuutoja ja lähdin heitä auttamaan.
Kaikkien suureksi hämmästyksesi laiva selvisi kuin selvisikin
uppoamatta Komatsushiman satamaan asti."
Raamattukoulu
Koben Luterilaisen Raamattukoulun
toisen vuosikurssin kolme oppilasta valmistui yhdessä Teologisen
Seminaarin viiden opiskelijan kanssa ja juhlaa vietettiin 26.6. Toukokuussa
kirkkauteen kutsutun seminaarin oppilasta edusti hänen vaimonsa,
joka sai miehensä diplomin.
Raamattukoulun oppilas Kaori
Kurisaki sai todistuksensa
Raamattukoulun lyhyt kurssi 27.-28.6. keskittyi
Jobin kirjaan ja kysymykseen kärsimyksestä tsunamin, maanjäristyksen
ja ydinonnettomuuden kohdanneessa Japanissa. Luennoitsija oli Mailis
Janatuinen ja lainaan tähän hänen ystäväkirjeestään
otteen:
Keneltä
maanjäristys ja tsunami tulivat? Mikä on niiden sanoma Japanin
kansalle?
Jeesushan vastasi tähän kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi:
”Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa
kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he
olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa
asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee
parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." (Luuk.13:4-5).
Tsunamin
kouriin joutuneet eivät olleet syntisempiä kuin muut japanilaiset,
mutta katastrofi huutaa silti suurella äänellä jälkeen
jääville: ”Oletko sinä valmis, jos kuolema tulee kohdallesi
tänään? Oletko menossa kaupunkiin, joka ei ikinä
sorru, koska sen rakentaja ja luoja on Jumala itse?” (Hepr.11:10).
Japanilaiset
kristityt eivät haluaisi sanoa tsunamista mitään muuta
kuin sen, että meidän on itkettävä itkevien kanssa.
Piste. Mutta onhan Raamatussa toki monta muutakin vastausta kärsimyksen
ongelmaan!
Nyt kirkon
ääntä saatettaisiin jopa kuunnella, jos kristityt vain
uskaltaisivat avata suunsa. Jos uskotaan, että Jumalan kädestä
tulee ihmiskunnalle vain hyvä, niin silloin on pakko päätyä
uskomaan Jumalaan, joka ei ole kaikkivaltias. Vedenpaisumuskertomus
puhuu ihan toista. Profeetat julistivat Jumalaa, joka lähettää
oman kansansa kimppuun vihollisarmeijoita ja luonnonkatastrofeja, jolleivät
ihmiset tee parannusta.
Mutta meidän
Jumalamme myös tuntee kärsimyksen omasta kokemuksestaan ja
voi siis ymmärtää kärsivää. ”Minä
tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän
on seisova multien päällä.” Siihen uskoon Jobkin päätyi.
Heinäkuun 6. päivä koitti ja jouduimme
saattamaan vankilaan Raamattukoulun ensimmäisen vuosikurssin oppilaan,
josta edellisessä kirjeessä kerroimme. Virrellä, kyynelin
ja Herran siunauksella hänet lähetimme.
Sitä edeltävänä sunnuntaina
hän piti todistuksen Awajin kirkossa. Siinä hän kuvasi
rukoustaisteluaan Herran edessä. Joka kerta kun hän tuskaisena
kysyi Herralta, miksi hänen syyttömänä piti joutua
vankilaan, hän sai Herralta toistuvasti aina saman vastauksen psalmin
23 sanoin:
”Minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Lopulta hän päätyi siihen, että Herra oli lähettämässä
hänet vankilaan jotain tiettyä tehtävää varten
ja lupaa olla hänen kanssaan kaiken aikaa. Hän sai siksi astua
vankilan portista sisään yhdessä Herran Jeesuksen kanssa.
Rukoillaan hänen puolestaan jatkossakin. Vähintään
4 vuotta hänellä menee vankilassa näillä näkymin.
HAT-Koben seurakunta
Kesäkuun 12. päivänä
pidimme konsertti-jumalanpalveluksen pienessä kirkossamme. Yuri
Mori, yksi Japanin kaikkein valovoimaisimmista laulajaevankelista,
tuli palvelemaan pientä seurakuntaamme. Pieni tilamme täyttyi
jälleen ääriään myöten. Tämä
entinen Japanin kansallisen radio- ja TV yhtiön NHK:n laulajatar
kertoi omasta tiestään uskoon ja siitä, miten 17 vuotta
sitten Koben suuressa maanjäristyksessä hänen veljensä
kuoli. Siitä alkoi hänen kokotoiminen laulajaevankelistan
tehtävänsä. Nyt Itä-Japanin tsunamin jälkeen
hän on käynyt kymmeniä kertoja pitämässä
konsertteja kouluilla ja muissa yleisissä tiloissa evakossa oleville
uhreille. Hänen taustansa vuoksi hänen viestinsä menee
syvälle noiden kärsivien ihmisten sydämiin.
Kaarina
Savonen säesti Yuri Moria
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä
pidimme ylimääräisen vuosikokouksen, jossa päätettiin
osallistumisesta hautakammion rakentamiseen yhdessä Rokkoon Saaren
seurakunnan kanssa. Seurakuntamme lyhyen kolmen vuoden historian aikana
jo kaksi jäsentämme on päässyt kirkkauteen Herran
luo.
Konsertin
jälkitunnelmia
Taisteluja lähettikunnassa
Jos lähetystyöhön
työalalla kuuluu monenlaisia vaikeuksia, niin kotimaan jaksolle
Suomeen tulo ei välttämättä tuo helpotusta elämään.
Tästä meillä perheenä on omakohtaista kokemusta,
mutta nyt erityistä esirukousta tarvitsee Kivirannan perhe.
He saapuivat monella tavalla raskaan mutta myös Herran siunaaman
työrupeaman jälkeen kotimaan jaksolle heinäkuun alussa.
Pian perheen äidillä Susannalla todettiin kuitenkin
pahanlaatuinen aivokasvain. Jätämme hänet ja koko perheen
yhteisten esirukoustemme alle.
Elokuun 25. päivä on tarkoituksemme
palata Japaniin jatkamaan työtä Koben Raamattukoululla ja
HAT Koben seurakunnassa. Tällä kertaa Lea ja Sinikka
pääsevät myös mukaan. Ainakin ensi vuoden kesään
asti jaksomme on tarkoitus kestää, jos Herra suo ja elämme.
Uusi osoitteemme löytyy kirjeen alusta.
Suomalaisella puhelinnumerolla 019-726 215 pääsee soittamaan
kotimaan puhelun hinnalla meille Japaniin. On syytä kuitenkin huomata
aikaero 6 tuntia kesäaikana ja 7 tuntia talvisaikaan. Käytännössä
se tarkoittaa sitä, että kello 15 jälkeen Suomen aikaa
ei tule Japaniin soittaa.
Lea jatkaa
Rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa!
Luin uudelleen Paul Hattawayn toimittaman kirjan
"Taivaallinen mies". Kirja kertoo Kiinan kotikirkon eräästä
merkittävästä henkilöstä ja hänen perheestään.
On sanottu: "Suuret persoonat eivät muuta maailmaa, vaan suuren
Jumalan kädessä olevat heikot ihmiset". Tällainen
oli veli Yun ja hänen vaimonsa sekä äitinsä.
Lämmin kesä jatkuu ja meidän lähtömme
Japaniin lähenee.
Maailman tilanne on hyvin katastrofaalinen. Nälän
hätää Afrikan sarvessa. Jopa miljoonat ihmiset vaarassa
kuolla nälkään Etiopiassa, Keniassa, Ugandassa ja Somaliassa.
Siellä on ollut ennen näkemätön kuivuus. Ihmiset
vaeltavat etsien ruokaa ja nääntyvät matkalla. Äidit
laittavat polun tai tien viereen lapsensa makaamaan. Eivät enää
jaksaneet kävellä. Kuolema tuli ennen ruokaa ja vettä.
Suuria luonnon mullistuksia ja pahoja ihmisten
aiheuttamia onnettomuuksia sekä sotia on vallalla. Jeesuksen pikainen
paluu on lähellä.
Kaksi meille tuttua uskovaa, toinen 90 vuotias
ja toinen yli satavuotias, odottavat ylös tempaamista taivaisiin.
Miten on meidän laitamme? Olemmeko me valmiit, kun Kristus tulee
toisen kerran tähän maailmaamme kuninkaana noutamaan ne, jotka
ovat Häneltä saaneet syntinsä anteeksi. Raamattu puhuu
tästä paljon. Lue!
Lapsemme ja lastenlapsemme voivat hyvin. Siitä
kiitos Herralle. Kaikki on suurta armoa ja lahjaa.... Lähden tästä
Helsingin Käpylään äitini luo häntä auttamaan
ja saunomaa. Hänkin voi hyvin.
Kiitos jokaisesta ystävästä ja
esirukoilijasta. On aina ihme, kun saan kuulla jonkun säännöllisesti
rukoilevan meidänkin puolestamme ja Japanin kansan puolesta. Tarvitsemme
esirukoilijoita ja Japanin kansalle hengellistä herätystä.
Jumalan
siunausta elämääsi!
Jorma
ja Lea Pihkala
