Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Ylimmäinen pappi sanoi Jeesukselle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika?" Jeesus vastasi hänelle: "Itsepä sen sanoit. Minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." (Matt. 26:63-64)
Vierailin ystäväni ja uskollisen lähetysystävän Hilja Tiilikaisen sairasvuoteen äärellä noin viikkoa ennen kuin Herra kutsui hänet luokseen. Monia sairauksia kärsinyt, mutta kaiken keskellä Herraan turvannut ja lähimmäistensä pelastuksesta huolta kantanut Hilja oli nyt ajallisen matkansa viime metreillä. Juttelimme yhtä ja toista ja rukoilimme yhdessä. Sitten luin hänelle jakeen Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta Johanneksen evankeliumin 17 luvusta. Lukiessani muunsin tekstiä hiukan tähän tapaan:
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä Hiljakin, jonka olet minulle antanut, olisi minun kanssani ja näkisi minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. (Joh. 17:24)
Hilja kuunteli silmät loistaen ja pyysi sitten: ”Lue se minulle vielä toiseen kertaan!” Tein niin, tai oikeastaan luin sen kaikkiaan kolmeen kertaan.
Jeesus on Kuningas, Vapauttajakuningas. Se merkitsee sitä, että Hänellä on selkeä tahto ja Hän haluaa tahtonsa tapahtuvan. Puhuessaan Isälle tästä tahdostaan Hän antaa ymmärtää, että se ei ollut jotain sellaista, josta voitaisiin neuvotella. Kysymys oli Jeesuksen peruuttamattomasta päätöksestä. Rukouksen vastaanottajan Vanhurskaan Isän tahto oli ja on täsmälleen sama. Syy minkä vuoksi syntinen ihminen voi päästä armosta, pelastuksesta ja taivaasta osalliseksi ei ole hänen oma tahtonsa vaan Kuninkaan tahto. Johannes kuvaa tätä asiaa evankeliumin alussa näin:
Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ihmisen tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh. 1:12-13)
Paavali toteaa saman asian voimakkaasti:
Herra sanoo Moosekselle: "Minä armahdan, kenet armahdan, ja osoitan laupeutta kenelle osoitan." Asia ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka armahtaa. (Room. 9:15-16)
Koska perille pääsymme on Vapauttajakuninkaamme Jeesuksen Kristuksen käsissä, voimme olla täysin turvalliset. Hän valmisti ristin uhrillaan ja ylösnousemuksellaan täydellisen pelastuksen. Hän kykenee myös viemään meidät omaan kirkkauteensa, taivaalliseen hääiloon, jossa saame katsella Herraa kasvoista kasvoihin. Siellä kaikki murhe pakenee ja sydämen täyttää kiitos ja ylistys ihmeellistä Vapauttajaamme kohtaan.
Jeesuksen kuninkuus tapahtuu siis täällä ajassa totuuden ja rakkauden sanan voimalla. Hän ei tänään tunkeudu väkivalloin kenenkään sydämiin. Silti Hänellä on kakki valta taivaassa ja maan päällä. Kaikkien tapahtumien keskellä Hän on lopulta vievä maailmanhallintansa lopulliseen voittoon. Lopullista valtakuntaa kuvataan näin:
Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. (2. Piet. 3:13)
HAT-Koben seurakunta
Joulukuu oli jälleen täynnä elämää. Kaikissa pienpireissä pidimme omat joulujuhlat ja keisarin syntymäpäivänä 23.12. vietimmekin kynttiläjumalanpalveluksen muodossa maailmankaikkeuden hallitsijan syntymäjuhlaa. HAT Kids pyhäkoulumme lapset esittivät joulukuvaelman, eri kieliryhmien jäsenet lauloivat koreaksi, suomeksi ja englanniksi.
Sitten Miki Ozawa konsertoi miehensä Shuuhein kanssa pieni kannel mukanaan ja kauniissa pohjalaisessa kansallispuvussa. Mikihän on opiskellut Suomessa ja toiminut musiikki- ja nuorisoevankelistana Japanin Ev.lut. kirkossa. Tällä havaa pariskunta työskentelee kristillisessä maatalouslukiossa, mutta Miki suunnittelee paluuta musiikkievankeliointiin. Lämminhenkiseen juhlaan kokoontui 50 henkeä, joukossa useita pyhäkoululaisten vanhempia ja aivan ensikertalaisiakin. Lapsia oli mukana 15.
Joulupäivän jumalanpalveluksessa esiintyi perinteemme mukaan okarina-soitin ryhmä (Okarina on kukkopillin tapainen soitin).
Tammikuussa pidimme seurakuntamme vuosikokouksen, jossa valittiin seurakuntaneuvosto, vahvistettiin vuosikertomus ja vuosisuunnitelma ja budjetti. Lisäksi asiana oli hautakammion rakennusprojekti yhdessä Rokkoon saaren seurakunnan kanssa. Huhtikuun lopulla pitäisi hautakammion olla käytössä. Pienessä seurakunnassammehan on jo kaksi henkilöä saanut kutsun iankaikkisuuteen. Toisen poisnukkumisesta tuli kuluneeksi vuosi ja häntä muisteltiin suvun kanssa muistojumalanpalveluksessa. Lean ja Sinikan kanssa kävimme myös Ananissa, missä vietettiin seurakuntalaisen ja suomessakin vierailleen ystävämme äidin buddhalaisia hautajaisia.
Suomenkielen ryhmä ja äiti-lapsi musiikkiryhmä ovat osoittautuneet suosituiksi. Sekä korean että suomen ryhmistä on kolme henkeä alkanut käydä jumalanpalveluksissa ja aloittanut kasteopetuksen.
Uudesta vuodesta lähtien Anssi ja Kaarina Savosen perhe on alkanut osallistua HAT Koben seurakunnan jumalanpalveluksiin, koska he kielikoulun päätyttyä siirtyvät huhtikuusta jatkamaan työtämme seurakunnassa. Lean ja Sinikan on määrä palata Suomeen toukokuun lopussa ja Jorman kesäkuun lopussa. Myös Ulla Pendolin on palaamassa kausilomalle heinäkuun alussa, joten työntekijävaihdos on perusteellinen.
Maaliskuun 20. päivänä Länsi-Japanin ev.lut. kirkon vuosikokouksessa HAT Koben seurakunta hyväksytään kirkon 4. asteen seurakunnaksi. Samalla Norio Yoshida saa nimityksen kirkon vanhimmiston jäseneksi.
Raamattukoulu
Raamattukoulun lukuvuosi päättyy 29.2. kolmen päivän lyhyen kurssin lopussa. Tällä kertaa koulun päättää vain yksi opiskelija. Huhtikuussa alkavalle uudelle kurssille on hakuaika menossa. Tällä hetkellä on tiedossa kolme uutta opiskelijaa. Myös teologiseen seminaariin on haku päällä. Kirkko tarvitsee kipeästi uusia työntekijöitä sukupolven vaihdoksen edetessä kovaa vauhtia.
Lea jatkaa
Vuosi on jälleen vaihtunut. Olemme kulkeneet jo kuukauden päivät uutta vuotta. Aurinko on paistanut täällä Koben kaupungin korkeudella lähes joka päivä. Lunta ei ole täällä vielä satanut, vaikka Japanin meren puolella lunta on satanut jo lähes 2 metriä. Ilmat ovat olleet meille hyvin suosiollisia. Sinikan on ollut helppo kulkea rollaattorilla sileitä katuja pitkin ja nauttia kauniista Rokkoo -vuorijonosta ja lähellä virtaavasta joesta.
Itse olen käynyt Jorman pitämillä luennoilla ja toiminut seurakunnassa avustaen Kaarinaa lasten englanninryhmässä ja aloittanut uuden suomenkielen ryhmän. Eri ihmisiä olen kutsunut kotiin syömään ja näin tutustunut uusiin ihmisiin. Ateriayhteys on tärkeä työmuoto. Näin voi välittää rakkautta ja kertoa Vapahtajasta.
Lastenlasten vierailut ovat olleet mieluisia. Myös Shikokun entisiä ystäviä olen tavannut.
Olemme saaneet myydyksi nykyisen 100 neliön asuntomme. Muutamme tästä maaliskuun loppupuolella Aotaniin, yhteen norjalaisten omistamaan asuntoon. Awajin kirkolle on ostettu pieni maa-alue, johon kirkkorakennus tulisi rakentaa. Tästä lähetyksen omistamasta asunnosta voimme siirtää rahaa Awajin kirkkoprojektille. Eihän se riittäne, mutta on kuitenkin pienenä pesämunana tulevalle kirkkorakennukselle.
Awajin kirkon tontin siunaustilaisuus 4.12.2011
Työ etenee, vaikka meidän mielestämme kovin hitaasti. Haluaisimme enemmän tuloksia ja rukoilemme herätystä Japaniin. Milloin Herra antaa herätysten tuulten puhaltaa...sitä odotamme.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tulimme lähetystyöhön Japaniin.
Luonnonkatastrofien uhka on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Ennen emme huolehtineet kovinkaan paljon maanjäristyksistä, tsunameista tai taifuuneista. Nyt on tullut aika huolehtia ja tehdä suunnitelmia selviytymisestä katastrofien tullessa. Jääkaapin ovessa on liimattuna ohjeet. Niitä on hyvä seurata ja rukoilla Taivaan Isää auttamaan ja varjelemaan Japanin kansaa ja meitä lähettejä.
Siunausta Teille rakkaat ystävät!
Sydämelliset kiitokset todella runsaasta joulumuistamisesta. Olemme saaneet jälleen vahvan todistuksen siitä, millä rakkaudella tuette Japanin lähetystä.
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
