Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Näistä kahdesta järkkymättömästä asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valehdella, me saamme vahvan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni toivosta siihen, mitä on tuleva. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ulottuen väliverhon sisäpuolelle asti. Jeesus on mennyt sinne edellä juoksijana meidän puolestamme, tultuaan ikuiseksi ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyk-sen mukaan. (Hepr. 6:18-20)
Japaninkielessä sana ”toivo” kirjoitetaan kahdella merkillä, joista ensimmäinen tarkoittaa ”vähäistä” ja tulee kuvasta, jossa saksilla leikataan lopuillaan olevaa kangasta. Toinen merkki yksinäänkin tarkoittaa toivoa ja se muodostuu kolmesta osasta, jotka alun perin tarkoittavat ”kuolemista”, ”lihaa” ja ”helmipalloa”. Eli kun elämä käy vähiin, ruumiimme kuolee, mutta jäljelle jää helmi, kysymys on toivosta. Tunnetusti helmi on simpukan kyyneleiden synnyttämä, joten Ilmestyskirjan kuvaamat taivaan helmiportit ovat Jeesuksen Getsemanessa ja Golgatalla vuodattamien kyynelten tulos.
Jokainen ihminen elää toivonsa varassa. Niin kauan kuin on toivoa, jaksaa elää. Toki lukemattomien ihmisten toivo on perusteetonta ja väärää ja johtaa lopulta epätoivoon. Jumalattomalla ei ole kestävää toivoa. Sen sijaa uskova kristitty elää niin kuin jännitysromaanin lukija, joka on varmuuden vuoksi lukenut kirjan viimeisen sivun. Silloin kun jännitys käy sietämättömäksi, hän voi lohdutella päähenkilöä sillä, että kyllä hän vielä selviää. Uskova tietää Raamatun perusteella, mitä hänelle lopulta tapahtuu, vaikka matkalla on vielä paljon epäselvää. Siksi hän voi olla hyvässä turvassa myrskyjenkin keskellä.
Toivo sanalla on kaksi eri merkitystä. On se toivo, jolla toivotaan ja se toivo, jota toivotaan. Edellinen on ihmisen sisäinen tila ja jälkimmäinen on ulkoinen todellisuus, johon sydän voi tarttua. Kristityn toivossa ei ole kysymys toiveista, vaan jostakin sellaisesta, joka on tulevaisuudessa edessäpäin ja on täysin varmaa.
Jeesusta kuvataan yllä toivon ankkuriksi. Kuva on normaalitilanteeseen nähden ylösalaisin. Jeesus on ankkuri, joka on heitetty taivaalliseen kirkkauteen. Hänestä lähtee sitten ankkurikettinki alaspäin. Sen toisessa päässä on uskovan sydämessä asuva Pyhä Henki, joka pitää kettingistä kiinni yhtä tiukasti kuin Jeesus taivaan päässä. Sitten Pyhä Henki alkaa vinssata kettinkiä sisään, niin että elämän purtemme lopulta nousee Jeesuksen luo kirkkauden valtakuntaan.
Uskovan kristityn toivo perustuu siis kokonaan siihen, mitä Jeesus ja Pyhä Henki saavat aikaan. Toivo ulottuu myös aina iankaikkisuuteen asti. Se perustuu Jeesuksen täytettyyn uhriin Golgatan ristillä ja se suuntaa uskovan mielen kaikessa tekemisessä ja vaeltamisessa toivon kohteeseen Herraan itseensä. Pietari kuvaa sitä kirjeessään näin:
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuk-sen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltu-mattomaan, saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten. (1. Piet. 1:3-4)
Vanha suomalainen sanonta kuvaa tämän toivon vaikutusta arkielämään. ”Käsi aurassa ja sydän taivaassa.” Tämän päivän kielellä se ehkä kuuluisi: ”Kädet näppäimistöllä, mutta sydän taivaassa.” Tämän sanonnan vastakohtahan kuuluu ”Kädet näppäimistöllä ja sydän seuraavassa tilipussissa”. Jos toivomme perustuu ajalliseen, se voi romahtaa yhdessä silmänräpäyksessä niin kuin esimerkiksi vuoden takaisessa tsunamissa lukemattomat ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa ja ajalliset tukensa.
Toivo, joka suuntaa mielemme taivaaseen ja sieltä palaavaan Kristukseen vaikuttaa uskovan vaellukseen sitä pyhittäen ja puhdistaen. Hän tietää kaikessa tekemisessään palvelevansa Herraa ja hän mittaa kaikkea taivaallisesta toivosta käsin. Moni asia menettää merkityksensä taivaallisessa valossa ja monesta tulee todella tärkeitä. Menestyksen mitaksi muodostuu se, miten voisi auttaa myös muita tähän taivaalliseen toivoon. Vaivannäkö Herrassa ei jää turhaksi.
Länsi-Japanin ev.lut. kirkon 51. vuosikokous
Maaliskuun 20. päivänä Länsi-Japanin ev.lut. kirkon vuosikokouksessa HAT Koben seurakunta hyväksyttiin kirkon 4. asteen seurakunnaksi ja esiteltiin kokouksen osanottajille.
Samalla Norio Yoshida saa nimityksen kirkon vanhimmiston jäseneksi.
Lauri Palmu onnittelee Hideki Matsumuraa
Samassa vuosikokouksessa suoritettiin myös kirkon uuden presidentin ja varapresidentin vaali. Presidentiksi valittiin Yonagon seurakunnan pastori Hideki Matsumura ja varapresidentiksi Izumon seurakunnan pastori Maegawa. Matsumura on nuorekkaan ja kasvavan seurakunnan pastori, jolla on selkeä näky viedä evankeliumia lapsille ja nuorille vanhempiakaan unohtamatta. Matsumuran poika aloittaa huhtikuussa teologian opinnot Koben Luterilaisessa Teologisessa Seminaarissa.
Vuosikokouksen kohokohdaksi muodostui uuden lähetystyöntekijän nimittäminen virkaan. Länsi-Japanin kirkko on vuosien saatossa lähettänyt kolme lähettiä Indonesiaan ja yhden Hong Kongiin. Lisäksi kirkko on osallistunut Mongolian työn projektiin ja Kiinanssa Kantonin alueen kirkkoja tukevaan koulutusprojektiin. Toistakymmentä vuotta on kuitenkin kulunut siitä, kun kirkolla oli viimeksi pysyvä lähetti. Nyt naisteologi Maki Ikegami lähtee kesäkuussa työhön Hong Kongiin sikäläisen Hong Kong – Makao ev.lut. kirkon työyhteyteen. Tässä kirkossa on 9 seurakuntaa ja varsinkin sen nuorisotyö on kasvussa. Maki Ikegaami, pastorin tytär, tulee keskittymään lapsi ja nuorisotyöhön sekä osallistuu jatkossa myös manner-Kiinan puoleisiin projekteihin.
HAT-Koben seurakunta
Anssi ja Kaarina Savosen kielikoulu päättyi maaliskuussa. Huhtikuusta he aloittavat HAT Koben työssä ja päävastuu työstä siirtyy Anssin hartioille heinäkuun alusta, kun me palaamme Suomeen.
Joitakin aivan uusia etsijöitä on tullut työkuvioihin mukaan. Korean ryhmiin ja äiti-lapsi musiikkiryhmiin on myös ollut uusia tulijoita. Kolmen kasteopetuksessa olevan kohdalla käydään viime metrien taisteluita. Pääsiäisenä on tarkoitus viettää keski-ikäisen rouvan kastejuhlaa ja helluntaiksi ehtinee noin 30 –vuotiaan neidon kaste. Rukoustuki on jokaisen kohdalla todella tärkeää, sillä juuri kasteen kohdalla sielujen murhaaja pyrkii tekemään kaikkensa estääkseen sen.
Englannin musiikkiryhmän äitejä ja lapsia.
Raamattukoulu
Raamattukoulun uusi lukuvuosi alkaa 9. huhtikuuta. Omalta osaltani on kysymys viimeisestä lukukaudesta, jona opetan edelleen uskonoppia ja Uuden Testamentin johdanto-oppia sekä seurakuntatyössä tarvittavia IT taitoja.
Lea jatkaa
”Meidät on lähetetty sanomaan toinen toisillemme: ole rohkea”
Kristitty on Kristukseen katsoessaan ehdottomasti optimisti. Jeesus antaa meille kelvottomille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus vakuuttaa katuvalle jatkuvasti anteeksiantamusta. Jeesus ylläpitää meissä toivoa. Kerran pääsemme kompuroimisesta huolimatta taivaaseen, kuoleman kautta. Se tapahtuu yksin armosta Jeesuksen tähden.
Elämämme on hyvin vaihtelevaa. Olemme taas muuttaneet. Huomaa uusi osoitteemme kirjeen alussa! Tämä muutto oli elämässämme 45. kerta. Nyt muutimme pariksi kuukaudeksi Luterilaiselle Raamattukoululle Aotaniin kunnes palaamme toukokuun 30. päivä Suomeen.(Jorma vasta 27.6.) Sinikka odottaa kovasti muuttoa omaan Ryttylän asuntoonsa.
Olemme myyneet Kansanlähetyksen omistaman asunnon työalan johtokunnan ja Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen päätöksellä. Tarkoitus on käyttää rahat Awajin seurakunnan kirkkoprojektiin. Kaupankäyntiprosessi oli yllättävän monimutkainen. Nyt vihdoin on asia melkein hoidettu ja 30.3. luovutetaan asunto.
Eilen sain tuon 101 neliön asunnon siivottua. Työn tulos toi iloa. Onpahan vähän aikaa kaunis ja puhdas. Tämä vanhahko ruumis ei vaan tahdo enää jatkuviin, peräkkäisiin muuttoihin ja siivouksiin suosiolla taipua. Kuitenkin uskon monipuolisen hyötyliikunnan olevan hyväksi.
Saimme olla yhdessä virvottumassa lähetyksenä retriitissä 20-23.3 upeassa paikassa, lumihuippuisten vuorten keskellä Hiruzenissä. Suomesta tuli Timo ja Vuokko Rämä, Noora Hakulisen kanssa lastenhoitajiksi retriitin ajaksi. Tulipa hyvä mieli heistä ja heidän pyyteettömästä palveluksestaan. Kiitos.
Olkaamme rohkeita Herrassa Jeesuksessa.
Sydämellinen kiitos tuestanne Japanin työlle!
Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala
