Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Sitten
sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää
moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse!' Mutta Jumala sanoi
hänelle: 'Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta
pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy
sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan
luona." (Luuk.12:19-21)
Kahdeksan
menestyvää miestä ja kolme naista on kokoontunut
Raamattu-keskusteluryhmään Awajin seurakunnan kirkkoon. Maukkaan
iltapalan jälkeen keskustelu lähtee vilkkaasti liikkeelle. Ajoittain se
nousee sellaisiin korkeuksiin, kun puhutaan universumin luonteesta ja
sen alkuperästä, sen laajenemisesta ja valon nopeuksista, että
naisjäsenet toteavat, että nyt he eivät oikein pysy miesten jutuissa
mukana.
Erityisen innostunut
Jumalan maailmankaikkeuden ihmeellisyyksistä on mies, joka ilmoitti
esittäytymisen yhteydessä, että hänet kastetaan vaimonsa kanssa
maaliskuun lopulla. Eräs jo pitkään ryhmään osallistunut ilmoittaa
edelleen olevansa buddhalainen, koska vielä puuttui muutama vaaksan
mitta siitä, että hänkin vakuuttuisi Raamatun totuudesta. Hänen
mielestään buddhalaisuus opettaa jälleensyntymisessä samaa kuin
kristinuskokin, mutta tämä väite ei kestä sen tosiasian edessä, että
maailmankaikkeus ei ole ikuinen, vaan on saanut alkunsa tiettynä
hetkenä.
Itse asiassa keskustelu lähti
liikkeelle Jeesuksen vertauksesta rikkaasta miehestä, joka kuvitteli
rakentavansa tulevaisuutensa rikkautensa varaan mutta kuoli jo
seuraavana yönä. Oltiin vuoden ensimmäisessä kokoontumisessa ja siksi
kyseltiin, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kukin oli rakentamassa
ja mihin niiden toteutuminen perustui. Mieletöntä on rakentaa
tulevaisuus ottamatta huomioon sitä, mikä joka tapauksessa tulee eli
kuolemassa tapahtuvaa Herran kasvojen eteen käymistä.
Todellista
rikkautta on vain sellainen, joka on kerätty iankaikkisuuteen Jumalan
luo. Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että ratkaisevaa ei ole
se, mitä tehdään, vaan se ketä varten tehdään se, mitä tehdään. Herraa
varten eläminen merkitsee tänään toisten ihmisten rakastamista ja
nimenomaan sellaisella rakkaudella, että nuo toiset pääsevät
osalliseksi pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Keskustelua
seuratessani ja ajoittain sen suuntaa hiukan kääntäen mietin omaa
tehtävääni Jumalan suuressa suunnitelmassa. Olen lähetyssaarnaaja,
ollut sitä jo yli 40 vuotta, mutta mistä työssäni on viime kädessä
kysymys. Tiedän, että lähetystyötä on tehty jo lähes 2000 vuotta ja oma
osuuteni on mitättömän pieni Jumalan maailmanlaajassa suunnitelmassa.
Silti tiedän, että tämäkin ohimenevä Raamattu-keskustelu kuuluun
pienenä pisarana siihen Jumalan elävän veden virtaan, joka lopulta
löytää täyttymyksensä taivaallisessa kirkkaudessa.
Olen
omalta vähäiseltä osaltani sittenkin valtaisan Herran
maailmansuunnitelman toteutumisessa. Tiedän, että minun osaltani työ
jää kesken, mutta samalla tiedän, että Jumalan suunnitelma ei tule
jäämään kesken. Jumalan valtakunta tulee, lopullinen täyttymys on
lähempänä kuin milloinkaan aikaisemmin. Tiedän, että olen jouduttamassa
Jeesuksen toista tulemista ja uuden maailman valtakunnan täyttymystä.
Nyt
tehtäväni on jakaa elämän sanaa näille menestyville miehille ja
naisille. Sillä ilman sitä kukaan ei voi päästä pelastuksesta
osalliseksi. Samalla saan itsekin olla haukkaamassa elämän leivästä,
Jumalan sanasta, sillä vain sen varassa itsekin pääsen lopulliseen
päämäärään.
On etuoikeus saada olla
Herran lähettiläs ja Häneltä saamalla valtuutuksella julistaa syntejään
katuville, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Sydän aivan
sykähtää riemusta, kun saan kännykkääni viestin: ”Kiitos kun eilen
julistit syntini anteeksi!” Jeesuksen antama valtuutus on edelleen
voimassa. Kaiken tämän keskellä saan jälleen nostaa katseeni
Jeesukseen, joka vakuuttaa: ”Minä tulen pian!” Olen pienenä suuressa
mukana. Mutta saan vielä nähdä suurempaa. Siitä Herra itse vakuuttaa
näin:
"Totisesti, totisesti minä
sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien
nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yllä." (Joh.1:51)
Awajin seurakunta
Joulun
ajan tilaisuuksiin kuten kynttiläkirkkoon, joulujumalanpalvelukseen ja
joulujuhlaan tuli mukavasti väkeä. Jouluaattoaamuna soi puhelin.
Kasteopetuksessa ollut rouva ilmoitti, että hän haluaa kasteen
maaliskuussa. Pian sen jälkeen oven eteen pysähtyi auto ja ikkunan
avattuani toinen rouva, edellisen ystävä, ilmoitti myös haluavansa
kasteen. Uuden vuoden jumalanpalveluksen päätteeksi samaisen ryhmän
aviopari ilmoitti myös haluavansa kasteen. Näin ollen 30.3. jos Herra
suo, uuden kirkkorakennuksen ensimmäisessä jumalanpalveluksessa on
määrä kastaa neljä henkeä. Rukoilemme myös sitä, että ryhmän viideskin
jäsen voisi löytää pelastuksen.
Kirkkorakennuksen
rahoitukseen saatiin tammikuussa pankkilaina, jota seurakunta makselee
takaisin 18 vuoden ajan. Rakennus valmistuu hiukan etuajassa jo
helmikuun lopussa, mutta ulkotyöt ja muutot vievät oman aikansa.
Viralliset kirkon käyttöönottojuhlat pidetään 18. toukokuuta.
Työjaksoni Awajin seurakunnassa päättyy 31.3., kun Daniel ja Mari Nummela palaavat
jatkamaan työtään seurakunnassa, mutta nyt uusissa hyvissä tiloissa.
Itä-Tokushiman seurakunnasta on tullut kutsu minulla tulla
jatkamaan Tokushiman läänin seurakuntia tukevaa työtä syyskuusta
vuodeksi eteenpäin. Rukoilemme tämän asian kohdalla Herran johdatusta.
Lea jatkaa
Japanissa
marraskuussa ja joulukuussa tapasin useita minulle tärkeitä ja rakkaita
ihmisiä. Erityisesti sain tavata rakkaan ystävämme rouva Nakanon
kaksi kertaa ennen hänen hautajaisiaan. Tässä oli Jumalan aikataulu. Ei
Hän unohda pieniä juoksutyttöjään eikä pokiaan. Hän on jälleen
vahvistanut uskoani. Ei Hän katso meitä ylen vaan saamme olla rakkaita
lapsia.
Sydämestäni kiitän teitä kaikkia, jotka niin monin tavoin muistitte minua ja perhettämme Vallin kuoleman johdosta.
Jorma ja Lea Pihkala
