Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Jeesus sanoi:
"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten
kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka nöyrtyy tämän
lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Matt. 18:3-4
Taivasten valtakunta
Taivasten valtakunta on selkeä hallintopiiri. Sen Kuningas on Jeesus ja
Hän hallitsee siinä rakkaudellaan ja totuudellaan – ei väkivallalla
eikä pakolla. Jumalan valtakunta on vanhurskauden ja
oikeudenmukaisuuden hallintaa, johon ei mikään vääryys eikä synti sovi.
Se on iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä. Se on valon ja
elämän, rakkauden ja armon valtakunta. Se on kirkkauden ja Herran
läheisyyden ja rakkauden tuntemisen valtakunta. Lopullisessa
täyteydessään se on kaiken inhimillisen kaipauksen täyttymys, jossa ei
ole mitään kipua, itkua, kuolemaa, sairautta eikä pimeyttä. Siellä saa
katsella kasvoista kasvoihin Jeesusta. Se kiitoksen ja ylistyksen,
kauneuden ja puhtauden valtakunta. Se on yhteyden ja vapauden
valtakunta. Sen valtakunnan suvereeni hallitsija on itse Herra Jeesus
ja Isä Kaikkivaltias.
Meidän
on vaikea nähdä, että Jumalan hallintavalta voi toteutua myös jo täällä
maan päällä silloinkin, kun se joutuu maallisen vallan vainoamaksi ja
hylkäämäksi. Jumalan valtakunta on hengellistä luonteeltaan, vaikka
kyseessä on todellakin sydänten hallinnasta rakkaudella.
Todellinen suuruus
Jumalan valtakunta on vain lasten kaltaisille. Kukaan muu ei voi sinne
päästä sisälle, sillä lastenkaltaisuus on sen tärkein ominaisuus. Siitä
voitaisiin käyttää myös toista nimitystä: nöyryys.
Jumalan
suuruus tuli näkyviin siinä, että Hän – koko kaikkeuden Luoja ja
ylläpitäjä, ääretön suuruudessaan – tuli ihmiseksi, pieneksi vauvaksi
ja lapseksi. Hän pesi opetuslastensa jalkoja, otti orjan muodon, kärsi
ristin häpeän, ylösnoustuaan Hän tarjoili opetuslapsilleen ruokaa,
taivaassa Hän jatkaa omissa hääjuhlissaan tarjoilijan roolissa. Hän ei
tehnyt tätä kaikkea vain meidän pelastuksemme vuoksi vaan myös
näyttääkseen meille millainen on Jumala, millaista on Jumalan
valtakunnan suuruus.
Nöyrtyvä,
pieneksi tuleva on suuri Jumalan silmien edessä. Ellei ihminen suostu
pienuuteen ja lapsen kaltaisuuteen, hän ei pääse sisälle Jumalan
valtakuntaan, koska silloin häneltä puuttuu se, mikä on rakkauden
valtakunnan perusedellytys – nöyryys. Rakkaushan on toisen alapuolelle
asettumista ja toisen korottamista. Kukaan ei voi ylhäältä päin
rakastaa. Pyhän Kolminaisuuden sisälläkin rakkaus korottaa toista:
Jeesus korottaa Isää, Isä korottaa Jeesuksen, Pyhä Henki kirkastaa
Jeesusta, Jeesus ylistää Pyhää Henkeä.
Lapsen kaltaisuus
Mitä on tuo lapsen kaltaisuus sitten käytännössä? Se ei tarkoita
tietenkään lapsen viattomuutta, jollaista muuten ei ole olemassakaan.
Lapset ovat syntisiä ja usein ilmaisevat oman syntisyytensä erittäin
ikävällä tavalla. Jeesus oli kulkemassa kohti ristiä juuri sitä varten,
että lapset voisivat pelastua, saisivat syntinsä anteeksi ja saisivat
pääsyn siten taivasten valtakuntaan. Kukaan lapsi ei siis pelastu sen
vuoksi, että hän on lapsi, vaan ainoastaan siksi, että Jeesus kärsi
kuoleman hänenkin syntiensä tähden. Mutta juuri siksi, että Jeesus
avasi tien taivasten valtakuntaan, meidän on nöyrryttävä lasten
kaltaisiksi. Lapsenkaltaisuus on epätäydellisyyttä, yksinkertaisuutta,
suostuvaisuutta.
Pieni
lapsi tietää, että hän ei tiedä eikä ymmärrä kaikkea, vaan tarvitsee
vanhemmat, jotka voivat antaa hänelle oikeat ohjeet ja jotka
ymmärtävät, vaikka hän itse ei ymmärräkään. Päästäksesi Jumalan
valtakuntaan Sinun ei tarvitse olla täydellinen – kun et sitä
kuitenkaan itsesäsi ole. Lapsen epätäydellisyys ei kuitenkaan ole
toivotonta epätäydellisyyttä, vaan valmiutta ottaa vastaan opetusta ja
ohjausta. Kun Jumala Sanansa kautta lähestyy meitä, meiltä kysytään
tätä asennetta: Herra en ymmärrä, avaa Sinä minun ymmärrykseni. Herra
auta minua kuuliaisuuteen Sanallesi.
Toiseksi
lapsen kaltaisuus on yksinkertaisuutta kaikkinaisten monimutkaisten
koukeroiden vastakohtana. Lapselle asiat ovat konkreettisia. Raamatussa
puhuva Herra ei jakele meille filosofisia ja käsitteellisiä
ajatusrakennelmia, vaan käsin kosketeltavan käytännöllisiä asioita.
Kolmanneksi
lapsen kaltaisuus merkitsee suostumista muovailtavaksi. Vain ne, jotka
suostuvat Herran muovailtavaksi – kuin savi savenvalajan käsissä –
voivat päästä sisälle taivasten valtakuntaan.
Nöyrtyminen on mahdollista
Aikuisen ihmisen ei ole helppo nöyrtyä. Mutta Jumalan suuresta armosta
se on mahdollista. Nöyrtymisessä ei lopultakaan ole kysymys muusta kuin
tosiasioiden tunnustamisesta. ”Olen epätäydellinen, tarvitsen Jeesus
Sinua. Olen syntinen, tarvitsen Jeesus Sinun veresi puhdistuksen. Olen
rakentanut monimutkaisia rakennelmia, mutta Herra ne kaikki romahtavat,
armahda minua. Olen yrittänyt kulkea omaa tietäni, mutta ota nyt minua
kädestä ja muovaa minut tahtosi mukaiseksi.” Tie Jumalan valtakuntaan
on auki!
Yllä on katkelma viime sunnuntaina Itä-Tokushiman kirkossa pitämästäni saarnasta.
Suru uutisia
Viime
kirjeessä 20.7. Lea kirjoitti muun muassa: ”Kansanlähetys lähettää
vaikeisiinkin maihin lähettejä. Rukoillaan näiden lähettien puolesta.”
Neljä päivää myöhemmin olin Anssi Savosen ja viiden japanilaisen kanssa tutustumassa Visavuoreen, kun kännykkä soi ja kertoi suruviestin Seija Järvenpään ja Kaija Martinin
murhista Afganistanissa. Siinä ei auttanut muu kuin istahtaa näiden
ei-kristittyjen japanilaisten kanssa ja rukoilla: ”Herra kiitos kun
otit uskolliset työntekijäsi luokseni marttyyrikruunun kantajiksi.
Lohduta heidän rakkaitaan ja meitä kaikkia ja armahda noita
murhamiehiä, niin että he voisivat vielä löytää Vapahtajan, tehdä
parannuksen ja päästä samaan taivaaseen Seijan ja Kaijan kanssa.”
Tapahtuma kosketti myös vierailijoitamme.
Japaniin
saavuttuani kohtasin pian kolme toisenlaista suru-uutista. Kolmessa eri
Länsi-Japanin ev.lut. Kirkon seurakunnassa oli kesän aikana
seurakuntalainen mies tehnyt itsemurhan. Paljon on sydäntä särkevää
surua, suuttumusta, katumusta, ahdistusta mutta samalla uskallusta
jättää nämäkin kolme Herran armollisiin käsiin. Herran tiet ovat
salatut emmekä aina ymmärrä myöskään ahdistuksen umpikujaan joutuneiden
tilaa.
Japanilaiskonferenssi
Euroopan
japaninkielisten seurakuntien vuotuinen konferenssi pidettiin tänä
vuonna Belgiassa. Saimme Lean kanssa olla jälleen mukana palvelemassa
myös omalta pieneltä osaltamme vapaaehtoisina yli 200 osallistujaa.
Tänä vuonna teemana oli evankelioiminen. Ensimmäinen päivä keskittyi
kokonaan lapsityöhön, joka on kaikkein tärkein työmuoto. Muina päivinä
käsiteltiin muita työmuotoja laajasti. Samalla saimme voimakkaan
kehotuksen panostaa uusien ihmisten tavoittamiseen evankeliumin
sanalla.
Kotoisissa maisemissa
Saavuin
siis 22.8. Tokushimaan. Tällä alueella saimme aikanaan tehdä työtä 15
vuotta ja on tuntunut kotoisalta ajella tuttuja teitä ja tavata monia
ystäviä vuosien takaa. Saman päivän illan suussa kävin tervehtimässä
pastori Okabayashia, joka oli muuttamassa seuraavana
päivänä Tokioon. Hän toimi 50 vuotta Tokushimassa. Kun itse ensi kertaa
vuonna 1974 vierailin täällä, hän tuli minua vastaan lauttasatamaan ja
tutustutti läänin eri seurakuntiin yhdessä lähetyssaarnaaja Chasen
kanssa. Nyt hän sairasti loppu vaiheessa olevaa syöpää ja pääsi Herran
luo 24.9. Oli sykähdyttävää saada kiittää häntä yhteisestä taipaleesta
ja rukoilla yhdessä Herraa, jonka luona saamme kerran vielä kohdata.
Shigeru Miyazaki,
jonka kanssa teimme yhdessä työtä Yoshinogawan seurakunnassa on
rakentamassa Tokushiman läänin Kami-itan kauppalaan tyttärelleen taloa.
Samalla hän tekee viime vuoden marraskuussa kuolleen nuorimman poikansa
surutyötä. Olen viikoittain käynyt häntä tapaamassa.
Työkuviot
Elokuussa
sain ennätys ajassa eli kolmessa päivässä kolmen vuoden viisumin
jatkon. Ensimmäinen kuukausi täällä on merkinnyt tehtäväalueen
kartoittamista samalla kun kokousmylly on lähtenyt pyörimään.
Itä-Tokushiman seurakunnassa saarnaan kaksi kertaa kuussa, pidän
viikoittaista raamattupiiriä sekä englannin ja suomen piirejä.
Seurakunnan pastorina toimii Takashi Okazaki.
Ananissa
saarnaan joka kuukauden toisena sunnuntaina ja kerran kuussa osallistun
siellä englannin piiriin. Awajin, Yoshinogawan ja Shoodoshiman
seurakunnissa on myöskin saarnoja. Lisäksi on kotikokouksia ja Raamatun
tutkistelua muun muassa Herran Huoneessa, jossa majailen.
Raamattukoululla Kobessa käyn kerran viikossa luennoimassa
Heprealaiskirjettä.
Tästä eteenpäin
Saavun 15.-24.11. jaksoksi Suomeen viettämään perheemme kanssa
70-vuotissyntymäpäiviäni. Sitten tulemme yhdessä Lean kanssa
Tokushimaan. Näin siis, jos Herra suo ja elämme. Kun Lea saapuu
kolmeksi kuukaudeksi, tarkoituksemme on pitää mm ruokapiirejä sekä
vanhusten kokoontumisia.
Ensi vuoden
huhtikuussa on tarkoitus pitää Kauniaisten Raamattuopistolta tulevan
musiikkitiimin kanssa kolmen viikon kierros keskittyen erityisesti
Tokushiman alueen kirkkojen nuorisotyön tukemiseen.
Sydämestäni kiitän teitä kaikkia tuesta Japanin työlle. Herran runsasta siunausta Sinulle!
Jorma ja Lea Pihkala
