Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: "Se on täytetty!" Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Joh. 19:30
Miksi risti tarvittiin?
Miksi vain Golgatan veressä on syntien anteeksiantamus. Miksi ei pelkkä Jumalan rakkauden julistus riitä. Kuka ja mikä vaati Jumalaa antamaan oman ainoan Poikansa ristille kärsimään ei vain hirveää ruumiillista tuskaa vaan ennen kaikkea sen hengellisen tuskan, että Isä joutui hylkäämään oman Poikansa. Jumalan hylkäämänä olo on kadotusta, helvettiä, ja Jumalan tuomion tulta. Voidaankin sanoa, että Jumalan pyhän vihan ja tuomion tuli poltti Jeesuksen, Jumalan oman Pojan, Uhrikaritsan, ristin kärsimyksessä. Miksi Jumalan täytyi itse antaa niin hirvittävä uhri? Mikä sitä vaati?
Jumalan pyhyyden vaatimus
Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaati sitä, koska Jumala ei voi jättää ainoatakaan syntiä rankaisematta. Jos Jumalan maailmankaikkeuteen jää yksikin synti rankaisematta ja poistamatta, Jumala ei ole enää Jumala. Jumala on valkeus, jossa ei ole mitään pimeyttä. Synnin poistamiseksi ei ole mitään muuta tietä, kuin se, että synti tuomitaan, rangaistaan, hyvitetään ja sovitetaan. Synnin sovittava rangaistus on iankaikkinen kadotus eli helvetti, mikä ei suinkaan tarkoita paikkaa, jossa sielunvihollinen ja pimeyden voimat hallitsevat, vaan se on paikka, jossa Jumala tuomitsee ja rankaisee oikeudenmukaisesti synnin. Jumala on kuluttava tuli. Kuka voi kestää Hänen tultaan?
Omatunto Jumalan liittolainen
Ihmisen omatunto on Jumalan oikeudenmukaisen vaatimuksen lahjomaton kannattaja. Koko yhteiskuntamme oikeuslaitos pysyy pystyssä siksi, että synnissä Jumalastakin erossa ollessaan ihmisen omatunto vaatii synnille rangaistusta ja tuomiota. Myönsi ihminen sitä tai ei, hän vavahtaa kuoleman edessä siksi, että hän alitajuisesti tietää, että omantunnon vaatimus tuomiosta ja rangaistuksesta on oikea. Et voi päästä ainoastakaan synnistäsi joutumatta tekemään siitä lopullista tiliä.
Omatunto on Jumalan liittolainen. Juuri siksi niin moni yrittää omantuntonsa paaduttaa. Mutta ihmisellä ei ole mitään keinoa, millä hän voisi menneen tehdä tyhjäksi, tehdyn tekemättömäksi ja laiminlyödyn tehdyksi. Hän tietää, että tuomio tulee. Hän pelkää, ja pelkää syystä.
Rangaistuksen täytyy tulla
Rangaistus on ainoa asia, mikä vapauttaa omantunnon. Parhaiten sitä kuvannee monien meidän yhteinen kokemuksemme lapsuudestamme, kun omatuntomme oli vielä todella herkkä. Muistan tehneeni salaa jotain pahaa. Sen jälkeen oli paha olo, kun omatunto syytti. Kun sitten asia paljastui, jotenkin helpotti, mutta nyt alkoi rangaistus pelottamaan sitäkin enemmän. Vihdoin vitsa sai hoitaa tehtävänsä. Ja mikä helpotus! Kun rangaistus oli ohi, omantunnon syytös oli poissa. Mikä vapaus siinä olikaan!
Jumalan rakkauden vaatimus
Jeesuksen uhria Golgatalla vaati kuitenkin ennen kaikkea Jumalan käsittämättömän suuri rakkaus. Hän valitsi mieluummin oman rakkaan Ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsimään Sinun syntiesi rangaistuksen kuin sen, että Sinä itse joutuisit kantamaan omien syntiesi rangaistuksen. Hänet synnitön ja puhdas lävistettiin tuskalla, jotta sinä syntinen ja saastainen saisit rauhan, ilon ja vapauden, jotta saisit vanhurskauden, jolla kelpaat Jumalan taivaaseen, jotta saisit omistaa iankaikkisen elämän. Kaiken tämän saat ilmaisena lahjana ottaa vastaan, sillä Jeesus maksoi hinnan siitä.
Omatunto on tässäkin kohden Jumalan liittolainen. Kun sinä tunnustat, että juuri sinun syntisi ovat syy Jeesuksen kärsimykseen, ja turvaat lupaukseen siitä, että Jeesuksen kärsimys sijastasi riittää, niin merkillistä kyllä omatuntosi tyytyy siihen, löytää rauhan ja vapautuu kuoleman ja tuomion pelosta. Omatunto tyytyy Jeesuksen sinun Sijaisenasi saamaan rangaistukseen.
Ymmärrys ja usko
Emme koskaan täällä ajassa voi pohjaan asti ymmärtää Jumalan Golgatan verisessä uhrissa antaman ja ilmaiseman rakkauden syvyyttä. Sen siunausta saamme koko iankaikkisuuden verran maistaa ja kokea. Sen armoa syntinsä anteeksi saaneet ja taivaaseen päässeet tulevat ylistämään iankaikkisesta iankaikkiseen. Taivaassa laulumme aihe, uuden virren aihe, on Teurastettu Karitsa.
Mutta täällä ajassa voimme ymmärtää, että Jumalan
rakkaus uhrasi oman Poikansa juuri minun tähteni ja juuri sinun tähtesi. Uskomalla ja omistamalla tämän tosiasian sinä saat syntien anteeksiantamuksen ja elämän ja autuuden. Mutta missään muualla ei ole sydämelle rauhaa löydettävissä. Sillä ei kukaan eikä mikään muu kuin synnittömän uhrikaritsan, Jeesuksen veri voi sovittaa syntejäsi. (Ystäväkirjeestä 14.3.1990)
Voiton sinetti
Jeesuksen voiton huuto Golgatalla: ”Se on täytetty!” julistaa meille tänään Golgatan uhrin riittävyyttä. Jeesuksen veri riittää sinunkin menneiden, nykyisten ja tulevien syntiesi sovitukseksi.
Ylösnousemuksen riemuvoitto on sinetti. Golgatalla maksettiin velkamme. Ylösnousemus on vahva kuittaus siitä, että maksu on suoritettu loppuun asti. Kuoleman ja Saatanan valtakin on kukistettu. Tie kirkkauteen on nyt syntiselle ihmiselle auki. Myös sinulle!
Kotikokous
Vanhuus ei tule yksin
Lea palasi Suomeen helmikuun lopussa. Kolme kuukautta Tokushimassa olivat hänelle merkittävät. Saimme yhdessä käydä tapaamassa monia vuosien takaisia ystäviämme ja jakaa Sanaa ja todistuksia heidän kanssaan. Hengellisesti jakso oli Lealle virkistävä, mutta Japanin sisätilojen kylmyys otti kuitenkin veronsa niin että pari kuukautta Lea joutui syömään antibiootteja. Jormallekin 70-vuoden maaginen raja on merkinnyt terveysongelmien esiin marssia. Tässä vaiheessa opettelen syömään verenpainelääkkeitä. Japanin työ alkaa siksi olla osaltamme takanapäin. Kesäkuun lopussa edessäni on lopullinen paluu Suomen maisemiin, jos Herra suo ja elämme.
Konserttikierros
Sitä ennen kierrän huhtikuun aikana Northern Colors & Mari-Kaisa bändin kanssa pitämässä kaikkiaan 19 konserttia eri puolilla Länsi-Japania. Useimmat konsertit ovat eri seurakuntien yhteistyössä järjestämiä kirkoissa, mutta joukossa on myös pari ”maallista” paikkaa ja yksi lastentarha. Rukoilemme, että laulut ja todistukset saisivat puhutella ja jos mahdollista johtaa jonkun ihmisen seurakuntien yhteyteen ja sisälle pelastukseen.
Vaihdoksia
Viime kesästä lähtien olen toiminut Itä-Tokushiman seurakunnan yhteistyölähettinä. Huhtikuusta alkaen seurakunta sai uudeksi pastorikseen Eiji Oganon. Hän on aiemmin toiminut Mikin kaupungissa Midorigaokan seurakunnan kirkkoherrana, mutta palaa nyt kotiseudulleen. Hän on syntyjään Donarin kauppalasta Tokushiman läänistä, missä hänen vanhempansa yhä asuvat. Hänen vaimonsa on sellisti. Näin Itä-Tokushiman vahva musiikillinen osaaminen lisääntyy entisestäänkin. Pastori Ogano opettaa jatkossakin kerran viikossa Vanhaa Testamenttia Koben Luterilaisessa Teologisessa Seminaarissa.
Eläkkeelle jäänyt pastori Okazaki muutti Kobeen ja toimii eläkepastorina jatkossa Midorigaokan seurakunnassa.
Pastori Eiji Ogano
Minun tehtäväni vaihtuu myös Awajin seurakunnan yhteistyölähetin rooliin, vaikka työnkuvauksessa ei kovin suuria muutoksia tulekaan. Jatkan useamman seurakunnan työn tukemista tämän uuden nimikkeen alla. Raamattukoululla luennoin kesään asti Galatalaiskirjettä.
Kirkon vuosikokous
Länsi-Japanin ev.lut. Kirkon 54. kirkolliskokokseen Okayamassa 21.-22.3. osallistui 109 virallista edustajaa ja joukko tarkkailijoita sekä vierailijoita. Kuluneen vuoden aikana 41 seurakunnassa kastettiin kaikkiaan 53 henkeä. Koko kirkon jäsenmäärä on tätä nykyä 3800 henkeä.
Kirkon presidentti Hideki Matsumura valotti työskentelyä, jolla ollaan luomassa uutta strategiaa seuraavalle 10 vuoden jaksolle. Kuluvana vuonna erityisesti kirkon erityistyömuodot Koben Luterilainen Teologinen Seminaari, Raamattukoulu, Luterilaisen Tunnin mediatyö, Hiruzenin leirikseskus, diakoniatyö ja Hong Kongissa tehtävä ulkolähetystyö ovat pohdinnan alla, jotta ne voisivat rajoitettujen resurssien puitteissa palvella parhaalla mahdollisella tavalla kirkon seurakuntia ja evankeliumin leviämistä. Iloinen uutinen talousvaikeuksissa kamppailevalle Teologiselle Seminaarille on se, että huhtikuussa kuusi uutta opiskelijaa aloittaa siellä opintonsa. Yksi heistä oli viime vuoden oppilaani Raamattukoulusta.
Awajin seurakunta oli kokouksessa esillä onnistuneen kirkkoprojektin merkeissä ja samalla se hyväksyttiin kolmannen asteen seurakunnaksi, jolla on myös maallikkoedustaja kirkolliskokouksessa.
Ensimmäinen pioneerityöpisteemme Yoshinogawan seurakunta täytti tammikuussa 40 vuotta. Sitä aiotaan juhlia vasta syksyllä, kun sen uusi kirkkohanke on toteutunut. Nykyinen kirkko puretaan ja uusi rakennetaan 8 kilometrin päähän Kami-itan kauppalaan tontille, jonka eräs seurakuntalaisista on lahjoittanut. Siirtyminen uuteen paikkaan on hyvä strateginen valinta, sillä Aizumin kauppalaan on syntynyt kaksi muutakin seurakuntaa, mutta Kami-itassa ei ole ainoatakaan. Kun itse aikanaan olin rakennuttamassa vanhaa kirkkorakennusta, koin hiukan haikeana, että nyt on aika myös minun purkaa työni Japanissa.
Kokouksen kohokohta oli kolmen uuden pastorin vihkiminen paimenvirkaan. 54 vuotta sitten pidetyssä kirkon ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vihittiin aikanaan myös kolme pappia. Kaikkiaan kirkon historian aikana on vihitty 59 miestä papiksi. Osa heistä on jo kirkkaudessa ja osa jatkaa työssä. Nyt vihityt olivat Rokkoon saaren seurakunnan paimeneksi ja mediatyön koordinaattoriksi nimitetty Masakazu Ganji, Kitasuzurandain paimeneksi nimitetty Aiji Komiyama ja Itä-Fukuyaman kirkkoherraksi nimitetty Satoshi Fukuda.
Lähettiretriitti
Hiruzenin leirikeskuksessa pidimme lähetyksemme kevätretriitin, johon osallistui Suomesta myös lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja aluekoordinaattori Tapani Kaitainen.
Virkistävän ohjelman lomassa pohdimme Kansanlähetyksen Japanin työn strategiaa seuraaville 10 vuodelle. Erityisesti uusien työntekijöiden rekrytointi on huolen aiheena, varsinkin kun erilaisista perhe ym. syistä useampikin perhe on joutunut jäämään kotimaahan ensimmäisen työkauden jälkeen.
Sydämestäni kiitän Sinua tuesta Japanin työlle. Herran runsasta siunausta Sinulle!
Jorma ja Lea Pihkala
