Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
1. Taivaassa näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, pukunaan aurinko, kuu jalkojensa alla ja seppeleenä päässään kaksitoista tähteä. 2. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli tuskallista synnyttää. 3. Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaassa: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja päissä seitsemän kruunua. 4. Sen pyrstö pyyhkäisi kolmasosan taivaan tähdistä ja heitti ne maan päälle. Lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan naisen edessä nielaistakseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. 5. Nainen synnytti poikalapsen, joka on paimentava kaikkia kansoja rautaisella sauvalla. Hänen lapsensa temmattiin Jumalan luo ja hänen valtaistuimensa luo.(Ilm. 12:1-5)
Kuluneena vuonna olen useaan otteeseen luennoinut Ilmestyskirjaa. Yllä oleva ilmestyskirjan ”jouluevankeliumi” kuvaa ensimmäisen joulun tapahtumaa aina Jeesuksen taivaaseen astumiseen asti taivaan näkökulmasta. Ilmestyskirjan ensimmäiset 11 lukua kuvaavat sitä, miten Herra Jeesus vie historian kulkua kohti lopullista päämäärää näkökulmasta, miltä asiat näyttävät maan päältä käsin. Luvut 12-22 vievät meidät katselemaan samoja tapahtumia taivaan näkökulmasta käsin.
Olemme tänä jouluna jälleen yhtä vuotta lähempänä Jeesuksen toista tulemista, historia päättymistä suureen tuomioon, jossa kaikki synti, vääryys ja pahuus poistetaan, alkaa vanhurskauden ihmeellinen valtakunta, Karitsan suuri hääateria eli lopullinen joulu.
Taivaallista joulua Ilmestyskirja kuvaa ihmeellisen ylistyksen, riemun ja Jumalan parantavana täydellisenä läsnäolona, jossa saamme katsella kasvoista kasvoihin rakasta Vapahtajaamme. Siellä kaikuu ylistyslaulu Karitsalle:
"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." (5:9-10)
"Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen." Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa, maan päällä, maan alla ja merellä, kaikkien niissä olevien minä kuulin sanovan: "Hänelle joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"(5:12-13)
Jotta me pääsisimme tuohon lopulliseen valtakuntaan Jumalan Pojan oli tultava ihmiseksi. Hän tuli alas meidän luoksemme ei vain osoittamaan millainen Isän sydän on langennutta ihmiskuntaa kohtaan, vaan pyhällä kärsimisellään, kuolemallaan, ylösnousemuksellaan ja taivaaseen astumisellaan Hänen oli kukistettava synnin, kuoleman ja Saatanan valta. Kysymys oli siis kosmiset mittapuut ylittävästä taistelusta, jossa voiton saamiseksi Jeesuksen oli vuodatettava oma verensä meidän syntiemme sovitukseksi.
Jeesus tuli ensi kertaa alas pienenä Poikavauvana ollen silti samalla kaikkivaltias ja kakkitietävä Jumalan Poika. Toisen kerran Hän palaa tänne suuressa kirkkaudessa kaikkien silmien nähtävänä. Ensimmäisenä jouluna Jeesus tuli taivaasta alas luoksemme, mutta Hänen toisen tulemisensa seurauksena saamme suurimman mahdollisen lahjan. Itse taivas laskeutuu meidän luoksemme:
Näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian, miehelleen kaunistettu. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt." (21:2-4)
Suuntautuessamme nykyisessä yhä pimenevässä ajassamme kohti lopullista kirkkauden valtakuntaa meidän pitää huolehtia siitä, että pääsemme sinne perille:
"Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. (7:14)
Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1 Joh. 1:7) (JP)
Lean Japanin matka lokakuussa
Pyrimme Jorman kanssa käymään kaikissa seitsemässä eri seurakunnassa, jossa olemme olleet töissä vuodesta 1972 lähtien. Shikokun saarella kävimme kaksi kertaa. Toinen matkamme käsitti aina eteläiseen päähän Hiwasaan asti. Siellä pidimme kotikokouksen Baban kotona. Asako Palmukin oli mukanamme. Saimme yhdessä myös nauttia Herran pyhän ehtoollisen.
Ananissa tapasimme rakkaan seurakunnan jäsenen rouva Kazuko Okahisan. Hän on ollut 40 vuotta uskollisesti kirkon vapaaehtoistyössä. Okahisalla on lahja kutsua eri ihmisiä kirkkoon. Hän on nyt heikossa kunnossa podettuaan vakavan sairauden.
Kävimme tapaamassa Shigeru ja China Miyazakia. He ovat meille hyvin rakkaat työtoverit ihan 70-luvulta lähtien. Poikkesimme katsomassa vanhaa Yoshinogawan kirkkoa, jota olimme olleet rakentamassa 1970 luvulla. Se oli juuri purettu ja jäljellä oli pelkkä tasoitettu maa. Sen tilalle oli vuosi sitten saatu rakennettua uusi kaunis kirkko Kami-itaan.
Poika ja Maria Duo oli samaan aikaan Japanissa konsertoimassa. Kävin Hat-Kobessa konserttijumalanpalveluksessa, jossa tapasin uskollisia seurakuntalaisia. Teimme kotikäyntityötä niiden luona, jotka eivät ole tulleet syystä tai toisesta seurakunnan tilaisuuksiin. Kaupunkiseurakunta ei ole helppoa työmaata. Ihmiset ovat juurettomampia kuin maaseudulla ja sitoutuminen on ohutta.
Otin osaa lähinnä Jorman luentoihin Raamattukoululla ja tutustuin opiskelijoihin ja kerran panimme pystyyn korvapuustileivontakurssin. Moni ystävämme tuli meitä tapamaan jopa Yokohamasta ja Nagoyasta asti. Myös lounas ja ilta-ateriakutsuja oli runsaasti. Kävimme myös Sumotossa Awajilla Jorman saarnatessa siellä. Seurakuntalaisten lämmin vastaanotto oli puhuttelevaa. Joka viikko sain tavata lastenlapsiani Nishinomiyassa.
Joitakin sairaskäyntejä oli. Ehkä merkittävin oli hyvän ystävämme Erikon tapaaminen. Hän on ollut lähes 40 vuotta vuoteen omana omassa kodissaan. Saimme rukoilla ja laulaa eikä tunnelma ollut ollenkaan raskas. Erikolla on ihmeellinen kyky elää iloiten kaiken kivun keskellä.
Lähetyksemme retriitti oli Hiruzenissä. Saimme osallistua siihen. 75-synttärini vietettiin siellä. Nuoret lähetit perheineen tulivat tutuiksi. Laskin, että sain tavata tällä matkalla noin 40 eri ihmistä. Olen tästä hyvin kiitollinen. (LP)
Raamattukoulu
Marraskuun puolessa välissä päättyi Raamattukoulun toinen lukukausi ja myös Heprealaiskirjeen ja Roomalaiskirjeen luentoni. Vielä juuri ennen Suomeen paluutani 19.11. pidettiin Raamattukoulun yleisöluennot aiheesta ”Kutsumus”. Toisen pidin minä ja toisen entinen Raamattukoulun oppilaani Kaori Kurisaki, joka toimii Kinki kirkon evankelistana.
Itä-Fukujama
Kävin saarnaamassa Itä-Fukuyaman seurakunnassa. Seurakunnan musiikkityö on erittäin laajaa ja palvelee ympäröivää yhteisöä monella tavalla. Lähes 40 henkeen paisunut Hanna-gospel on synnyttänyt Samuel lapsi-gospel ryhmän lapsityötä elvyttämään. Hanna-gospel suunnittelee ensi elokuussa matkaa kolmannelle Suomen kierrokselle.
Työntekijäkokous
Osallistuin myös Länsi-Japanin ev.lut. kirkon työntekijäkokoukseen Hiruzenin leirikeskuksessa. Kirkon tulevaisuusstrategia oli eräänä keskustelunaiheena. Vuonna 1962 Norjan Luterilaisen Lähetysliiton 1949 alkama työ organisoitiin kirkoksi vuonna 1962. Silloin jäseniä oli 824 ja keskimääräinen jumalanpalveluksessa kävijöiden määrä 258. Vuonna 2010 jäseniä oli 3993, jumalanpalveluksissa kävijöitä 1210. Siitä lähtien kasvu on taittunut ja kääntynyt lievään laskuun johtuen ikärakenteesta. Vuosittain kastettujen ja kuolleiden luku lähestyy toisiaan. Toki perille päässeet kuuluvat yhä Herran seurakuntaan, mutta kirkko joutuu miettimään, miten ulospäin suuntautuvaa työtä ja uusia työpisteitä voitaisiin lisätä.
Avustustyö
Japanissa maanjäristysten määrä on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Lokakuussa oli järistys, jonka keskus oli Kurayoshin kaupungissa Tottorin läänissä. Siinä vaurioitui hiukan myös sikäläinen Länsi-Japanin ev.lut. seurakunnan kirkkorakennus. Kirkon johto otti selkeästi ja kirkkaasti linjaa siihen, että kirkon avustustyötä ja diakoniaa ei saa erottaa evankeliumin julistuksesta. Evankeliumin pitää olla keskiössä kaikessa toiminnassa.
Herran runsasta siunausta joulunaikaasi ja tulevaan vuoteesi! (JP)
