Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Vapauteen
Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan
sitoa itseänne orjuuden ikeeseen...Teidät on kutsuttu vapauteen,
veljet. Älkää vain antako vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan
palvelkaa toisianne rakkaudessa. (Gal. 5:1,13)
Osallistuimme
Lean kanssa Euroopan japaninkielisten seurakuntien kesäkonferenssiin
Romaniassa heinäkuun viimeisellä viikolla. Osallistujia oli monista
maista noin 220. Saimme kuulla syvällistä raamattuopetusta, jakaa
ajatuksia ja rukoilla monien tuttujen ja uusien ystävien kanssa. Saimme
myös ylistää Herraa mahtavalla veisuulla ja musiikilla. Nelipäiväisen
kokouksen teema oli ”Elämä vapautettuna”. Tänä vuonna tulee kuluneeksi
tasan 30 vuotta Romanian vapautumisesta kommunismin vallasta.
Siirtyminen kommunismin tyranniasta kapitalistiseen vapauteen ei
tietenkään ole antanut ihmisille varsinaista sydämen vapautta. Sen voi
tuoda vain evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.
Ennen
vallankumousta suuri joukko kristittyjä kärsi marttyyrikuoleman tai
joutui kärsimään vankiloissa kidutusta Richard Wurmbrandin tavoin.
Häntä maan kristityt pitävätkin lähes ”pyhimyksen” arvossa. Hänen
merkitystään käsiteltiin kokouksessa samoin kuin vapautumisen jälkeistä
laajaa herätystä, jonka hedelmänä Romaniasta on lähtenyt mm.
islamilaiseen maailmaan merkittävä määrä lähetystyöntekijöitä.
Vapaus
Johdannossaan
kirjaansa "Kristityn vapaudesta" Martti Luther kirjoittaa näin:
"Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään
alamainen. Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen."
Niin
ristiriitaisen tuntuisilta kuin nämä kaksi lausetta vaikuttavatkin, ne
ilmaisevat erittäin syvällisesti ja osuvasti sen, millainen Jeesuksen
Kristuksen Golgatan uhrin perusteella syntinsä anteeksi saanut, Jumalan
lapseksi päässyt pelastettu ihminen, elävä kristitty on. Raamatullinen
käsite vapaus eroaa ratkaisevasti Ranskan vallankumouksesta asti
maailman laajuisesti levinneen ihmiskeskeisen humanismin
vapausajattelusta. Jälkimmäinen lähtee siitä, että ihmisen pitää päästä
vapaaksi kaikista niistä ulkoisista rajoituksista, jotka häntä sitovat.
Vasta kun ihminen pääsee toteuttamaan sitä, mitä todella haluaa, hän on
tämän valistusajattelun mukaan vapaa. Vasta kun hän on päässyt
itsenäiseksi taloudellisista, kulttuurin asettamista, poliittisista ja
yhteiskunnallisista siteistään todelliseen itsenäisyyteen ja
itsellisyyteen, ja pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, hänen voidaan
sanoa olevan vapaa. Mutta raamatullisesti arvioituna tämän kaltainen
"vapaus" on vain vapauden irvikuva, se on pikemminkin omien halujensa,
himojensa ja itsekkäiden tunteidensa orjuutta. Tai vielä tarkemmin se
on mitä inhottavinta lihan (=Jumalasta erossa oleva ihmisen syntinen
luonto) orjuutta. Äärimmilleen vietynä tämä humanistinen vapaus ei pyri
vapauttamaan ihmistä vain toisten ihmisten siteistä vaan myös
Jumalasta. Lopputuloksena onkin vastoin kaikkia kuvitelmia Saatanan
orjuus.
Ei liene
liioittelua väittää raamatullista vapautta tuon tämän päivän
virvatulivapauden täydeksi vastakohdaksi. Todellinen vapaus ei edellytä
paikallisista tai yhteiskunnallisista siteistä irrottautumista. Jumala
vapauttaa ihmisen hänen sydämessään asuvan lihan ja synnin vallasta. Se
ei ole ensi sijassa vapautta jostakin, vaan vapautta johonkin. Tie
tähän vapauteen on Jumalan Sanan totuudessa, jonka voimalla sydämen
siteet tulevat valoon. Jeesuksen Kristuksen ristin rakkauden voimalla
nuo siteet murtuvat, synnit saadaan anteeksi ja suhde Jumalaan
palautuu. Vaikka jouduttaisiin elämään ulkoisten olosuhteiden ja
toisten ihmisten sitomina, yhteydessä Jumalaan päästään kokemaan
vapautta ja ulkoiset muurit ylittävää vaputta rakastaa toisia ihmisiä,
toimia heidän todelliseksi parhaakseen.
Raamatussa
tätä Jumalaan sidottua rakkautta kuvataan avioliittoon liittyvin
ilmaisuin. Avioliittohan on eräässä merkityksessä eräs kaikkein
syvimpiä siteitä ihmisten välisissä suhteissa. Avioerojen, avoliittojen
ja "vapaan" seksin aikakautena ihmiset yrittävät päästä tuostakin
siteestä "vapaaksi", mutta seurauksena on kimppu erittäin hankalia
ihmissuhteita ja yksinäisyyden tuskaa eikä suinkaan vapautta. Jumalan
tarkoittama avioliitto, johon häneltä jatkuvasti pyydetään myös uutta
rakkautta, ei todellisuudessa ole mikään kahle, vaan suurinta
inhimillistä vapautta. Siinä saa etuoikeuden ilahduttaa toista ja
vastata toisen toiveisiin ja tarpeisiin ja kokea todellista vapautta ja
iloa.
Muistan kun lukioaikana olimme
pienen ryhmän kanssa pitämässä evankelioimiskokousta Hämeenlinnan
vankilassa, eräs ryhmäläisistä aloitti todistuksensa tähän tapaan:
”Olen nyt kaksinkertaisesti vapaa! Löysin vapauden täällä vankilassa
ollessani. Olin ulkoisesti vanki, mutta Jumalan Sana Raamattu paljasti
synnin kahleet sydämessäsi ja Jeesuksen Kristuksen kallis sovintoveri
puhdisti sydämeni. Sain syntini anteeksi ja omantunnon vapauden. Pääsin
synnin, kuolemanpelon ja Saatanan kahleista vapaaksi täällä vankilassa.
Kun sitten pääsin siviiliin, sain myös ulkoisen vapauden, jota en toki
vähättele, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen vapauteen, jonka
Jeesus antaa, kun taivumme totuuteen hänen edessään ja huudamme häntä
sydämestämme avuksi, omaksi Pelastajaksemme. Hän ei heitä pois ketään,
joka hänen luoksensa tulee!”
Japanilaiskonferenssissa
korostettiin sitä, että kristityn vapaus edellyttää myös taistelua
niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät viemään uskovaa takaisin
orjuuteen. Vapaus voi toteutua vain Hyvän Paimenen kaitsemassa uskovien
laumassa, seurakuntayhteydessä, jossa Herran totuuden ja armon sana saa
meitä johdattaa yhä suurempaan vapauteen Kristuksessa. Herran oma saa
olla vapaa myös ”kuoleman varjon maassa”, jonka läpi Herra omansa vie
lopulliseen kirkkauden valtakuntaan riemuitsemaan Jumalasta.
Ajan vaivoista taivaalliseen vapauteen
Keväällä kerroin, miten Hanna tyttäremme appiukko Leo Kiviniemi pääsi vanhurskasten lepoon. Elokuun 3. päivä hänen 90 vuotta täyttänyt vaimonsa Annukka pääsi myös Herran luo monivuotisen sairauden jälkeen. Seppo Hannan mies kirjoitti äidistään ja meidän uskollisesta esirukoilijastamme näin:
Ӏiti
on poissa ja me viisi lasta jälkeläisinemme jäämme häntä kaipaamaan.
Äiti oli vanhan ajan kansakoulunopettaja, joka oli kätevyydessään
vailla vertaa leipurina, kokkina ja vaatturina. Hänen elämäänsä väritti
vahvasti klassinen kristinusko, joka näkyi hänen runoissaan, puheissaan
ja vapaaehtoistyössä sielunhoitajana. Hänen viimeiseksi sanakseen jäi
”Halleluja” joka kumpusi pari vuotta sitten jostakin sairasvuoteen
syövereistä kun hänelle oli soitettu Händelin Messiasta.”
”Jos
Jumala olisi omaa mielikuvitustani tai keksintöäni Hän ei sallisi
sellaista kärsimystä, jota jouduin vuosien ja viimeisten päivien aikana
seuraamaan. Mutta Hänen täytyy olla tätä suurempi. Elämän suuriin
”miksi” -kysymyksiin vastaukseni ovat loppuneet jo aikaa sitten. Mutta
sydäntäni lohduttaa ajatus siitä, että äiti jakaa nyt iankaikkisuuden
ilot isäni kanssa. Tulen lukemaan hänen uusimmat runonsa suurella
mielenkiinnolla sitten joskus kun jälleen tapaamme.”
Espoon kotikirkko
Espoon
Kotikirkko Jorma jäi vuoden alusta pois Espoon Kotikirkon mentorin
tehtävästä, mutta on jatkanut kerran kuussa saarnojen pitoa ja
opettamista kesäleireillä. Nuorekas seurakunta on pikku hiljaa kasvanut
ja sen nuoret paimenet tekevät todella hyvää työtä.
Kansanlähetyksen kuviot
Olemme
Lean kanssa kiertäneet jonkin verran eri seurakunnissa saarnaamassa
jumalanpalveluksissa ja pitämässä lähetystilaisuuksia ja
raamattuopetuksia. Myös Kansanlähetysopiston joitakin kursseja on ollut
ohjelmassa.
Kesällä Lea osallistui Kansanlähetyspäivien kuoroleirille ja tyttäremme Kaarina Savosen vetämään juhlakuoroon. Iloitsimme kun päivillä siunattiin lähetettäväksi Japaniin HAT Koben seurakuntaan veteraanilähetit Jukka ja Helena Kallioinen.
Japanin kentän lähettien määrä onkin viime aikoina vähentynyt
huolestuttavan nopeasti mitä erilaisimmista syistä. Onneksi
lähetyskurssilla on kaksi perhettä valmistautumassa Japanin työhön.
Yhteydet Japaniin
Saimme iloksemme päiväksi vieraaksemme Itä-Tokushiman seurakunnasta rouva Miho Koonon, joka tuli varta vasten Japanista tapaamaan Pirkko Valkamaa
kuultuaan tämän vakavasta sairaudesta. Pirkko on merkinnyt tavattoman
paljon Mihon elämässä. Uskon, että hän edusti myös koko Itä-Tokushiman
seurakuntaa, jonka Sakari ja Pirkko Valkama saivat olla aikanaan aloittamassa.
Ilo on ollut saada myös osallistua hiukan Suomessa asuvien
japanilaisten pienen O.V.M.C. seurakunnan toimintaan. Tämä pieni
seurakunta kokoontuu sekä Rovaniemellä että pääkaupunkiseudulla ja
sillä on kirkas näky evankeliumin viemisestä pelastumattomille.
Kirjoitusprojektit
Kesäkuun alussa valmistui suomenkielinen käännös ”Isrianin tarinasta”.
Se kertoo evankeliumien tarinan Pietarin ja muiden opetuslasten
näkökulmasta. Kirja julkaistiin vuosi sitten Japanissa. Toivon, että
syksyn mittaan lopullinen suomenkielinen versio saataisiin
päivänvaloon. Lisäksi sain valmiiksi suomenkieliset opiskelukysymykset Uuteen Testamenttiin. Niiden japaninnos on myös loppusuoralla.
http://www.pihkala.net/KysymyksetSF/IndexKysymykset.htm
Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!
Jorma ja Lea Pihkala
