Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!
Johannes
näki Jeesuksen tulevan luokseen ja sanoi: "Katso, Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! ” (Joh. 1:29)
Heinäkuun
27. päivä tuli kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun sain
rippikoululeirillä tulla uskoon ja kohdata Jeesuksen. Hänen Golgatan
uhrinsa tähden kaikki syntini annettiin anteeksi ja sain osakseni Pyhän
Hengen lahjoittaman rauhan ja ilon. Yksityiskohdat voi lukea
muistelmistamme:
http://www.pihkala.net/KirjeSF/SanastaSanaaJakaen1970-2015Tavutettu.pdf
Haluan jakaa
vastaavan ihmeen hiukan aiemmalta ajalta japanilaisen Hidehito Nagaon
elämästä vuodelta 1948. Uskoon tulonsa jälkeen hän toimi pitkään erään
Yonagon seurakunnan vanhimpana. Näin hän kertoi vuonna 1996:
Nuoruuden ajan ylirasituksen ja ravinnon puutteen seurauksena
sairastuin tuberkuloosiin, jota pidettiin siihen aikaan
parantumattomana sairautena. Kärsin myös keuhkopussintulehduksesta ja
sappikivistä. Kaiken lisäksi tuli vielä unettomuus. Jouduin viettämään
kolme vuotta selälläni vuoteen sidottuna. Vaimoni syötti avoimeen
suuhuni puuron kaltaista ruokaa. Hän hoiti minua kaikessa alapään
tarpeet mukaan lukien. Koska olin töissä valtion rautateillä,
rautatiesairaalan lääkärit kävivät vuorotellen luonani kotikäynneillä.
Hoitoni vuoksi vaimoni laihtui ja kuihtui, niin että hänen terveytensä
joutui romahtamisen partaalle. Kolmen vuoden ajan kärsimme
taloudellisesti, henkisesti ja ruumiillisesti.
En tuntenut Jumalaa enkä tiennyt, millainen Jeesus on. En edes tiennyt
missä Yonagon kaupungissa sijaitsi kirkko. Tietenkään en myöskään
tiennyt mikä pastori on ja millaista työtä hän tekee. Mutta aivan
sellaisenani sain kohdata Jeesuksen Kristuksen. Vuoden 1948 tammikuun
16. päivän iltana klo 19 kenenkään perheen jäsenen huomaamatta nousin
vuoteeltani hienhajuisessa yöpuvussani parta ajamatta, ja lähes
kontaten poistuin ulos harhailemaan talvi-iltaan. Jonkin matkaa
kuljettuani kujan varrella oli pieni vaatimaton mökki. En tiedä miksi,
mutta horjuen menin siihen sisään. Kun seisoin eteisessä, sisältä tuli
nainen, katsoi hämmästyneenä minua ja otti viereiseltä pöydältä huovan
ja heitti sen päälleni kuin verkon. Kyyristyin siihen huopa
niskassani. Vähän ajan kuluttua siihen tuli mies. Tarttui minua
kainalosta ja kiskoi minut tatamille ja siirsi minut istumaan alhaalta
lämpiävän pöydän suojaan. Hän oli pastori Kiyoshi Satake, jolle olen suuresti
kiitollisuuden velassa.
Pastori kyseli minulta yhtä ja toista ja kuunteli tarinani. Sitten hän
alkoi opettaa minua. Ennen pitkää pöydän päälle ilmestyi paksu kirja,
jonka sivuja hän selasi. Sitten hän pani hiljaa kätensä pääni päälle ja
sanoi: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksi annettu.” Ja luki
Johanneksen evankeliumin 1. luvun jakeen 12: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen
nimeensä.”
Sitten jatkoi: ”Laskien kätensä sairaan päälle tämä parani heti, hänen
haavojensa kautta sinut on parannettu.” Lopuksi hän sanoi: ”Tämä
riittää sinulle.” Nenäni vuosi ja kasvoni peittyivät kyyneliin, kun
epätoivoni vaihtui toivoon, pimeyteni muuttui valoksi ja sain siirtyä
kuolemasta elämään. Sain siinä heti tunnustaa kaikki syntini ja
vastaanottaa parannuksessa armahduksen.
Myöhemmin kuulin hänen ajatelleen: ”Jos tämän miehen päästää menemään,
hän kuolee – siinä määrin silmieni ilme oli outo.”
Erään evankelistaharjoittelijan tukemana minut saatettiin kotiin.
Vaimoni oli kovasti etsinyt minua, kun olin kadonnut. Herätin jo
nukkumassa olleen vanhimman poikamme. Hänen ja vaimoni eteen polvistui,
kerroin illan tapahtumat ja kyynelissä pyysin heiltä anteeksi. Siitä
illasta elämäni muuttui. Ylistin Herraa ja uskoin, että Herra parantaa
minut. Sitten minut ja vaimoni kastettiin yhdessä Japanin meressä niin,
että pidimme toisiamme kädestä kiinni. Pian sen jälkeen
rautatiesairaalassa sain lausunnon, että keuhkotautini oli parantunut
täysin. Siellä sanottiin lisäksi: ”Nagao, Jeesus Kristus on parantanut
sinut.” (Wakimachin kirkossa 1996)
Oman uskoon tulemiseni jälkeen kamppailin pitkään
pelastusvarmuuskysymyksen kanssa, sillä siitä huolimatta, että olin
saanut tulla Jumalan lapseksi, syntinen luonto asui edelleen minussa ja
herätti kaikkinaisia syntejä ja himoja. Siinä taistelussa ei auttanut
uskoontulokokemusten muistelu eikä seurakuntayhteisön tuki, ei
yritykset taistella syntiä vastaan, vaan lopulta vain yksi asia. Pyhä
Henki suuntasi katseeni Jeesukseen Kristukseen. Hän on se, joka otti
ristin puulla kantaakseen koko maailman synnin, siis minunkin! Joka
kerta, kun epäilyt taas nousevat, saan Jumalan sanan varmaan lupaukseen
tarttua: ”Jeesuksen veri riittää minun kaikkien syntieni sovitukseksi,
niin menneiden, nykyisten kuin tulevienkin.” Pelastusvarmuus ei ole
varmuutta omasta uskostani, se on varmuutta Kristuksen täydellisestä
voitosta. Hän pitää minusta huolta.
Korona-ajan kuvioita
Espoon
Kotikirkon nettijumalanpalvelusten striimit toimivat erittäin hyvin.
Kun kesäkuussa pääsimme jälleen kokoontumaan fyysisestikin
jumalanpalveluksiin, ilo oli taas kasvoista kasvoihin tavata rakkaita
veljiä ja sisaria Kristuksessa. Pääsimme pitämään myöskin vuosittaisen
kesäleirin. Siellä pitämäni raamattutunti on nähtävissä seuraavasta
linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=-t70_eS96TI
Nettijaksosta oli
kuitenkin se hyvä puoli, että rukous- ja raamattupiiri jatkuvat yhä
netin kautta, joten pääsemme mukaan jopa kolme kertaa viikossa.
Kodissammekin kokoontuva raamattupiiri pääsi myös jatkumaan ensin
terassilla ja nyttemmin kotona sisällä.
Maailmanlaajasti tilanne
on edelleen hallitsematon eikä Suomikaan voi välttämättä selvitä
syksystä kesäisen vakaalla tavalla. Maailmantilanne vaikuttaa myös
lähettiliikenteeseen. Japanissa koronatilanne oli kesäkuun loppuun
vakaa, mutta nyt sinne on levinnyt toinen aalto rajumpana kuin
ensimmäinen, kun alun varovaisuudesta on paljossa luovuttu. Kaksi
Kansanlähetyksen lähettiperhettä Syrjätiet
ja Yamaguchit odottavat
viisumeita Japaniin, mutta koronarajoitusten vuoksi niitä ei ole vielä
myönnetty. Mikko ja Heidi Sivonen
perheineen onnistui erinäisten mutkien kautta saapumaan Amerikasta
uudelle työkaudelle Suomeen tekemään pioneerityötä ja antamaan
teologista koulutusta.
Koronan vuoksi tapahtui
sekin erikoisuus, että pääsin täältä Suomesta käsin pitämään saarnan
Nishinomiyan kirkossa Japanissa – netin välityksellä tietenkin.
Kun metsäisten
kävelylenkkien lisäksi olemme joutuneet viipymään paljon kotosalla,
olen käyttänyt aikaa erilaisiin käännösprojekteihin. Viimevuotinen
projekti on edennyt niin, että lähi aikoina suomenkielinen ”Isrianin
tarina – luvattu kuningas” ilmestynee Kindle versiona Amazoniin.
Keväällä alkamani toinen käännöstyö on nimeltään ”Valaistus ja pelastus
– totuutta etsien”. Se on entisen buddhalaisen nunnan Keiko Fujiin
kirjoittama kirja, jossa hän 20 vuotta kristityksi tulonsa jälkeen
vertaa buddhalaisuutta ja kristinuskoa. Se antaa erittäin hyvää valoa
erityisesti Japanin buddhalaisuudesta ja käänsin sen erityisesti sinne
lähteneiden ja lähtevien lähettien avuksi. Kirja on tällä hetkellä
tarkastusvaiheessa.
HAT Kobe
Länsi-Japanin
ev.lut. Kirkko piti vuosikokouksensa poikkeuksellisesti yksipäiväisenä
24.7. Se tapahtui suurelta osin etänä. Kirkon uudeksi presidentiksi
valittiin Nishi-Akashin seurakunnan pastori Kooji Hagisawa.
Hän on taustaltaan juristi, joka toimi Kansanlähetyksen perustamassa
Itä-Tokushiman seurakunnassa. Se tuki aikanaan hänen opintojaan
teologisessa seminaarissa.
Saimme Lean kanssa osallistua striimin
välityksellä kokouksen loppuhuipennukseen, jossa läheinen työtoverimme Norio Yoshida
vihittiin pastoriksi. Kun vuonna 2008 HAT Koben seurakuntaa aloimme
istuttaa, työtiimimme muodostui Yoshidan perheestä, meistä, Ulla Pendolinista ja korealaisesta
pastori Kangista. Nyt Norio
Yoshidalla on kaksi seurakuntaa kaitsettavanaan Koben alueella: HAT
Kobe ja Kitasuzurandai.
Norio iloitsi siitä, että Jumala oli
johdattanut hänet takaisin HAT Kobeen. Hän iloitsi myös siitä, että
koronaviruksen katkaistua jumalanpalvelukset vuoden eläkelähettinä
toiminut ja heinäkuun alussa Suomeen palannut Jukka Kallioinen saattoi keväällä
antaa yksityisesti kasteopetuksen rouva Hamalle.
Hänet kastettiin 28.6. Seurakunnassa vallitsee toiveikas ilmapiiri.
Siinä Yoshidan lisäksi työskentelee edelleen naisevankelista Eriko Kitasako ja lähetti Asta Vuorinen.
Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta,
esirukouksista ja rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme! Olet
meille tärkeä!
Herran runsasta siunausta sinun ja
rakkaittesi elämään!
