Jorma ja Lea Pihkalan ystäväkirje 2/2024

Kesällä 2024

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

Jeesus Kristus lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” (Joh. 6:37)

Jeesuksen toimiessa maan päällä usko Kristukseen merkitsi sitä, että mitä erilaisin tarpein ihmiset tulivat hänen luokseen ja pyysivät häneltä apua. Jonkun Jeesus paransi, toiselle hän julisti synnit anteeksi, kolmannen hän vapautti pahojen henkien orjuudesta, neljännelle hän antoi lohdutuksen surussa. Tänään usko Jeesukseen merkitsee täsmälleen samaa asiaa, se on rukouksessa käymistä Jeesuksen eteen ja jättämistä asiansa hänen hyviin käsiinsä. Epäusko on taas sitä, että ei näe mitään tarvetta käydä Jeesuksen luo. Jeesus tuli pelastamaan vain syntisiä, niitä, jotka tajuavat, että he tarvitsevat avun ja pelastuksen häneltä. Moni pelastuksen tarpeensa tiedostava kysyy kuitenkin, voinko tällaisena tulla hänen luokseen? Kuuluisan ”Kristityn vaellus” kirjan tekijä John Bunyon kirjoitti asiasta seuraavaa:

Ne, jotka ovat tulossa Jeesuksen Kristuksen luo, pelkäävät usein suuresti, että Jeesus Kristus ei ota heitä vastaan. ... Sillä jos meissä ei olisi taipumusta ”pelätä ulosheittämistä”, Kristuksen ei olisi tarvinnut torjua pelkoamme, kuten hän tekee suurella ja merkillisellä ilmaisulla ”en ikinä”.

Jumalan viisauden, saanen sanoa, ei olisi tarvinnut keksiä sellaista lupausta ja muotoilla sitä niin, että sen olisi ikään kuin ollut tarkoitus murskata yhdellä iskulla kaikki tulevien syntisten vastalauseet, elleivät he olisi taipuvaisia hyväksymään sellaisia vastalauseita, jotka lannistavat heidän sieluaan. Sillä tämä ilmaus ”en ikinä” katkaisee kaikkien vastalauseiden kaulan. Herra Jeesus sisällytti sen juuri siksi auttaakseen uskoa, joka on sekoittunut epäuskoon. Se on ikään kuin kaikkien lupausten summa; ei voida esittää mitään vastalausetta, joka perustuu omaan kelvottomuuteemme ja jota tämä lupaus ei vakuuttaisi.

Mutta minä olen suuri syntinen, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen vanha syntinen, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen kovasydäminen syntinen, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen syntinen luopio, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen palvellut Saatanaa koko elämäni ajan, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen tehnyt syntiä valoa vastaan, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minä olen tehnyt syntiä armoa vastaan, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.
Mutta minulla ei ole mitään hyvää antaa, sinä sanot.
”Minä en ikinä heitä ulos”, sanoo Kristus.

Tämä lupaus annettiin vastaukseksi kaikkiin vastaväitteisiin, ja niihin se todellakin vastaa.

Jeesuksella on sydän, joka vetää hänet kaikkien niiden syntisten luo, jotka ikävöivät pelastusta elämäänsä. Hänellä on armon, laupeuden ja hyvyyden ajatukset ja tunteet sinua kohtaan, kun huudat häntä avuksesi. Jeesus rakastaa sinua niin paljon, että uhrasi oman elämänsä sinun puolestasi ristillä. Siksi Raamattu kehottaa:
Eihän meidän ylipappimme (Jeesus) ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. (Hepr. 4:15-16)

Pääsiäisestä kesään
Jouduin yllättäen viettämään pääsiäisen sairaalassa saatuani vakavan infektion erään tutkimuksen yhteydessä. Sairastellessa meni kokonaiset kaksi kuukautta ja voimien palaamiseen vielä kuukausi lisää. Kesällä tuli vielä kesäflunssa kuukauden kovan yskän kanssa. Täytän tänä vuona 80 vuotta ja se tuntuu voimien vähenemisenä. Saman aikaisesti joudumme seuraamaan, miten läheiset ystävämme sairastavat tai ovat saaneet kutsun Herran luo. Lähettitoverimme Kaija Olkkosen hautajaisiin pääsi osallistumaan vain Lea, mutta yhdessä saimme olla saattamassa elämäntyönsä lasten evankelioimisessa tehneen Leena Lampisen haudan lepoon. Herra kysyy päivittäin: ”Oletko sinä valmis!” Jeesuksen armon varassa voimme levollisesti odottaa pääsyä Herran luokse.

Leena Lampinen 2001

Julistustyöstä

Espoon Kotikirkossa olen edelleen saanut toimia kuukausittain saarnaajana. Heinäkuussa sain päätökseen saarnasarjan Tessalonikalaiskirjeistä. Se olikin viimeinen saarnani säännöllisessä Espoon Kotikirkon tukemisessa, koska elokuun viimeisenä sunnuntaina 25.8. klo 15.30 käynnistyy Itä-Helsingin uusi seurakuntaistutus jumalanpalveluksella Itäkeskuksen Itis kauppakeskuksen vieressä Stoa nimisessä kulttuurikeskuksessa. Tervetuloa paikalle juhlimaan ja siunaamaa uuden työpisteen alkua. Itä-Helsinki on aluetta, jossa noin 40% väestöstä on maahanmuuttajia ja haasteena alueella on suuri joukko ei-kristittyjä. Espoon kotikirkosta vähän yli 10 henkeä siirtyy tähän uuteen työhön, jonka tiedot löytyvät kotisivulta http://www.helsinginreba.fi.

Kolmen seurakunnan yhteinen kesäleiri pidettiin tänäkin vuonna Karkun evankelisella opistolla. Osanottajia oli yli sata, joista puolet lapsia. Aiheena oli kristityn elämän eri osa-alueet, joissa kaikissa uskova saa elää Herran todistajana. Minun osuuteni oli alustus seminaarissa ”kärsivän sielunhoidosta”.

Kansanlähetyksen kuvioissa olemme jonkin verran kiertäneet joillakin paikkakunnilla sanaa julistamassa ja opettamassa Kansanlähetysopistolla. Yksi kesän kohokohtia oli Kansanlähetyspäivät, joita tosin jouduimme pääosin seuraamaan etäyhteydellä. Sanoma oli hyvä alusta loppuun asti. Kävijöitäkin oli ennätysmäärä 12 500 henkeä.

Yhteydet Japaniin
Kesäksi saimme kahdeksi viikoksi vierailulle luoksemme Arakin viisihenkisen perheen. Heidän kaksostytönsä (7) ja poikansa (9) ovat meidän Japanin ”lastenlapsiamme”. Vanhemmat aikanaan vihin avioliittoon ja rouvan tunnemme jo 24 vuoden takaa hänen etsiessään tietä Herran luokse. Kiertelimme eteläistä Suomea, iloitsimme ystävien vieraanvaraisuudesta ja kävimme lasten kanssa läpi Jeesuksen tietä Golgatalle ja ylösnousemukseen voittoon.

Perhe uutiset

Kesän aikana olemme saaneet tavata kaikkia 14 lastenlastamme, myös Japanissa asuvaa. Nuoremman poikamme perhe palasi kesäkuun lopussa Japanin vuoden jälkeen Suomeen. Heidän vanhimman tyttärensä rippijuhlia saimme viettää isolla joukolla.

Palmujen perheen esikoinen on valmistunut Aaltoyliopistosta kandidaatiksi ja jatkaa maisteriopintoja tietotekniikan alalla. Palmujen nuorimmainen taas toimi yhdellä rippikoululeirillä isoisena ja palasi taas vanhempiensa luokse Japaniin.

Myös toinen lapsenlapsistamme toimi myös isoisena Kansanlähetysopiston eri leirillä. Lappeenrannassa kauppatieteitä opiskeleva lapsenlapsemme vietti kaksi kuukautta Kansanlähetysopiston kesälinjalla ja on selkeästi kasvanut todistavana uskovana. Kesämme on ollut varsin vilkas.

Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta, esirukouksista ja rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme! Olet meille tärkeä!

Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!

Jorma ja Lea Pihkala
Punkankuja 6 as 4
12310 Ryttylä
Puh. Jorma 045 185 7511
　　　Lea 045 329 7775
jorma@pihkala.net
lea@pihkala.net
Skype: Jorma: jormapihkala
　　　 Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net