Jorma ja Lea Pihkalan ystäväkirje 2/2025

                                                           Jorma ja Lea Pihkala
                                                            Punkankuja 6 as 4
                                                            12310 Ryttylä
                                                            Puh. Jorma 045 185 751
                                                          　　　 Lea 045 329 7775
                                                            jorma@pihkala.net
                                                            http://www.pihkala.net

28.7.2025

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

”Herra, johda minun tieni käsiisi, joissa kaikki muuttuu ylistykseksi.” (Living praise)

Tämän vuoden tammikuussa tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun saimme pitää ensimmäisen jumalanpalveluksen silloisessa Kitajiman kirkossa, jonka nimi muuttui myöhemmin Yoshinogawan kirkoksi. Saimme palvella seurakuntaa 7 vuotta sen pioneerivaiheessa ja siksi se on meille erityisen rakas. Myöhemmin seurakuntaa on paimentanut useita lähettejä ja kansallisia pastoreita. Nykyinen pastori on nimeltään Akio Kajinishi.

Seurakunnan viisikymmenvuotisjuhlaa vietettiin 25.5. Samaan aikain valmistui seurakunnan juhlajulkaisu. Lainaan tähän yhden sen kirjoituksen. Sen kirjoittaja on rouva Yukiko Kagawa.

”Käsissäsi”

Lapsesta asti olen uskonut hämärästi Jumalan olemassaoloon ja rukoillut tietämättä ketä ja mitä. Kasvaessani aloin pelätä kuolemaa, menetin itseluottamukseni, inhosin luonnettani enkä ymmärtänyt tämän maailman muuttuvia arvoja. Siksi aloin etsiä todellista Jumalaa ja totuutta.

Ajattelin, että jos liittyisin johonkin uskontoon, voisin muuttua ja ymmärtää totuuden... Tämän pinnallisen ajatuksen vallassa liityin lukioaikana erääseen uususkontoon. Totuus jäi minulle kuitenkin edelleen hämärän peittoon, joten erosin siitä noin neljän vuoden kuluttua. Sen jälkeen Jehovan todistajien vierailun kautta tutustuin Raamattuun. Ajattelin, että Raamatun Jumala on todellinen, ja aloin opiskella sitä. Mutta sitten aloin vähitellen epäillä Jehovan todistajien järjestöä. En myöskään ymmärtänyt Jeesuksen kuolemaa ristillä. Se aiheutti minulle ahdistusta. Lisäksi mitä enemmän yritin omalla voimallani noudattaa Raamatun opetuksia, sitä enemmän se paljasti sydämeni rumuuden ja rakkauden puutteeni. Kyllästyin siihen, että ulkoisesti pystyin teeskentelemään hyvää ihmistä, mutta sisäisesti en ollut muuttunut lainkaan, tunsin sydämessäni raskaan taakan.

Silloin Herra johdatti minut Yoshino-joen luterilaiseen kristilliseen seurakuntaan, jonka suomalainen lähetysjärjestö oli perustanut noin 14 vuotta aiemmin. ”Jeesus sanoi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani’” (Joh. 14:6). Tämän sanan kautta sain uskon ja ymmärsin, että Jeesus on Jumala ja että hän kuoli ristillä ja sovitti syntini pelastaakseen minut syntisen, joka en pystynyt tekemään mitään omin voimin. Myöhemmin ymmärsin, että Herra vaikutti sen käyttäen monien ihmisten opastusta ja esirukousta.

Jumala, jota olin etsinyt, etsikin minua enemmän kuin minä häntä. Hän astui sydämeeni, vuodatti rakkautensa, antoi todellisen vapauden ja ilon. Hän muutti käsissään kaiken ylistykseksi. Lisäksi hän vastasi toiveeseeni perustaa uskova perhe ja antoi minulle, miehelleni ja tuolloin 4- ja 1-vuotiaille lapsillemme kasteen armon. Siitä on kulunut nyt 35 vuotta. Päivittäisessä elämässäni on ollut monia koettelemuksia ja huolenaiheita, olen valittanut Jumalalle, ollut masentunut ja itsekeskeinen sekä levittänyt pahaa hajua ympärilleni. Mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että kaikki tämä oli tarkoitettu murskaamaan ylpeyteni, kouluttamaan ja valmistamaan minua luottamaan enemmän Jumalaan.
Haluan jatkossakin luottaa Jumalaan ja vaeltaa hänen minua varten valmistamassaan suunnitelmassa, hänen asettamallaan paikalla.

Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Fil. 2:13)

Pääsiäisestä kesään
Kuluneiden viikkojen aikana olemme saaneet Japanista viestejä usean meille rakkaan ystävän poisnukkumisesta. Samoin monet ystävämme täällä Suomessa sairastavat vakavasti. Se on muistutusta meidän elämämme rajallisuudesta ja siitä ilosta, jonka jokainen Jeesukseen turvaava saa, kun hän pääsee katselemaan Jeesusta kasvoista kasvoihin.

Kohokohtia
Kevään ja kesän kohokohtia ovat olleet Apologiaseminaari Kansanlähetysopistolla huhtikuussa. Se käsitteli syvällisesti kristillistä ihmiskuvaa. Toukokuussa saimme osallistua Lean kanssa Reformaatiopäiviin Porvoossa.

Kesäkuun huipputapahtuma oli Kolmen seurakunnan yhteinen kesäleiri IK opistolla Keuruussa. Osanottajia oli yli sata, joista puolet lapsia. Sen teema oli Raamatun viisauskirjallisuus. Sananlaskuista saimme selkeän kokonaiskuvan ja Saarnaajasta löytyi näkökulma, joka perustui siihen, että sana ”turhuus” voidaan kääntää myös ”sumuksi tai savuksi”. Kirjan sanoman voisi tiivistää Jaakobin kirjeen sanoihin: Ettehän te tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ja millainen on teidän elämänne. Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Sen sijaan teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja elämme, niin teemme tämän tai tuon." (Jaak. 4:14-15)

Heinäkuussa vietettiin taas Kansanlähetyspäiviä täällä Ryttylässä aiheen ”Raamattu, herätys, lähetys” ympärillä. Osanottajia oli sateesta huolimatta 13000. Oli ilo tavata monia ystäviä eri puolilta Suomea ja kuulla terävää Jumalan sanan opetusta. Erityinen ilo oli se, että päivillä siunattiin uusi lähettiperhe Tuisku ja Annukka Winter kolmen lapsensa kanssa Japanin työhön, minne he lähtevät elokuussa.

Itä-Helsinki
Heinäkuussa Itä-Helsingin seurakunnan kokoontumispaikka kulttuurikeskus Stoa oli kiinni, joten osallistuimme emäseurakunnan jumalanpalveluksiin Espoossa. 3.8. jatkuu toiminta taas Itä-Helsingissä. Jumalanpalvelukset joka sunnuntai klo 15. Heti 3.8. pidetään jo klo 13 myös ulkoilmakonsertti Stoan aukiolla. Siinä esiintyy japanista Chiyo ja Misa Mamiyama, jotka ovat gospel-muusikoita, jotka ovat Euroopan kierroksella.

Perhe kuulumisia
Kesän saimme aloittaa viettämällä vanhimman poikamme esikoisen ja neljän seurakuntalaisemme lakkiaisia. Heinäkuussa oli vuorossa kahdet rippijuhlat samalta leiriltä Ryttylässä. Toisen poikamme vanhempi poika antoi oman uskontunnustuksensa konfirmaatiossa.

Vanhimman lapsemme esikoinen, joka vietti kevään Kansanlähetysopiston apologialinjalla jatkoi vielä kesän palvelutiimissä. Kaikkiaan eri leireillä palveli tai osallistui niihin kuusi lapsenlastamme, mistä olemme iloinneet suuresti. Palmun perheen kaksi Suomessa opiskelevaa lasta pääsi iloksemme tapaamaan vanhempiaan Japanissa kahdeksi viikoksi.

Lean kanssa vanheneminen näkyy erityisesti kävelemisen hidastumisena. Muuten olemme saaneet olla ikäämme nähden aika terveitä.

Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta, esirukouksista ja rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme! Olet meille tärkeä!

Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!