Siunattua
Joulua ja Armon Vuotta 2026, rakkaat ystävät!
Kansa,
joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat
kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. (Jes. 9:1)
Mitä joulu on?
Ensimmäinen joulu oli se yö, kun maailmankaikkeuden
Luojan, Jumalan
taivaallisen Isän ainoa Poika, Jeesus Kristus tuli tähän maailmaan
ihmiseksi pienenä lapsena neitsyt Marian synnyttämänä. Aikuisena Jeesus
itse kertoi tulonsa syyn roomalaiselle maaherralle, joka oli
tuomitsemassa häntä kuolemaan: ”Minä
olen kuningas. Sitä varten olen
syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta."
(Joh. 18:37) Jeesuksen syntymä merkitsi Hänen laskeutumistaan taivaan
kirkkaudesta keskelle Jumalalle selkänsä kääntäneen ihmiskunnan
pimeyttä. Hän tuli osoittamaan omalla elämällään, millainen Jumala on.
Hän on totuus ja vain totuuden alle taipuva voi löytää elämän ja valon
kuoleman pimeyden keskellä. Hän sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt
Isän.”(Joh. 14:9) Isä ja Jeesus ovat yhtä. Jumala on suunnaton
kirkkaus
ja samalla pyhä rakkaus. Hänen olemuksensa loistaa Jeesuksen
nöyryydessä, astumisessa maailman alimpiin paikkoihin ja suostumisessa
ristin kuolemaa. Samalla hän on kuitenkin kaikkeuden hallitseva
Kuningas.
Jeesus tuli kirkkauden valtakunnasta kuoleman varjon laaksoon ennen
kaikkea täyttämään Isän tahdon, ettei yksikään joka turvautuu uskossa
Jeesukseen joutuisi pahuutensa ja laiminlyöntiensä tähden ikuiseen
kadotukseen oikeudenmukaisena tuomionaan, vaan saisi iankaikkisen
elämän yhteyden Jumalan kanssa. Sen hän toteutti ottamalla kantaaksemme
meidän syntiemme rangaistuksen sijaisenamme Golgatan ristillä.
Kuoltuaan hän nousi kolmantena päivänä haudasta ruumiillisesti ja nousi
lopulta takaisin taivaaseen. Sieltä hän nyt hallitsee Kuninkaana siihen
asti, kunnes hän tulee suuressa kirkkaudessa toisen kerran maan päälle
saattamaan lopullisen oikeuden voimaan viimeisellä tuomiolla.
Ylösnousemuksellaan Jeesus kukisti kuoleman vallan ja herättää lopulta
kaikki ihmiset viimeiselle tuomiolle. Jeesus kuvaa omaa tehtäväänsä
näin:
"Sillä minä olen tullut
taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan
hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on
se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota
yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni
tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on
iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
(Joh.
6:38-40)
Isän tahto on, että yksikään Jeesuksen lupauksiin turvaava ei joudu
kadotetuksi. Hänen ei hetkeäkään tarvitse epäillä pelastuksen
varmuutta. Jeesus itse pitää huolen siitä, että hänen omansa ei joudu
hukkaan. Uskovalla on iankaikkinen elämä. Usko taas on Jeesuksen luo
tulemista rukouksessa avoimin ja rehellisin sydämin tunnustaen totuuden
itsestään ja turvautuen siihen, mitä Jeesus teki Golgatan ristillä
hyväksemme. Kun ihminen uskon silmillä nostaa katseensa siihen
Jeesukseen, joka on ristillä kuollut juuri hänen syntiensä tähden, hän
saa anteeksi kaiken tekemänsä pahan ja laiminlyömänsä hyvän. Samalla
hän saa Pyhän Hengen sydämeensä, Jumalan oma ikuinen ja yltäkylläinen
elämä asettuu häneen. Jeesus itse täyttää kaikki omansa tarpeet.
Sinäkin saat rohkeasti avata sydämesi Herralle. Hänen läheisyytensä on
suloista, taivaan esimakua täällä ajassa. Hän rakastaa sinua.
Isän tahto on myös, että Jeesus, joka kukisti kuoleman ruumiillisella
ylösnousemuksellaan herättää omansa viimeisenä päivänä.
Luonnostaan ihminen pelkää kuoleman edessä. Siihen on monia syitä,
joiden kaikkien takana on se, että hän omantunnon todistuksen tähden
aavistaa, että lopullinen tuomio tulee. Herraan Jeesukseen turvaavan ei
tarvitse kuitenkaan pelätä ruumiinkuolemaa. Hänelle ero rakkaista ei
ole lopullinen, hän saa nähdä heidät uudessa ylösnousemusruumiissa.
Hänen ei tarvitse vuodattaa epätoivon kyyneleitä läheistensä haudalla.
Kuoleman kipujen keskellä kamppaillessaankin hän saa tarttua Herran
lupaukseen ihmeellisestä kirkkaudesta, johon verrattuna suurinkin tuska
täällä ajassa tuntuu kevyeltä ja ohikiitävältä. Hän tietää, minne hän
on menossa. Hän saa Jeesuksen ylösnousemusruumiinsa kaltaisen uuden
ruumiin ja saa ylistää uudessa maassa ja uudessa taivaassa
Pelastajaansa loputtomasti.
Joulun enkelten iloviesti: "Älkää
pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren
ilon" (Luuk. 2:10), on siinä, että Jeesus tuli täyttämään Isän
rakkaustahdon meitä kohtaan. Älä siis pelkää! Turvaa Jeesukseen! Kaikki
on valmistettu sinuakin varten. Saat sellaisenaan ottaa lahjan vastaan.
Joulu on Jumalan lahja sinulle!
Miyuki Isono kertoo
joulustaan
Lapsuuttani
varjosti äidin sairastelu, jonka vuoksi hän vietti paljon
aikaa maalla isovanhempiensa luona. Minua kiusattiin koulussa ja siksi
vetäydyin syrjään. Sain ensimmäisen ystävän vasta 10-vuotiaana.
Lukioikäisenä haaveilin matkustamisesta ja siksi meninkin opiskelemaan
matkailualaa yliopistoon. Vuoden 2019 lopussa matkustin yksin Suomeen.
Kiersin Helsingin nähtävyyksiä ja vierailin ensimmäistä kertaa
kristillisessä kirkossa. Helsingin tuomiokirkko teki minuun niin suuren
vaikutuksen, että minun oli palattava takaisin kaikkina neljänä
päivänä, jotka vielä vietin Suomessa.
Pian
kotiin paluun jälkeen alkoivat koronavirustartunnat levitä
Japanissa. Se vaikutti työhöni matkatoimistossa. Minulle jäi paljon
aikaa ja niinpä aloin lukea kristillisiä kirjoja. Aloin myös kuunnella
kristillistä Kokoro no hikari o (Valoa sydämeen) -radio-ohjelmaa ja
osallistuin sen kirjekurssille. Löysin HAT-Koben seurakunnan
yhteystiedot ja otin yhteyttä pastori Yoshidaan. Hän ilahtui ja kutsui
minut jumalanpalvelukseen.
Heinäkuussa
2020 menin ensimmäistä kertaa kristilliseen kirkkoon
Japanissa. Kokemus oli niin hyvä, että jo seuraavana päivänä ostin
Raamatun ja aloin lukea sitä. Aloin myös käydä viikoittain
jumalanpalveluksessa. Opin paljon uutta saarnojen ja myös netistä
löytämieni opetusten kautta. Näin aloin pikkuhiljaa tutustua
Jeesukseen. Lokakuussa olin valmis tunnustamaan syntini ja uskoni
Jeesukseen. Pian sen jälkeen aloitin seurakunnassa kastekoulun.
Usko
on muuttanut elämääni valtavasti. Olen käsittänyt, että minusta ei
tule niin hyvää ihmistä, kuin toivoisin, mutta Jumalan armo kantaa
minua. Aikaisemmin murehdin ikäviä asioita, mutta nyt saan lohtua
Raamatun sanasta ja rukouksesta ja siitä, että Jeesus on luvannut ottaa
kuormamme kantaakseen. Elämäni, joka on ollut täynnä monenlaista
kärsimystä ja surua, on tullut kevyemmäksi.
Jouluna
2020 minut kastettiin HAT-Koben seurakunnassa. Olin niin
yllättynyt, että se päivä ei ollut ainoastaan minun, vaan koko
seurakunnan suuri juhla. Kaikki iloitsivat kanssani, sain lahjoja ja
kukkia. Nyt olen onnellinen ja täynnä toivoa, sillä elämääni on tullut
valo."
Kuoleman varjo
Kulunut
marraskuu on tuonut kuoleman varjon meille tutuksi Itä-Helsingin
seurakunnassa, ystäviemme elämässä ja omien sisarusteni kohdalla.
Isosiskoni hiipumista olemme saaneet koko syksyn seurata, vaikka vielä
hän sinnitteleekin. Vuosikymmenien ystävämme, tukijamme ja
esirukoilijamme Markku Huttunen
pääsi Herran luokse marraskuussa. Myös
Japanin päästä olemme saaneet viestejä niistä, jotka on kutsuttu
kirkkauteen. Oma vanhenemisemme muistuttaa siitä, että meidän tulee
olla valmiit milloin tahansa kohtaamaan Jeesus kasvoista kasvoihin.
Iloista
syksyä
Iloa
seurakuntiimme on toisaalta syksyn aikana tuonut kolmen pienokaisen
syntyminen ja vauvojen kasvun ihmettely. Syksy on toisaalta ollut myös
työntäyteinen. Saarnoja ja opetuksia on ollut normaalia enemmän.
Erityinen ilo minulle oli antaa parin kolmen viikon mittainen
kastekurssi srilankalaiselle Sharukalle, joka kastettiin
Kansanlähetysopistolla. Iloitsen myös siitä, että olen saanut myös
valmiiksi saarnasarjan Heprealaiskirjeestä. Kirjeen sanoma on
syvällinen ja sen parissa työskentely on ollut sielua virvoittavaa.
Kirja on vapaasti luettavissa seuraavan linkin alta:
Perheuutiset
Vanhimman
lapsemme ja hänen miehensä noin kolmen vuoden pesti Kiinassa on
päättynyt ja heitä odottaa vuoden alusta uusi haaste arabimaailmassa.
Asakolla ja Laurilla tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun he lähtivät
lähetystyöhön Japaniin.
Heidän kolmas lapsensa on viimeistä vuotta kansainvälisessä lukiossa
Kobessa. Häntä lukuun ottamatta kaikki lapsenlapsemme ovat Suomessa.
Heistä yksi on armeijassa, yksi hakemassa ammattiopintoihin, yksi
kuntoutuksessa, kolme yliopistoissa ja loput koululaisina. Iloitsemme
erityisesti niistä lapsistamme ja lastenlapsistamme, jotka ovat
löytäneet kiinteän seurakuntayhteyden ja haluavat palvella Herraa
omilla paikoillaan.
Kesäleirin kaatumisen jälkeen Lealla (84) on ollut haasteita kävelyssä,
mutta toisaalta hän näkee nyt kaihileikkauksen jälkeen entistä
paremmin. Jorma (81) terveys on ollut ikään nähden hyvä.
Kiitos ystävyydestäsi ja esirukouksistasi!
Herran runsasta siunausta joulunaikaasi ja tulevaan vuoteesi
2026!
